Suuttuminen.

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
Mulli75

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja Mulli75 »

Osaan olla jopa ärsyttävän rauhallinen riitatilanteessa, jossa toinen osapuoli päästää kuumimpia höyryjään suustaan ajattelematta.

Tavarat ei lentele, nyrkkini ei heilu enkä mitään muutakaan kättä pidempää ole tarvinnut selvinpäin taikka kännissä.

Suuttumiset, pitkävihaisuudet ja mökötykset ovat minun osalta harvinaisia tapahtumia. Hyvien periaatteideni ylläpitäminen/esille tuominen joskus saattaa vaatia voimakkaampaa äänenkäyttöä.

Joskus talvella olen avannut kämpän ikkunat ja ovet riidan ajaksi jotta sisään tulee kylmää viilentävää ilmaa ja muutkin kuulevat kuinka riidellään. Samalla totean että otahan happea. Aikaa ei paljon kulu kun desibelit laskevat siinä pelossa että muut ulkonaolijat kuulevat riitelyn. Mitään en jätä selvittämättä jos jollain on siihen tarvetta.

Lievän itsepäisyyteni takia heti en anna periksi.
HellBell

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja HellBell »

*Rehdimpänä*

Riippuu tilanteista, onko sitä pitkä-vai lyhytvihainen ja miten suuttuminen ilmenee jne. En ole yleensä pitkävihainen mikäli asiat selvitetään tai tilit tasataan jollakin lailla tai asialla ei muuten vain ole niin merkitystä. En myöskään harrasta mököttämistä/jurottamista - asioissa eteenpäin meno kiinnostaa enemmän ja hiljaisuudella ei hommaa edistetä. Suuttuessani en ala itkeä. Enkä myöskään peräänny ja suutun vielä enemmän, jos toinen perääntyy ennen kuin asia on selvitetty (pakeneminen). Osaan olla myös oikein looginen vaikka olisinkin kiihkeänä raivosta. Kiva juttu.
Viinikumi

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja Viinikumi »

HellBell kirjoitti:Itkeskelen hieman ja peräännyn tilanteesta pois niin nopeasti kuin sukistani pääsen ja sitten menen tekemään lämmintä kaakaota itselleni ja kaikki on taas hyvin. Saatan myös leipoa pyöräyttää partiopikkuleipiä myöhemmin.
Joko tämä on loistavaa sarkasmia tai sitten on puhtaasti kosminen vääryys, jos olet naimaton nainen :) Toisaalta, monella voi olla kiusaus itkettämiseen pikkuleivänhimoissaan.
HellBell

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja HellBell »

Viinikumi kirjoitti: Joko tämä on loistavaa sarkasmia tai sitten on puhtaasti kosminen vääryys, jos olet naimaton nainen :) Toisaalta, monella voi olla kiusaus itkettämiseen pikkuleivänhimoissaan.
Olisi paljon jännempää jos se olisi totta.. Nyyh.

Voisin ehkä kokeillakin muutens semmoista juttua ensi kerralla kun suuttumus tulla tupsahtaa.. ehkä mahdollisesti silloin olemassaoleva mieheni kokisi kammottavaa syyllisyyttä itkettämisestäin ja hemmottelisi miut pilalle ja kaikki kokemani kosminen vääryys korjautuisi.

*Unelmoi..*
Mida

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja Mida »

Hermostun älyttömän harvoin oikein kunnolla. Toosi harvoin.

Ja jos joskus käykin niin, että hermostun ihan tosissani, niin silloin eka pyrkimys on rauhoittua, jottei tulisi sanottua harkitsematta mitään tyhmää ja haavoittavaa. Jos ei siinä onnistu, niin toiseen huoneeseen hengittelemään ihan rauhassa ja miettimään, että mikäs tässä nyt oikeastaan suututti.

Ja sit ku taas koen olevani kykenevä puhumaan, niin katsomaan josko se toinen osapuoli olisi valmis selvittelemään. Ja sit selvitellään mahdollisimman perusteellisesti, ettei mitään jäisi hampaankoloon tahi samat virheet toistuisi.

Mut oon kyllä vielä ihan ulalla siitä, mikä mahtais olla syynä ekalle riidalle tässä suhteessa. En kyl yhtään keksi. No sen näkee sit.
Avatar
aasi
Kitisijä
Viestit: 6685
Liittynyt: 01.07.2005 21:12
Paikkakunta: Uleåborg

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja aasi »

Minähän en perkele suutu!
Tasan ei mene muumit kanootissa.
Gina

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja Gina »

Suuttuessani muudun jäätävääkin jäätävämmäksi, äärimmäisen tiukkasanaiseksi ja korrektiksi. Jos oikein raivostun alkaa ääni täristä, silmät iskeä tulta ja ääni kohota. Aivan äärimmäisen harvoin raivostun, voin yhden käden sormilla laskea muistamani kerrat. Silloin maailma näkyy punaisen hunnun läpi. Voin sanoa käsi sydämellä että henkilökohtaisiin loukkauksiin en sorru, ja tätä odotan myös vastapuolelta. Jos toinen niihin menee, turhaudun uskomattoman paljon ja loppujen lopuksi luultavasti lähden pois että en itkisi toisen silmien edessä. :oops:
Avatar
Vadim
Kitisijä
Viestit: 3469
Liittynyt: 23.08.2005 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja Vadim »

Mä olen viilipytty, mikä on joskus haitallistakin, sillä suuttuminen on ajoittain hyvästä. Korotan ääntäni ja sanon jotain nasevaa. Yleensä se tuntuu saman tien epäoikeudenmukaiselta, minkä vuoksi lepyn saman tien ja alan hieroa sovintoa. Jos ei ala, häivyn.

Vastaavasti joudun melko hämilleni, jos joku suuttuu minulle. En osaa oikein vastata siihen mitenkään, mikä on huono juttu, sillä kaikenlaiset tuittupäät voivat käyttää leppoisuuttani hyväkseen. En pidä konflikteista, joissa mennään henkilökohtaisuuksiin tai käyttäydytään muuten huonosti.
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Mie en nyt yleisesti ottaen kovin paljon suutu. Mutta aika pikavihainen ja impulsiivinen olen, jos sille päälle satun. Pyydän poikkeuksetta anteeksi, jos oon aiheuttanut pahaa mieltä - tosin joskus vituttaa niin paljon että siihen saattaa mennä aikaa.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
SnapaHead

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja SnapaHead »

Mylwin kirjoitti:Mie en nyt yleisesti ottaen kovin paljon suutu. Mutta aika pikavihainen ja impulsiivinen olen, jos sille päälle satun. Pyydän poikkeuksetta anteeksi, jos oon aiheuttanut pahaa mieltä - tosin joskus vituttaa niin paljon että siihen saattaa mennä aikaa.

Poikkeuksetta anteeksi? Täh? Siis minä sinä oikein pidät itseäsi? Vai puuttuuko totaalinen kunnioitus itseä ja / tai muita kohtaan?
Vain ortodoksimunkki pyytää poikkeuksetta anteeksi.
Muussa tapauksessa haisee paska. Ei minulla oikeastaan olekaan oikeutta ikinä käyttäytyä muuten kuin near perfection tai oikeastaan kaikki saa olla miten on ja minä paikkailen jälkiä. Hulluä väkeä! Sakki flippailee palstalla kuin scarecrown uhrit uudessa bättiksessä. Toisaalla ketjussa kun halutaan sanoa jollekin jotakin kaunista niin sanotaan olevan kateellinen hänelle ja täällä taas pyydetään anteeksi jokaisen ohikulkijan pahaa mieltä.
Voiko siirappi enempää kuselta löyhkää. Verta, hikeä ja kaljaa sen olla pitää senkin hattaraperseet.
killkill

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja killkill »

"I just wanna KILL LOT OF PEOPLE!"
Menee kyllä yleensä toisen lippaallisen jälkeen ohi.
Faghag

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja Faghag »

tonttu8 kirjoitti:Millainen olet, kun suutut?
Oletko pitkävihainen, mökötätkö, raivoatko?
Osaatko pyytää/antaa anteeksi? Miten riidat sovitaan?
Kertokaa, tätä kiinnostaa.
Nälkäisenä ja väsyneenä erittäin ärsytysherkkä. Pinna palaa sekunnissa vastoinkäymisen kohdatessani, huom! vastoinkäymisen ei tarvitse olla edes suuri, esim. kengännauha ei aukea heti, vaan menee solmuun...

Nuorempana heittelin tavaroita ja olin väkivaltainen. Kiitos miekkailuharrastuksen ja meditaation, pahin agressio purkautuu nykyään rauhanomaisemmin.

Räjähdän kerran ja silmittömästi, mutta en ole pitkävihainen. En myöskään räjähdä vähästä toisille ihmsille. Itselleni olen usein vihainen, sillä vaadin itseltäni aika paljon ja osaan rangaista siksi itseäni masokistisesti, jos en ole täyttänyt omia standardejani. Tosin minuun kohdistuneet mielestäni epäoikeudenmukaiset vääryydet muistan vielä vuosikymmenienkin päästä ja kostan ne sopivan tilaisuuden tullen...

Suuttumistani sivusta seuranneet muistavat seuraavan kerran varmistaa, että olen saanut tarpeeksi syödäkseni ja juodakseni.

Kritiikkiä, rakentavaakin, en ota hyvin vastaan. Taitaa olla luonnevika.

Osaan pyytää anteeksi, kun pahin höyry laskeutuu, tunnen itseni yleensä ääliöksi ja sitä kautta asenne on valmiiksi nöyrä...
AarneAnkka

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Riippuu siitä mille tai kenelle suutun. Jos suutun tietokoneelleni, huudan naama mustana saastaisia törkeyksiä kunnes ääneni on käheä ja pahoinpitelen sohvatyynyä. Jos suutun ihmiselle, korotan hieman ääntäni tai sitten loukkaantuneena hiljenen ja katkaisen keskustelun siihen.

Tietokoneelle karjuminen on minulle keino purkaa sisälläni raivoavat psykoottiset tukahtuneet aggressiot kohteeseen joka ei siitä loukkaannu. Sehän on vain kone. Tai jos se ottaakin ne sitten henkilökohtaisesti, ja kostaa kaatuilemalla lisää? Ei voi koskaan tietää... :shock:
Dumari

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja Dumari »

Millainen olet, kun suutut?
Yleensä murahdan ja hiukan alkaa lapsettaa/laitan leikiksi. Vittuilen ja pahimmassa tapauksessa tulee tarve mieli hajoittaa jotain. En kyllä ole ikinä mitään (muistaakseni mitään isompaa) hajoittanut.
Oletko pitkävihainen, mökötätkö, raivoatko?
Tosi harvoista asioista olen pitkävihainen, vain selvittämättömistä asioista, tai joista koen selvää vääryyttä, mutta senkin yli pääsee.
Osaatko pyytää/antaa anteeksi?
Silloin harvoin kun suutun, riehun tai muuten käyttäydyn huonosti, niin yleensä olen pyytänyt anteeksi jälkeenpäin.
Miten riidat sovitaan?
Anteeksipyytämällä ja hyvittämällä jos tarvetta.

muuta; pääsääntöisesti: en suutu pienistä, enkä raivoa.
AarneAnkka

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Ai nii joo, oli noita kysymyksiäkin. Ensimmäiseen vastasin jo aiemmassa viestissäni.

Oletko pitkävihainen, mökötätkö, raivoatko? Osaatko pyytää/antaa anteeksi? Miten riidat sovitaan?

Riippuu siitä kenelle olen vihainen. Jotkut suututtavat minut ilkeilläkseen ja heidän kanssa jutteleminen on kuin naisi raastinrautaa. Toiset taas ovat neuvottelevaisia, ja molemminpuolinen anteeksipyyntö / anto on helpompaa.

Riippuu tapauksesta kuinka helposti annan tai pyydän anteeksi. Hyvin nopeasti pyydän anteeksi, jos on ilmiselvää että riita johtui omasta tyhmyydestäni.
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

SnapaHead kirjoitti: Poikkeuksetta anteeksi? Täh? Siis minä sinä oikein pidät itseäsi?
Oliko toi niinkun retorinen kysymys? Semmonen mihin ei tarvitse vastata?
Vai puuttuuko totaalinen kunnioitus itseä ja / tai muita kohtaan?
Vain ortodoksimunkki pyytää poikkeuksetta anteeksi.
Vain ortodoksimunkki voi vetää perseet virantoimituksessa.
Jos mie teoillani loukkaan jotakuta toista tarkoituksettomasti niin pyydän sitä anteeksi. Silleen on vain jonkun toimesta hyväksi nähty tehdä.
Siehän tietysti osoitat miehisyyttä ja totaalista ylikunnioitusta itseäsi ja kanssaihmisiäsi kohtaan .. öö .. sillä että et pyydä anteeksi? Oletpas hassu ihminen, sen lisäksi että kirjoitatkin hassusti.
Vielä kun opettelisit sisälukutaidon. Kuka on puhunut mitään kaikkien ohikulkijoiden voitelusta?
Kovat jätkäthän ei tietysti itke, pidä pipoa tai pyytele anteeksi. Nähtiinhän se jo rambossakin.
Eikun rambohan itki siinä ykkösen lopussa .. Joo, no ei se ollutkaan siinä vaiheessa mies vaan vinkuliisa. Onneksi sie olet niin bad motherfucker että pidät tosimiesten kunniaa yllä!
Ei minulla oikeastaan olekaan oikeutta ikinä käyttäytyä muuten kuin near perfection
Siusta huonolle käytökselle on joku oikeutus? Vähän niinkun oikeutus hengittää?
Mie käyttäydyn jatkuvasti huonosti. Jos nyt kärjistäisit vähän vähemmän niin huomaisit että ehkä puhuin lähipiiristä, ja sellaisista ihmisistä joiden kanssa olen jatkuvasti tekemisissä.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
SnapaHead

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja SnapaHead »

Mylwin kirjoitti:

ök
No sähän nyt oikein sulat käsiin. Kuule kyllä sinä tuossa yllä totesit pyytäväsi poikkeuksetta anteeksi jos aiheutat pahaa mieltä. On kyllä niin vaahtokarkkia että. Nyt sitten tarkensit.

Juu olen bad motherfucker, 500 horsepowers burning petrol. Kyllä minäkin anteeksi pyydän, mutta näin pääasiallisesti oksentelen tuollaisen mie oon kivaa, sieki oot kiva, vaik sie et oo kiva ni ei se miuu häiritse kuha vaa ollaa ja sillee.

Hattaraperse mikä hattaraperse. Veisin sut jätskille ja uimaan, mutta kun et kuitenkaan lähde.
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

SnapaHead kirjoitti: No sähän nyt oikein sulat käsiin. Kuule kyllä sinä tuossa yllä totesit pyytäväsi poikkeuksetta anteeksi jos aiheutat pahaa mieltä. On kyllä niin vaahtokarkkia että. Nyt sitten tarkensit.
Ilmaisu oli monitulkintainen, myönnetään. Saatana, täytyykö täälläkin jo ruveta avaamaan ajatuksiaan 1000-säikeiseksi mind-mapiksi että kenellekään ei jää väärintulkinnan varaa?
Kyllä minäkin anteeksi pyydän, mutta näin pääasiallisesti oksentelen tuollaisen mie oon kivaa, sieki oot kiva, vaik sie et oo kiva ni ei se miuu häiritse kuha vaa ollaa ja sillee.
Pointti olikin siinä, että en mie tunne katumusta jos aiheutan mielipahaa henkilölle joka miun nähdäkseni sellaista on ansainnut. Jos kimmastuksissani sanon tai teen jotain sellaista, mikä loukkaa miulle merkittävää ihmistä, josta pidän, tjsp. pyydän anteeksi. Se on helppoa ja mukavaa, niinkuin elämä yleensäkin ennenkuin siitä tehdään vaikeaa ihmisvoimin.
Jos joku ottaa nokkiinsa sellaisesta asiasta jota en itse katso nokkiinsaottamisen arvoiseksi niin ottakoon. Totta kai oma arvostelukyky siinä ratkaisee.
Hattaraperse mikä hattaraperse. Veisin sut jätskille ja uimaan, mutta kun et kuitenkaan lähde.
Yrittäisit vaan nuolla sitä uimahousujen läpi, vitun sokerihiiri.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
SnapaHead

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja SnapaHead »

Mylwin kirjoitti: Yrittäisit vaan nuolla sitä uimahousujen läpi, vitun sokerihiiri.
Olikos tuo nyt kiltisti sanottu? Olisitko ystävällinen ja pyytäisit anteeksi.
Kohtuutonta ja lapsellista solvausta. Taidat olla niitä koulukiusaajia! Senkin paskatappi! Ruuvipenkki! Konna! Kyllä minä tunnen kaltaisesi... oi, kyllä minä tunnen kaikki temput ja metkut!... en ollut syntynyt eilen!... tiedoksi vain senkin arabi! Häijy hintti! Ilkeä virastotäti! Se sinä olet! Muhkeita pieruja suustasi päästelet...! toisten tunteista viis! Katala katala otus! Tiedoksesi vain että demoniset heittosi eivät pilaa hyvää nimeäni...! Ei vaikka kuinka juonit, rikollinen!
kyyppo

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja kyyppo »

SnapaHead kirjoitti: Juu olen bad motherfucker, 500 horsepowers burning petrol.
Kulta! Sie olisit niin ilonen, mut ku sie oot niin vihanen!

Sitä on tullut päiväkännissä kuunneltua vähän amerikkalaista junttirokkia vai? Tekis vähän mieli rekkamiestä? No helvetti, lähde sinne pikkujouluihin, tiedä vaikka pääsisit vähän kokeilemaan Slämiä sormella!
Enthu

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja Enthu »

kyyppo kirjoitti:
SnapaHead kirjoitti: Juu olen bad motherfucker, 500 horsepowers burning petrol.
Kulta! Sie olisit niin ilonen, mut ku sie oot niin vihanen!

Sitä on tullut päiväkännissä kuunneltua vähän amerikkalaista junttirokkia vai? Tekis vähän mieli rekkamiestä? No helvetti, lähde sinne pikkujouluihin, tiedä vaikka pääsisit vähän kokeilemaan Slämiä sormella!
:lol: :lol: :lol:
1108

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja 1108 »

Millainen olet, kun suutut?
-Sanon harkitsemattomia asioita.

Oletko pitkävihainen, mökötätkö, raivoatko?
-Mökötän

Osaatko pyytää/antaa anteeksi?
-Aikani mökötettyäni pyydän kauniisti anteeksi ja sovin asian mistä on tapeltu.

Miten riidat sovitaan?
-Halailulla ja hyväilyllä.

Paskat, seksillä.
tonttu8

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja tonttu8 »

Suuttuessani raivostun ja räjähdän enkä juuri mieti mitä suustani päästän, yleensä näin. Siitä seuraa mököttäminen tai oven paiskaaminen ja hetkellinen katoaminen.
En ole pitkävihainen ja pyrin välttämään vanhoihin kaunoihin palaamista. Joskus sitä kuitenkin saattaa vetää hernemaissipaprikaa kilokaupalla nenään ja vanhoihin tulee palattua...
Anteeksi osaan pyytää ja myös anteeksi antaa.
Riitojen sovittelu riippuu ihan sitten siitä, kenelle on suutahtanut. Puhuminen ja seksi on hyväksi havaittuja konsteja.
Avatar
Camilla
Kitisijä
Viestit: 1314
Liittynyt: 14.08.2005 23:08

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja Camilla »

Vanhempani riitelevät koko ajan, inhoan sitä. En muista riidelleeni kunnolla yhdenkään eksän kanssa. Olen muutenkin enemmän sellainen sovittelijaluonne. Kavereille suuttuessani saatan päästää suustani hirveitä asioita.
hermine

Re: Suuttuminen.

Viesti Kirjoittaja hermine »

Mussa aiheuttaa raivoa lähinnä yhteiskunnan kaikkien muiden hyväksymien ja sisäistämien normien rajoihin törmäily, jolloin vika on täysin minussa, ei muissa (mikä ei suinkaan millään tavalla vähennä pahaa mieltä ja vihaa ja käsittämätöntä halua tuhota kaikki). Tällöin vaihtoehdoiksi jää lähinnä ranteiden hakkaaminen patteriin ihan itsekseen tai aiheesta keskustelu jonkun asianosaisen kanssa "tiedän kyllä olevani jo lähtökohtaisesti väärässä, mutta minusta tuntuu silti pahalle kun teet noin vaikka niinhän kaikki muutkin normaalit ihmiset tekevät" -hengessä. Näistä jälkimmäinen on ehkä vähemmän huono...

Semmoisissa tilanteissa, joissa välittömästä siinä paikassa suuttumisesta voisi olla ihan rakentavaa hyötyä kuten silloin kun selkeästi tulee kohdeltua epäreilusti tai kun joku on aiheetta vihainen minulle eikä suostu keskustelemaan, alan vaan itkeä ja syytellä itseäni.
Vastaa Viestiin