Kitinä

Oletko valmis tinkimään? Jos firma uhkaa mennä konkurssiin?
Pitäisikö palkka-ale ulottaa kaikkialle? Alentuisivatko elämisen kulut? Vai Joutuisitteko ylivelkaantuneet asuntolainenottajat kerjuulle tai ainakin luopumaan asuntnoista Espanjan tapaan?
Olisikko palka ALE edes mahdollinen näitten ja muitten syitten takia? Entä kilpailukyky? Olisiko nyt hyvä tilanne kohentaa sitä? DOWNsizing!

– Muut konkurssiuhkatapaukset ovat olleet sellaisia, että palkkakustannusten laskemisella ei ole pystytty niitä pelastamaan, Nilsson Hakkala sanoo ja viittaa autoyhtiöiden Saabin ja Volvon vaikeuksiin.

Eli pitäisikö suorastaan nostaa palkkoja jotta esim. työttömyyskorvaukset olisi paremmat tms.

Kyllä mä 10 pinnaa voin pudottaa. Korvaisin menetyksen useammalla etäpäivällä.

Jos vaihtoehtona olisi vain työttömyys, niin ehkä. Mutta kun ei ole eikä tule. Todennäköisyys on silti sen puolella, että ottaisin mielummin kenkää ja lomailisin hetken kortistossa jos asiallista duunia ei heti olisi. Toisaalta tiedän, että nykyisellään olen niitä, jotka saavat viimeisten joukossa kenkää.

Tuossa viitattiin siihen että palkka-alesta ei sitten IRL olisikaan mitään apua, konkurssi tulisi kuitenkin? Jos markkinat, markkinatilanne tai kilpailutilanne tai taloustilanne heikentäisi oleellisesti yhtiön kannattavuutta tai suorastaan uhkaisi olemassaoloa?

Paperin jatkojalostamisen alalla kun on tullut työskenneltyä siitä asti kun koulut kävi, niin näinä päivinä pitää kaikkeen varautua, ellei sisällöntuotto interwebbiin ala tuottamaan. Suostuisin palkanalennukseen, mutta samalla laitettaisiin työehdot suurennuslasin alle.

Kaiken. Lomautus ja vajaan kolmen tontun ansiosidonnainen kelpaisi mainiosti. Mikään ei olisi hienompaa!

Olisi kyllä ongelmallista, jos oikein pitäisi tehdä töitäkin. Noin teoreettisesti voisin tinkiä <30-40%, jos tinkimisestä olisi jotain uskottavasti odotettavaa hyötyä.

En enää.

Tää firma ei mene konkurssiin, mutta jos oisin semmosessa duunissa, missä konkka vois uhata, saattasin olla valmis tinkiin. Lomautuksiin suostuisin jopa nyt näissä hommissa

exPertti kirjoitti:En suostuisi mihinkään leikkauksiin. Yrittäjä ottaa yrittämisriskin, palkansaaja tekee työtä riskinottajalle. Eikä toisinpäin.

Jos palkkataso on liian korkea, kukaan ei ota yrittäjäriskiä. Jos palkat ovat täysin joustamattomat, osa palkansaajista ei tee työtä riskinottajalle (vaan saa kenkää kun tuotanto sopeutetaan vallitseviin olosuhteisiin). Mustavalkoisella väripaletilla ei saa piirrettyä koko kuvaa.

Varsinaiseen kysymykseen vastaamisesta jäävään itseni.

Hans Jörgen kirjoitti: Jos palkkataso on liian korkea, kukaan ei ota yrittäjäriskiä.

Ihan mutuna veikkaisin, että on tehokkaampaa antaa firman mennä konkkaan ja uusien nousta tilalle, jolloin palkat ja toimintamallit menevät uusiksi kun uudet yrittäjät saavat sauman.

Yrityksen pitää kyetä sopeuttamaan toimintansa tasoa, mutta paniikkisäästämiseen en usko. Jokaisen firman pitäisi noudattaa samaa 'säästölinjaa' suhdanteesta riippumatta. Ei joku Ryaniar rupea tuhlaamaan vain sen takia että on noususuhdanne ja rahaa sataa kirstuun. Aika hölmöltä se tuntuu, että usein firma löytää ne turhatkin rahareiät vasta pakon edessä. Eikö olisi fiksumpaa huolehtia kulurakenteesta ihan ajatuksen kanssa silloin kun menee hyvin ja plussia ja miinuksia kyetään punnitsemaan objektiivisesti.

Vastauksena kysymykseen: Jos näyttäisi siltä, että markkinoilta ei ole saatavissa entisen tasoista palkkaa, niin tietenkin suostuisin palkan leikkaukseen. Tosin haluaisin, että leikkaukseen sisältyisi upside, eli jos firma sitten puristaisikin leikkausten jälkeen paremman tuloksen, niin tiedossa pitäisi olla bonareita.

Pitkällä tähtäimellä palkat muodostuvat markkinoilla. On aika epätodennäköistä, että jokin firma kykenisi palkkojen leikkaamisella ylläpitämään kilpailukykyään konkurssin vältettyään. Leikkaushan ajaa pois ne, jotka vielä voivat valita.

^Jos buumin aikana tarvitaan 1000 jantteria ja laskusuhdanteen aikana 500, niin voidaan sopeuttaa joko puolittamalla kaikkien palkat tai laittamalla puolet porukasta pihalle. Mihinkään muuhun säästämiseen tai tuhlaamiseen en ottanut kantaa, kilpailullisilla markkinoilla toimivan yrityksen liikentoimintamalli ei voi muutenkaan olla turhan tuhlaileva missään suhdanteessa, jos meinaa selviytyä.

^ Ei ole mitään järkeä jakaa duuneja 1000:lle, koska se veltostuttaisi toiminnan ja firma ei ikinä saisi samoja tehoja ulos sitten kun kysyntä taas kasvaisi.

^Ei varmaan käytännössä, tarkoitukseni oli lähinnä hahmottaa sopeuttamisen matematiikkaa.

Jos nyt katsotaan tilannetta tuossa esittämässäsi kontekstissa, niin se tietenkin muuttuu, jos buumissa tarvitaankin 10 hlöä ja taantumassa 5 satakertaisen possen sijaan. Jos kyseessä on pätevät ammattimiehet ja taantuman odotettu kesto siedettävän lyhyt, niin firma voisi mielellään haluta pitää kaikki remmissä välttääkseen osaamisen karkaamisen ja uusien hyvien tyyppien löytämisen kustannukset. Tällöin palkkojen leikkaaminen voisi olla kaikkien osapuolten kannalta toimiva ratkaisu.

Käytännössähän kuitenkin pätevät kaverit vaihtavat firmaa välittömästi, jos vain hommia löytyy muualta, riippumatta yrityksen koosta. Eli palkka-alen suurin ongelma ei olisi veltostuminen vaan jyvien erottuminen akanoista niin, että jälkimmäiset jää taloon. Mutta oletan, että tarkastelit tilannetta ceteris paribus ja tällöin ostan näkemyksesi.

Riippuisi varmasti paljon siitä, missä työskentelee ja mikä on sen hetkinen palkka ja asema plus yleinen työilmapiiri. Jos tähdet ja biorytmit ovat kohdillaan ja koko henkilöstö (myös johto) sitoutuu palkanalennukseen, voisin suostuakin.

En kuitenkaan sellaisessa Finnair-tyylisessä tapauksessa, jossa palkanalennus ei koskisi mm. johtoa, vaan heille jaettaisiin bonusta. Ei siksi, että tulos olisi hyvä, vaan siksi, että pysyisivät talossa eli aina löytyy joku syy saada bonusta.

Konkkaan se menee kuitenkin ja alennuksilla tippuu ansiosidonnainenkin.

Meil oli toissavuonna lomautuksia. Tein parhaan tilin silloin ikinä. Ei oikein toiminut se lomautteleminen.
Kaipa sitä vois tinkiä jonkun euron, käytännössä meitin liitto tuskin perääntyy senttiäkään.
Virmakohtaisesti ollaan kyllä vähän luovuttu joistain eduista. On meillä tosin annettu kenkääkin. Viime puhistuksessa lähti stadista 1/3 porukasta.