Kitinä

Tänne voi avautua siitä, mikä kanssakitisijöissä ärsyttää, niin ei tarvitse joka ketjussa vittuilla. Tosin tämä tuskin onnistuu, koska vittuiluhan kuuluu asiaan joka ketjussa.

Mutta jos nyt edes yhden kunnon riidan saisi täällä(kin) aikaiseksi. Kaikki aiheet kelvannee!

No ette te vittu osaa edes riidellä. Taitaa olla kivempaa sellainen joka ketjussa piilovittuilu. Ja myös suoranainen vittuilu. Ihme pellejä ootte kaikki.

Anteeksi, mutten osaa edes vitsillä riidellä nelikymppisen soluasuntoekspertin kanssa, joka on suuruuskuvitelmissaan jo vähintään Björn Wahlroos.

Manaaja kirjoitti: En mä ole tähän päivään mennessä tainnut kehottaa muuta kuin nettitrollin tappamaan provopersoonansa.

Mitä muuta sä itse olet kuin nettitrolli?

Enkä vain nettitrolli vaan helvetin hyvä nettitrolli ainakin sun reagointiesi perusteella.

No tuossa voit kyllä olla oikeassa kun katsoo menneitä tapahtumia:
1) nettitrolli a käskee nettitrolli b:tä tappamaan itsensä
2) nettitrolli a itkee masennustaan ja ruikuttaa sääliä toisaalla
3) nettihahmo c käskee nettitrolli a:ta tappamaan itsensä samalla viestillä kuin millä a käski b:tä
4) nettitrolli a kirjoittaa kosteasilmäisen peitellyn tappouhkauksen c:lle

Mielenkiintoista, miten netissä voikaan suuttua toiselle niin voimakkaasti. Muistan oman episodini, jolloin suutuin Snapalle aivan järjettömästi. Hassua, huomioiden, että en ollut koskaan tavannut ko. hemmoa ja hän ei tiennyt musta mitään muuta, kuin mitä olin itse kertonut.

Silloin akuutissa tilanteessa olisin varmaan saattanut antaa Snapalle itsemurhakehoituksiakin. Muistaakseni en niin tehnyt, mutta olisin saattanut. Kummallista.

Kun kuulin Snapan kuolemasta, olin iloinen. Kummallista sekin. Nyt kun aikaa on jo kulunut, niin voin todeta, että iloitseminen ko. asiasta oli kovin tyhmää.

Ketään ei kannattaisi kehottaa itsemurhaan. Tai no, ehkä jos kyseessä olisi joku pedofiilisarjamurhaaja, mutta näitä ei nyt kitinästä eikä muualtakaan paljoa löytyne.

Jos ajattelee tsygoloogisesti, niin ehkä johonkin nettihahmoon on helppo projisoida kaikki mahdollinen viha, mitä elämästään löytyy.

elco kirjoitti:2) nettitrolli a itkee masennustaan ja ruikuttaa sääliä toisaalla

Mua vähän kyllä ihmetyttää että minkälaisilla fucked up -ruusunpunalaseilla sä noita tekstejä luet jos löydät tuolta säälin ruikuttamista ja itkemistä. Mutta olkiukkojahan on toki helpompi lyödä kun ne muistaa rakentaa ensin.

NuoriDaavid kirjoitti:Mielenkiintoista, miten netissä voikaan suuttua toiselle niin voimakkaasti. .

Vielä ihmeellisempää on tappelu ja päänaukominen näissä kuolemaketjuissa. Sama ilmiöhän nähtiin Geetsun ketjussa.

Saanko mä nyt munaajan nettihullusertifikaatin? Vai kehotatko minua tappamaan itseni? Vai tuleeko joku huisin pelottava tappouhkaus?

elco kirjoitti:Saanko mä nyt munaajan nettihullusertifikaatin?

Enkö mä jo joskus todennut sua vain kiusattaneen pienenä vähän liikaa? Et sä mun mielestä hullu sentään ole, onneksi olkoon.

Voi kosteasilmäinen nettitappajanyyti sentään.

NuoriDaavid kirjoitti:Kun kuulin Snapan kuolemasta, olin iloinen.

Mä tiedän, että sä mielelläsi harrastat niin inhorealistista tunnustuksellisuutta Kitinässä, että sen realismi toisinaan epäilyttää. Tämä, esimerkiksi, kuulostaa aika karmealta. Koitko todella näin? Mä voin inhorealismeissani myöntää, että mua eivät tiedot Kitinämenehtymisistä jotenkin kosketa ainakaan ensilukemalta ihan hirveän paljon enempää kuin vaikka lehdestä lukemani tragediauutinen. Ilmeisesti koska en ketään kitinäläistä oikeasti ole tavannut tai tunne. Tosin lisätiedot kuolleen elämäntilanteesta ja erityisesti vaikkapa lapsista tekevätkin mahdolliseksi sen, että jään miettimään asiaa lehtiuutista enemmän ja saatan sitä kautta tulla vähän järkyttyneeksikin. Mutta edes alustava välinpitämättömyys, joka siis vielä kaiken lisäksi murenee aika helposti, on minusta kuitenkin aika eri asia kuin iloitseminen. Sitä on vaikea ymmärtää.

NuoriDaavid kirjoitti:Ketään ei kannattaisi kehottaa itsemurhaan.

Tästä mä olen samaa mieltä. Kaikilla on tiedossa paitsi yleinen fakta, että nettiyhteisöihin tuppaa jumiutumaan epätasapainoisia aikapommeja, joiden silmissä "keskustelu" voi saada ansaitsemaansa aika paljon suuremman painoarvon, niin myös se erityinen fakta, että Kitinässä on näitä itsemurhatapuksia ollut tilastollisesti odotettavaa määrää enemmän. Ja vastoin täälläkin esiintynyttä yhteiskunnallisten todennäköisyyksien tulkintaa, niin jos tämä erityinen fakta antaa meille syytä korjata arviotamme kanssakirjoittajien itsemurhatoddennäköisyydestä tilastollisesti normaalista johonkin suuntaan, niin se on kyllä todennäköisyyden nostaminen, ei laskeminen. Tehdyt itsemurhat eivät tarkoita, että jokin kiintiö olisi täysi, mutta saattavat hyvinkin kertoa, että tämä yhteisö ei nimenomaan itsemurhaherkkyyden saralla edusta tilastolista normaalia.

Tästä huolimatta, jotenkin mä olen aistivinani tässä aika yleisessä Manalan tai Hans Jörgenin viestien paheksunnassa, tai siinä, miten erinäisissä muisto- tai uutiskeskusteluissa paheksutaan jotenkin moralisoivasti huulta, vaikka sitten mautonta sellaista, heittäviä viestejä jotenkin sopimattomiksi (kuten Masakin tuossa yllä tekee), vähän sitä samaa loukkaantumishalukkuutta joka on vallannut Suomen julkistakin keskustelua viime aikoina. En pidä tätä halukkuutta välttämättä mitenkään toivottavana.

Manaaja kirjoitti:

elco kirjoitti:Saanko mä nyt munaajan nettihullusertifikaatin?

Enkö mä jo joskus todennut sua vain kiusattaneen pienenä vähän liikaa? Et sä mun mielestä hullu sentään ole, onneksi olkoon.

No on se hyvä, että täällä on mielestäsi lisäksesi sitten yksi ei-hullukin!

Mutta ei mua kyllä sen kummemmin kiusattu. Mitens sua?

urpiainen kirjoitti:...

Mene sinäkin helvettiin siitä pönöttämästä, kommari!

urpiainen kirjoitti: Tästä huolimatta, jotenkin mä olen aistivinani tässä aika yleisessä Manalan tai Hans Jörgenin viestien paheksunnassa, tai siinä, miten erinäisissä muisto- tai uutiskeskusteluissa paheksutaan jotenkin moralisoivasti huulta, vaikka sitten mautonta sellaista, heittäviä viestejä jotenkin sopimattomiksi (kuten Masakin tuossa yllä tekee), vähän sitä samaa loukkaantumishalukkuutta joka on vallannut Suomen julkistakin keskustelua viime aikoina. En pidä tätä halukkuutta välttämättä mitenkään toivottavana.

Sä kirjoitat kamalan selvästi nykyään!

elco kirjoitti:Mene sinäkin helvettiin siitä pönöttämästä, kommari!

Painu itse takaisin sinne lomamatkaretosteluketjuun: nyt sinne saatiin mukaan sen kaipaamasi aihealueen erityisasiantuntijakin!

masa kirjoitti:Sä kirjoitat kamalan selvästi nykyään!

No joo, mä myönnän, että toi oli jo sen verran monimutkaisesti alisteisia sivulauseita viljelevä virke, että meinasin jo editoida, mutta sit mä ajattelin, että imago velvoittaa - enkä ihan väärässä ollutkaan!

urpiainen kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Kun kuulin Snapan kuolemasta, olin iloinen.

Mä tiedän, että sä mielelläsi harrastat niin inhorealistista tunnustuksellisuutta Kitinässä, että sen realismi toisinaan epäilyttää. Tämä, esimerkiksi, kuulostaa aika karmealta. Koitko todella näin? Mä voin inhorealismeissani myöntää, että mua eivät tiedot Kitinämenehtymisistä jotenkin kosketa ainakaan ensilukemalta ihan hirveän paljon enempää kuin vaikka lehdestä lukemani tragediauutinen. Ilmeisesti koska en ketään kitinäläistä oikeasti ole tavannut tai tunne. Tosin lisätiedot kuolleen elämäntilanteesta ja erityisesti vaikkapa lapsista tekevätkin mahdolliseksi sen, että jään miettimään asiaa lehtiuutista enemmän ja saatan sitä kautta tulla vähän järkyttyneeksikin. Mutta edes alustava välinpitämättömyys, joka siis vielä kaiken lisäksi murenee aika helposti, on minusta kuitenkin aika eri asia kuin iloitseminen. Sitä on vaikea ymmärtää.

No kuten kirjoitin edellä, mun on itsekin vaikea sitä ymmärtää näin retrospektoskoopilla tarkastellen. Jossain määrin selittävänä asiana, että ko. uutinen kuitenkin tuli varsin pian sen jälkeen, kun olin ollut äärimmäisen raivostunut Snapalle.

Vaikea tietysti muistaa tunteitaan tarkasti, mutta parhaan muistikuvani mukaan tunne oli jotenkin positiivisesti yllättynyt.

Tietenkin ko. tunne oli väärä. Mutta toisaalta, itsehän tunsin vain nettihahmon. En ihmistä.

NuoriDaavid kirjoitti:Tietenkin ko. tunne oli väärä.

Ei kai tunne väärä ollut. Voiko tunne edes olla väärä. Mun mielestä on normaalia ja ei-nyt-ainakaan-kovin-epätervettä tuntea iloa siitä, jos inhoamalleem tyypille tapahtuu jotain negatiivista. Mehän ollaan VAIN ihmisiä.

elco kirjoitti:Mutta ei mua kyllä sen kummemmin kiusattu. Mitens sua?

Ai hitto, no ei kyllä muakaan. Täytyy sitten ihan tosissaan kehittää sulle joku diagnoosi. Kyllä vuosia kestävän murjoittamistyylisen loukkaantumisherkkyyden takana on pakko olla jotain. Onhan se nyt selvä ettei se ole täysin normaalia että suuttuu ihmiselle netissä niin, että poistuu esim. pari vuotta putkeen chatista parin sekunnin kuluessa toisen sisäänsaapumisesta riippumatta siitä miten itselleen tärkeästä asiasta keskustelemisen muiden kanssa jättää siinä kesken. Normaalia olisi vielä käyttää ignorea, mutta tuon kaltaiset dramaattiset lähdöt ja mielenosoitus edustavat kyllä vähän turhan paljon huomionhakuisuutta ja kenties patoutuneita traumoja.

Kyllä mä luulen että sulla on sellainen huomionhakuinen persoonallisuus. Nimittäin kauheen kriittinen oot heti jos joku muu saa omaksesi kokemaasi huomiota, olkoonkin että se olisi kohteelle ainoastaan vaivaannuttavaa. Tarkistetaan:

• (1) suurieleinen, teatraalinen esiintyminen tai liioitteleva tunteiden ilmaiseminen
  (2) alttius vaikutteille (yksilö on herkästi muiden johdateltavissa tai antaa olosuhteiden vaikuttaa päätöksiinsä)
  (3) pinnallinen ja epävakaa tunne-elämä
  (4) jatkuva sellaisen toiminnan ja jännityksen etsintä, missä henkilö on huomion keskipisteenä
  (5) epäasianmukainen viettelevyys joko ulkonäön tai käytöksen tasolla
  (6) liiallinen huoli omasta ulkoisesta viehätysvoimasta

Joo, ainakin neljä kuudesta osuu, selkee sinä! Seuraava!

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Tietenkin ko. tunne oli väärä.

Ei kai tunne väärä ollut. Voiko tunne edes olla väärä. Mun mielestä on normaalia ja ei-nyt-ainakaan-kovin-epätervettä tuntea iloa siitä, jos inhoamalleem tyypille tapahtuu jotain negatiivista. Mehän ollaan VAIN ihmisiä.

"jotain negatiivista" tuntuu olevan aika raa'alla tavalla suhteellinen käsite joillekin. Mun on vaikea kuvitella että saisin mitään ilon tunteita ntq:n tai vaikkapa elcon tai tixin kuolemasta. Tai edes stadinarskan ja muiden sekopäänikkien takana olevan homeboyn.

Tulin huomioinhakuisesti kertomaan, että tunnistin itseni Manan huomiohuorausdiagnoosista!

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Tietenkin ko. tunne oli väärä.

Ei kai tunne väärä ollut. Voiko tunne edes olla väärä. Mun mielestä on normaalia ja ei-nyt-ainakaan-kovin-epätervettä tuntea iloa siitä, jos inhoamalleem tyypille tapahtuu jotain negatiivista. Mehän ollaan VAIN ihmisiä.

No en mäkään välttämättä nyt kysyisi oikeaa ja väärää tässä, mutta on Daven nettipersoona sen verran monimutkainen ja kiehtova, että kannattaa tätäkin ikkunaa vähän avata.

Freudilaisesta rakenteesta persoonan dynamiikassa kiinnostunut voisi kai ajatella, että Davelle on aika tyypillistä, että voimakas viettipohja (id) puskee tietoisen minän (ego) tietoisuuteen ja toimintaan aika rajuja impulsseja (koko Eroksen ja Thanatoksen skaalalla aina aviosuhteen sovitut rajoitukset ylittävistä mopon karkaamisista nettipersoonan kuolemasta ilahtumiseen). Se, että ego antautuu tällaisten porvarillisesta moraalista poikkeavien impulssien valtaan on tietysti oikein arkkityypillisesti sellaista, mihin yliminä (supergo) tarttuu tuottaen, taas oppikirjamaisella tarkkuudella, jonkinlaista ylimääräistä ahdistusta, syyllisyyttä ja levottomuutta. Kuulostaako Davelta? Eikä tässä vielä kaikki!

Alkeisoppikirjafreudilaisuus kai jatkaisi tästä, että jos ego vastustaa niin menestyksettömästi idin hurjiakin impulsseja, että superego joutuu jatkuvasti egoa rankaisemaan, niin eihän nyt ego tällaista kauaa kestä, vaan pyrkii vapautumaan superegon kiukutteluista erinäisillä defensseillä. Mun freudilaisuuden tuntemukseni alkaa vähän horjua tässä vaiheessa, mutta mun ymmärtääkseni defenssin perusidea on, että ne ovat erilaisia psyyken työkaluja, joilla ego koettaa peitellä egon valtaavien impulssien luonnetta vaikkapa selittelemällä niitä superegolle parhain päin, vaikkapa rationalisoimalla ja idealisoimalla impulsiivista käytöstä. Kuulostaa taas, sanoisin, Davelta joka todistelee superegolleen Kitinässä, että rattijuoppoilu oli objektiivisen rationaalisesti ottaen oikea ratkaisu tilanteessa. Ei siis mikään psyykkisestä kuormasta kumpuava epäilyttävä impulssi, vaan rationaalisen harkinnan oikea lopputulos, joten turha on superegon siitä lähteä rankaisemaan. (Kiinnostavaa myös, miten Dave koettaa ulkoistaa Kitinän superegonsa ilmentymäksi.)

Vastoin yleistä arkista puhetapaa, defenssit eivät toki itsessään ole mitenkään paheksuttavia tai epätoivottavia, vaan aivan normaaleja psyyken työkaluja idin, egon ja superegon tasapainoa haettaessa. Hankalia niistä tulee vasta, kun ne alkavat lähestyä patologista tilaa. Esim. siten, että defenssit estävät toiminnan järkevän adaptoitumisen todellisuuteen, ja epäadaptiivinen toimintaa alkaa tuottaa ahdistusta niin paljon, että aiheuttaa kränää ihmissuhteissa - tai idin, egon ja superegon epäbalanssin häiritsevyys vaatii kemiallista taannutusta vaikka psyykelääkkeiden muodossa.

Ergo: Täten määrään Davelle freudilaista psykoanalyysia 20 vuotta min 3 kertaa viikossa. Voidaan korvata ahkeralla itseanalyysilla Kitinän viikonpäiväketjussa.

Manaaja kirjoitti:

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Tietenkin ko. tunne oli väärä.

Ei kai tunne väärä ollut. Voiko tunne edes olla väärä. Mun mielestä on normaalia ja ei-nyt-ainakaan-kovin-epätervettä tuntea iloa siitä, jos inhoamalleem tyypille tapahtuu jotain negatiivista. Mehän ollaan VAIN ihmisiä.

"jotain negatiivista" tuntuu olevan aika raa'alla tavalla suhteellinen käsite joillekin. Mun on vaikea kuvitella että saisin mitään ilon tunteita ntq:n tai vaikkapa elcon tai tixin kuolemasta. Tai edes stadinarskan ja muiden sekopäänikkien takana olevan homeboyn.

Tässä on tietysti se ero, että olet tavannut kaikki em. kirjoittajat (pl. Arskan). En mäkään usko, että olisin jotain tuollaista tuntenut, jos olisin joskus Snapan tavannut. Mutta en silti väitä, että JOS et olisi koskaan Elcoa tai Hans Jörgeniä tavannut, niin se sun suhtautumistasi muuttaisi.