Kitinä

Niin mitä on todellisuus? Miten ja millä sanoin sitä kuvaisi? Enpä tähän hätään saa oikein puettua sanoiksi mitään. Vai onko niin ettei kysymykseen tarvita vastausta. Ehkäpä el..todellisuus on? piste.

Con mucho gusto vastaisin, mutta kun en tiedä senor...

Todellisuudessa kuitenkin joku juo tequilaa Madridin keskustassa baarin terassilla. Joku toinen (vieressä) soittaa kitaralla Guantanameraa. Taustalla kuuluvat härkätaistelun ("Muerte, toro! Ole!") äänet. He
katselevat kadulla kulkevia senoritoja. Aurinko on laskemassa...

Hasta la vista, hombre...

Todellisuudessa teitä ei ole olemassa, vaan sijaitsette mielikuvituksessani.

WanhaPervo kirjoitti: Todellisuudessa teitä ei ole olemassa, vaan sijaitsette mielikuvituksessani.

Veit jalat suustani. Vähän samoin aatoksin.

McJanne kirjoitti: ...mutta maku jäi

Todellisuus on mielipidekysymys.A:n mielestä on tervettä ja suotava jutella mielikuvitushahmolle joka ilta ja pyytää tältä asioita tapahtuvaksi.Hän kutsuu sitä hurskaudeksi,B kutsuu sitä sekavuudeksi.Mutta toisaalta B uskoo asioihin joiden takia tämä A on valmis sulkemaan B:n jonnekin piiloon,koska hän voi olla vain ja ainoastaan pahasta.

Todelisuus on verrannollinen havaitsijoiden määrään:P

Tietoisesti yritän pyrkiä siihen, että todellisuus olisi itselleni tahdon, halun ja tiedon muodostama kudelma, joille varsinainen riippumaton tosioleva olisi - ainakin pyrkimyksellisesti - alisteinen.

Loppujen lopuksi todellisuus taitaa kuitenkin olla aina suunnilleen yhtä kuin hetkelliset tunnetilat ja rationaalisuuteen ja emootioihin perustuvat olettamukset.

Todellisuus on sitä että kastuu kun sataa, sattuu kun lyödään, kurnii kun on ollut syömättä, janottaa kun on nestehukka, kylmä kun on pakkasta, iloitsee kun on kaikki hyvin.

On sosiaalinen konstruktio.

toistojen arvioimista

Yliopiston vessan seinältä luettua: Todellisuus on niille, jotka eivät kestä huumeita.

No jaa, aika paljon tulee mietittyä tuotakin, valitettavasti. Välillä vaivaa sellainen ikävä tunne, että mikään ei ole erityisen todellista vaan maailma on vain kouhotusta ja silmänlumetta, jonka takana on jotain tai sitten ei - asia josta ei voi tietää mitään.

"Todellisuus on vain raittiusliikkeen luoma kauhuskenaario."

Tuohan oli ex-Cityrunkkari Kharnin allekirjoitus...

Minusta todellisuus on oikeastaan rutkasti kivempaa kuin annetaan ymmärtää.

Todellisuus on liikaa velvollisuuksia ja liian vähän kivaa, jos on osunut väärään maalliseen habitukseen.

Eläminen omassa tietoisuudessaan purjehtimista. Jälkeenpäin voi miettiä, että tein noin ja tein näin. Eli tilanteiden spekuloiminen/miettiminen on ihmiselle "rakasta" yksin, kun muidenkin kanssa "kaljalla". Sitten taas seuraavassa hetkessä eletään ja riehutaan.

semmosta hemppumista, ei kannata ottaa liian vakavasti. Ja asioita joiden parissa voi huonosti kannattaa välttää yms. Kohtuutta kaikessa ja moninaisuutta eli menemistä enemmän kuin yksin kyhjäämistä ellei halua yksin istua.

Karatessa tai muussa intensiivisessä harjoitteessa ollaan aika keskittyneitä tekemiseen ja toisaalta taas vapaa asioiden vatkaaminen onnistuu parhaiten netissä. Ihminen tarvitsee varmasti molempia sopivassa suhteessa, kuten lepoa ja liikuntaakin...

huima kirjoitti:On sosiaalinen konstruktio.

Mahtavaa, tämä oli vähintä mitä sinulta odotin.

Lilo kirjoitti:Mahtavaa, tämä oli vähintä mitä sinulta odotin.

Olemme tottuneet täyttämään ja ylittämään odotukset.

Todellisuus on narttu.

- Jean Baudrillard

Turbohaltija kirjoitti:Yliopiston vessan seinältä luettua: Todellisuus on niille, jotka eivät kestä huumeita.

Mun on ikävä pääraksaa ja Portsua. Metsätalo on todellisuus ilman vessanseinäkirjoituksia. Joskus käyn pääraksalla tarkoituksella vain vessassa.

huima kirjoitti:On sosiaalinen konstruktio.

Uusi havainto, että Linnunrata onkin sauvakierregalaksi, ei ole sosiaalinen konstruktio. Todellisuus on sosiaalinen konstruktio sosiologian näkökulmasta. Tavat hahmottaa maailmaa kuitenkin ovat MYÖS sosiaalisia konstruktioita, mikä "sosiaalinen"-termin osalta vie minulla ahdistukseen. Että maailma olisi vaikka Kityläisten päänsisältö. Lopulta johtaisi Orwellin 1984- juttuun: todellisuus on se mistä yhteisö osaa puhua. Saa ainakin minut vastoin parempaa tietoani sittenkin haikailemaan jotain Absoluuttia ihmisten käsitysten ulkopuolella, jumalaa tai totuutta... mutta sellainenkin olisi kuvaukseltaan ihmisten kulttuurin tuote, yöks. Onneksi käsitys että on yhteiskunnan käsitys ja ihmisten päät ja todellisuus jne on sekin konstruktio, mutta missä SE on ja kannattaako sitäkään miettiä..

Zeniläinen kai sanoisi, että jo näiden miettiminen on sairasta harhaa. Koiranpaska pihalla eikä pidä edes miettiä onko pökäleellä buddha-luontoa. MU!

Todellisuus on pelkkää harhaa.

Todellisuus on sitä mitä tapahtuu juuri nyt. Väkivaltaa, sotaa, kuolemaa. Toisaalta uutta elämää, rakkautta ja lämpöä. Aamuisin, kun herää uuteen päivään, tietää olevansa todellisuudessa.

Todellisuus on ainakin

- näkökulmariippuvaista
- suhteellista
- muuttuvaa
- usein hämmästätyttävämpää kuin taru

Viinanpuutteesta johtuva harhatila.