Hebuli kirjoitti:Aika typerää käytöstä (mun veljeltä). Jotkut ovat niin kuumaverisiä.
Minulla keittää joskus ja ärisen kopissa, mutta en lähde perään
:::::::::::::
Ajoin kaksi kaistaisella moottoriliikennetiellä ja lähdin ohittamaan edessä hitaasti matelevaa henkilöautoa. Ohitin sen rauhallisissa merkeissä ja siirryin edellä ajavan jakeluauton (postin ”pikkurekka”) perään ja lähdin sen perässä kääntymään oikelle pois moottoriliikennetieltä. Ajoimme ramppia alas kohden risteystä, josta lähtee ramppi oikealle, joka johtaa Hervantaan päin. Olin itse jatkamassa risteyksestä suoraan eli Kalevan suuntaan menevälle rampille, ja edellä ajava jakeluauto oli kääntymässä Hervannan suuntaan. Jos edellä ajava auto olisi mennyt hieman lujempaa olisi ylityöt saattneet jäädä tekemättä.
Jo silloin, kun olin ohittanut henkilöauton moottoriliikennetiellä ja olin kääntymässä oikealle pikkurekan perässä. Tajusin jo, että nyt mennään pahasti vituralleen, ja tässä ei tule ”ehkä” käymään kovin hyvin, mutta arvelin toki selviäväni naarmuitta auton kanssa perille. Minulla oli liikaa vauhtia, vaikka turvaväli oli vielä kohtuullinen. Tiesin tienpinnan olevan kohtuullisen liukas.
Jakeluauton perä alkoi lähestymään ja oli pakko painaa jarrua. Autosta meni kaikki renkaat heti lukkoon. Nostin jalkaa jarrulta ja yrtin pumppausjarrutus ja toivoin, että kaveri saisi siirrettyä rakkineensa edestäni pois Hervanan rampille, jotta voisin jatkaa väylää vauhdilla suoraan. Mutta, Ei!
Jarrutukset ei auttaneet ja kimposin edellä ajavan auton perästä oikean puoleiseen piennarkaiteeseen, josta muistaakseni kimposin uudelleen edellä menijän perään. Auto poukkoili siinä vaiheessa täysin holtittomasti. Ajauduin lyhtypylvästä päin, joka lensi noin muutaman metrin eteenpäin ja tattui alle. Auto liikkui pylväs messissä noin 10m nurmella. Törmätessäni pylvääseen sähköt leiskui aika rankasti suoraan edessä. Pylväs osui suoraan naamani eteen, ja tuuli lasi meni säröille, mutta ei tullut onneksi sisään.
Jakelu auto kuski lähti ihmettelemään, että mitä minulle tapahtui, että olenko elossa. Meikä avasi varovasti ovea ja tarkkailin, että onko sähköjohtoja näkyvissä. Olivat onneksi katkenneet taka-askelin kohdalta poikki, jossa oli myös pyvään varsinainen siljainti paikka...
Olisin lähtenyt jatkamaan autolla hommia, jos jarrupaineet olisivat nousseet. Jarrut ovat lukossa, kun paineet on nolla. Ilmaletkut olivat revenneet kappaleiksi maskin tyköä.
Ambulanssit ja palokunta ilmestyi paikalle, sen jälkeen poliisit. Naureskelin ja vitsailin poliiseille pari lausetta, mutta hinuriäijän kanssa vasta kärhämä syntyikin. Kaveri komenteli minua ja Tampereen volvon pihassa häneltä paloi lopulta käämi. Naur*
Meikä heitti juttua takaisin, mitä en yleensä tee, mutta tällä kertaa näin. Olin vain iloinen... Ihan hauska katastroofi oli menossa. Meikä nauraa sen vitseille, joilla oli ilmeisesti tarkoitus ”mollata” minua. Kohta se karjuu, että ”jumalauta, et naura!” Meikä nauraa silloin tällöin... Yritän toki pitää pokkaa. ”Ei tämä ole naurun asia” kaveri ärähtää, kun mie naurahdan asialle, että jarrut joudutaan vapauttamaan, että saadaan vehje liikkeelle, koska ilman paineitahan ei ollut.
Volvon pihassa kaveri tarttuu minua hauiksesta kiinni ja ärisee, että ”prkele” olisit laittanut sen vaihteen päälle autoon. Minä kävin ärinää ennen laittamassa autoon vaihteen päälle ja kaveri karjuu, että ”jumalauta miksi, et laittanut vaihdetta päälle”. Murahdan takaisin, että ”minä laitoin sen päälle!” Yhtäkkiä se keksi huutaa, että; ”miksi, et laittanut pientä puolta ja pakkia!?” Vittuilin takaisin, että kunhan äkkiä kävin laittamassa vaihteen vain päälle, sen ihmeempiä miettimättä... Olisi edes itse hoitanut hommansa... !!! peeveli naur*
Odottelin hinausautoa istuin kopissa ja kuuntelin uutisia, kun mun tempaus mainittiin sieltä ratiosta. Rentohan se oli kuulla... naur* Jos menisi nukkumaan.
(meikä vaan oli vain iloinen siellä kopissa... eniten pelkäsin siinä tilanteessa, kun se pylväs rysähti minun naaman eteen, että mietin että selviänkö ihan ehjänä... heh... Onneksi rekat on kestäviä ja lastissa ei ollut paljon painoa...