Kitinä

Millainen olet, kun suutut?
Oletko pitkävihainen, mökötätkö, raivoatko?
Osaatko pyytää/antaa anteeksi? Miten riidat sovitaan?
Kertokaa, tätä kiinnostaa.

Kiroilen, heittelen tavaroita, raivoan, huudan jne. Olen kuin itse paholainen, suoraan sanottuna. Väkivaltaan en enää sorru. Jos olen VAIN kiukkuinen, saatan mököttää ja mielenosoituksellisesti paiskoa ovia.

Pitkävihainen en ole. Ja osaan pyytää anteeksi ja varsin usein joudun sitä harrastamaankin...

Ja sen verran Nainen olen, että joskus uuden riidan koittaessa, saatan ottaa vanhat riidat esille suutuspäissäni.

Riidat pitää riidellä, asiat pitää kääntää ja vääntää alusta loppuun asti. Olen nykyään pyrkinyt siihen, että vain asiat riitelisivät, ja että voisin siis välttää henkilökotaisuuksiin menemiset. Olen tarpeen (Minkä tarpeen..?)vaatiessa todella paha suustani, ja voin loukata todella pahasti sanoillani.
Nykyään todellakin pyrin reilumpan tapaan riidellä.
Pitkävihainen en ole. Asia on selvä sitten kun se on selvitetty, ja siihen ei ole syytä palata. Mutta jos asiaa ei selvitetä, niin voin kyllä mököttää todella pitkiä aikoja.
Pyydän, ja osaan pyytää anteeksi. Sitäkin olen yrittänyt opetella, että en aina pyytäisi anteeksi, koska tapanani oli joskus pyytää anteeksi sitäkin, mitä en tiennyt tehnneeni, tai oli toisen syytä.

Riitely välillä ja sopivasti piristää ja tuulettaa.

tonttu8 kirjoitti:Millainen olet, kun suutut?
Oletko pitkävihainen, mökötätkö, raivoatko?
Osaatko pyytää/antaa anteeksi? Miten riidat sovitaan?
Kertokaa, tätä kiinnostaa.

1. Huudan&kiroan

2. Ensin raivoan sitten mökötän

3. Osaan pyytää ja antaa anteeksi riippuen tietysti riidan laadusta.

4. Riidat sovitaan halaamalla,ehkä antamalla pusun

Enpä muista koska olisin viimeks tosissani suuttunu parisuhteessa. Itselleni yhä jonkin verran, mutta parempaan päin menossa tässäkin. Äkkipikainen olen ja jutut kiehahtaa nupissa melko nopeasti, aiheetta osaan napista ja mököttää - olenhan nainen - mutta kyllä on jonkinlaista henkistä kasvua tapahtunut näin yleisesti pohdiskellen. Ammattiavun(kin) avulla oppinut käsittelemään huonot fiilikset mahd. pian, samantien, kyräily ja täys kuoreensa mönkiminen on lähes historiaa. Joskus rasittaa se, että mies tulkitsee sen hetkisiä olotilojani paremmin kuin minä itse, tuntuen tietävän milloin ei kannata väitellä vastaan ja toisaalta milloin riittää ihq karjahdus "ole nyt ämmä hiljaa". Aiemmin olin suuttuessani se karjuja ja ovien paiskoja. Ärsyttävä draamailija.

Harvemmin suutun oikein kunnolla. Mutta kun sellainen tapahtuu on asiankulku suurinpiirtein seuraava: Ennenkiehumispistettä saatan hieman ääntä korotttaa joskus jopa huutaa. Kun sitten kiehumispisteesen päästään hiljenen, lauon jonkun sarkastisen ivailun (yleensä tämä loukkaa enemmän ja kiehauttaa vastariitelijän enemmän kun mikää huuto tai ovien paiskiminen) ja lähden omiin oloihin olemaan hetkeksi. Lepyn kuitenkin suht nopeasti ja tulen piilostani ulos jolloin asiasta on parasta keskustella eikä riidellä,

Olen äkkipikainen. Kimpoilen, mutta lepynkin nopeasti. Voitte siis kuvitella, mitä se on kuukautisten aikaan

Suutun harvoin, mutta kun suutun kannattaa ihmisten olla mielellään kilometrien päässä minusta.

Parisuhteessa minä tietenkin olen aina oikeassa, jonka teen kyllä selväksi. Ylireagoin, kärjistän, korotan ääntäni aivan liikaa ja anteeksipyyntöä on turha odottaa. Harvoin mitään suuria riitoja kuitenkaan on.

En ikinä unohda riitoja ja olen todella pitkävihainen. Ystävyys voi mennä kerrasta poikki, pisimmillään olen useita vuosia vihassa, kenties ikuisestikin tarpeeksi hyvästä syystä.

Elämässäni on kaksi kertaa tapahtunut tilanne jolloin sisällä on todella napsahtanut jotain. Näkökenttä sumenee ja sitä tavallaan astuu kuin oman ruumiin ulkopuolelle. Tilanne ei enää silloin ole mitenkään hallinnassa. Silloin käyn päälle, enkä edes halua tietää mitä tapahtuisi jos kukaan ei tule väliin. Näinä molempina hetkinä olen kyllä ollut aivan täysin selvinpäin, enkä muutenkaan pidä riitelystä jos asiaan liittyy alkoholia.

Koska olen jatkuvasti huonolla tuulella, en suuttuessani eroaa kovinkaan paljoa normiAnnasta. Lisää vain punotus, ja se on sit niinku siinä.

McJanne kirjoitti:Nyrkit pysyvät taskussa nyt ja aina.

Hienoa, sitten mä voin vittuilla sulle jatkossakin tosta sun permiksestä.

Ann kirjoitti:

McJanne kirjoitti:Nyrkit pysyvät taskussa nyt ja aina.

Hienoa, sitten mä voin vittuilla sulle jatkossakin tosta sun permiksestä.

Voi ristus mie putosin. Jos mennään taksijonoon ni mä tuun sun kaa vittuilee niinQ

Mä pysyn useimmiten rauhallisena ja väännän ja käännän samaa asiaa niin kauan, että vastapuoli lopulta hermostuu ja riidasta tulee tappellu. Mä harvoin sanon mitään, mitä en tarkoita ja pyydän kyllä anteeksi, jos olen mennyt liian pitkälle. Mököttämisessä mä olen huono, mieluummin selvitän asian kerralla loppuun.

räyhähdän ja pidän ns. moraali "saarnan" eli esitän omat mielipiteeni...

Joudun tavallisesti keskustelun/väittelyn tuoksinassa tilanteeseen, jossa oma verbaliikkani ja ajatuksenjuoksuni ei enää pysy kumppanin perässä. Tässä tilanteessa haluaisin tavallisesti paeta hetkeksi paikalta vetämään happea, mutta jos en pakene tai minun ei anneta paeta, sanon liian helposti liian rumasti asioita joita tiedän katuvani. Kun tunnen olevani pahasti alakynnessä, tulee tilanteen ollessa päällä jotenkin pakottava tarve nousta tilanteen herraksi, tapahtukoon se sitten vaikka loukkaamalla toinen hiljaiseksi.

Tämän puolen haluaisinkin itsestäni ensimmäisenä poistaa/parantaa. Haluaisin riitatilanteessa osata sössöttää Ben Furman-tyyliin "rauhotutaas nyt ja istutaan hei hetkeksi alas".

tonttu8 kirjoitti:Millainen olet, kun suutut?

Kännissä.

En minä osaa selvinpäin tapella.

Jatkokysymys tähän liittyen: miten tehdä sovinto ihmisen kanssa, joka ei halua sopia? Ideoita?

p.

Rautavittu kirjoitti:

tonttu8 kirjoitti:Millainen olet, kun suutut?

Kännissä.

En minä osaa selvinpäin tapella.

Samis. Vedetäänkö tänään tumut ja mennään lähiöräkälään heittelemään toisiamme tuopeilla?

pertzi kirjoitti:Jatkokysymys tähän liittyen: miten tehdä sovinto ihmisen kanssa, joka ei halua sopia? Ideoita?

p.

Ei mitenkään. Jos toinen ei halua sovintoa, on sitä turha yrittää saada aikaiseksi, sillä muuten asioita jää hampaankoloon. Sovinto on mahdollista vasta kun toinen on käsitellyt oman suuttumuksensa loppuun, omalla tavallansa.

bedlam kirjoitti:
Tämän puolen haluaisinkin itsestäni ensimmäisenä poistaa/parantaa. Haluaisin riitatilanteessa osata sössöttää Ben Furman-tyyliin "rauhotutaas nyt ja istutaan hei hetkeksi alas".

Kyllä, sinulla vaikuttaisi olevan tuo jonkin asteinen "tosi äijän prkl verenpaine". Kait se on aika normaali miehinen ominaisuus...

edit: samaa sarjaa, kun 1108

pertzi kirjoitti:Jatkokysymys tähän liittyen: miten tehdä sovinto ihmisen kanssa, joka ei halua sopia? Ideoita?

Ei mitenkään. Vaikea sopia jos toinen ei halua yhtään. Mököttäkööt rauhassa ja tulkoot sitten pyytämään anteeksi/sopimaan kun siltä tuntuu. Tai whatever...

En oikeastaan suutu kovinkaan usein. En riitele juurikaan. En myöskään ole pitkävihainen. Riitely on rasittavaa. Suuttuminen vaatii erittäin hyvän syyn. Ehkä olen tylsä, mutta hymyilen mielummin.

kyyppo kirjoitti:

Rautavittu kirjoitti:

tonttu8 kirjoitti:Millainen olet, kun suutut?

Kännissä.

En minä osaa selvinpäin tapella.

Samis. Vedetäänkö tänään tumut ja mennään lähiöräkälään heittelemään toisiamme tuopeilla?

Pitäiskö? Matti&Mervi goes lähiö.

Rautavittu kirjoitti:

kyyppo kirjoitti: Vedetäänkö tänään tumut ja mennään lähiöräkälään heittelemään toisiamme tuopeilla?

Pitäiskö? Matti&Mervi goes lähiö.

Ihan normiviikonloppu meidän perheessä....

Hmmm... Mulla on yleensä aika pitkä pinna, mutta sitten kun suutun niin olenkin aika pitkäjänteinen mököttäjä. Olen kohtuullisen taitava v-lemaan rivien välistä varsinkin mitä paremmin tunnen suuttumukseni kohteen. Muihin erityistaitoihini kuuluu kyky palata ikivanhoihin asioihin, jotka on muka selvitetty aikoja sitten. Rumaa, tiedän...

Itkeskelen hieman ja peräännyn tilanteesta pois niin nopeasti kuin sukistani pääsen ja sitten menen tekemään lämmintä kaakaota itselleni ja kaikki on taas hyvin. Saatan myös leipoa pyöräyttää partiopikkuleipiä myöhemmin.

Suuttuessani räjähdän kuin tulivuori, mutta kun saan asiat pois systeemistäni, voidaan asia unohtaa. Jos en saa asioihin selvyyttä, jankkaan niitä tasan tarkkaan niin kauan kunnes vastaus tyydyttää. En ole pitkävihainen, en mökötä ja vihaan mököttäjiä. Voiko typerämpää tapaa enää olla?

Mullin kommentista huomasin, että saatoin antaa virheellisen kuvan esimerkkini perusteella. En siis käyttäydy väkivaltaisesti, en edes heittele mitään tavaroita. Harvoin edes huudan mutta "korotan" kyllä ääntäni