Kitinä

Dumiz kirjoitti:

KKK kirjoitti:Niin kova oli S2:en korjauslasku, että saan tilalle uuden S3:en

Guis korkealta sä onnistuit S2:en tiputtaa että näyttöä hajos? Mulla hajos vaan akku ja "keski"näppäin. Ei tosin tippumisesta, enkä kyllä tiedä miten muutenkaan sain hajoamiset aikaan.

Kahvihuoneen linoleumilattialle hupparin sivutaskusta, eli olisko about metristä.

exsu kirjoitti:^ Tää on vähän samaa sarjaa kun se, että Ruotsissa jotkut vakuutusyhtiöt laittoi lisäehtoja iphonen vakuutusehtoihin, kun niitä puhelimia alettiin "varastamaan" aina niin helvetillisiä määriä aina, kun uusi versio julkaistiin.

Nii... kyllähän tämä voi siltä näyttää, semminkin kun nyt delanneen Sampan edeltäjä putosi Ihan Oikeasti Vahingossa vesilätäkköön Galaxy S2:sen julkaisun aikoihin. Mutta tämäkin oli vahinko!!11

exsu kirjoitti: Mä vietän uuden vuoden miehen työkaverin häissä. En ole tavannut kumpaakaan pariskunnasta koskaan, vieraista yhden. Ei ahdista.

Eiköhän se ole tosiaan aika peruskauraa parisuhteessa, että toisinaan jompi kumpi osapuoli joutuu viettämään aikaan uusien ihmisten parissa tai paikoissa, joihin ei välttämättä lähde riemusta kiljuen. Mikäli nyppii tarpeeksi niin onneksi ei ole mikään pakko viettää juhlapäiviä samassa paikassa. Pidemmän päälle kyllä ymmärrän, että jos aina ollaan eri mieltä niin yhteisen tulevaisuuden kanssa voi olla vähän niin ja näin, ellei sitten halua leikkiä sinkkua aina juhlapäivinä.

^ Mie oon ollut kerran vaimon pyynnöstä hänen aveccinaan ystävättärensä häissä. Ketään en tuntenut ja paikan päällä kävi ilmi, että 99% kaikki kutsutut miehet joko a) pelasivat fudista tai b) valmensivat fudisjoukkuetta.

Onneksi viinaa oli riittävästi, ei sitä vitun pallonpotkimista olisi pikkusievässä kestänyt..

Mä en näe tätä sukupuolikysymyksenä, tässä sovitellaan aiempia "omia tapoja" yhteen parisuhteen aikana. Jos toisella on juhlaan X liittyvä perinne, jonka kokee tärkeäksi, ja toisella ei mitään suunnitelmaa tai aiempaa perinnettä, niin on mun mielestä ihan perusteltua olettaa, että tämä vailla omia perinteitä oleva henkilö ainakin harkitsee puolisonsa olemassa olevan perinteen omaksumista, jos mitään varsinaista syytä toimia toisin ei ole.

exsu kirjoitti:Jos toisella on juhlaan X liittyvä perinne, jonka kokee tärkeäksi...

Vähänkö ahdistais, jos pitäis vuodesta toiseen noudattaa jotain perinnettä.

KKK kirjoitti:^ Mie oon ollut kerran vaimon pyynnöstä hänen aveccinaan ystävättärensä häissä. Ketään en tuntenut ja paikan päällä kävi ilmi, että 99% kaikki kutsutut miehet joko a) pelasivat fudista tai b) valmensivat fudisjoukkuetta.

Onneksi viinaa oli riittävästi, ei sitä vitun pallonpotkimista olisi pikkusievässä kestänyt..

Olin toissakesänä paremman puoliskon kuskina häissä jonka juhlaväestä tunsin juhlittavat vain pinnallisesti, ketään muuta koskaan nähnytkään. Kaiken kruunasi se, että luukkupöksy jr. oli mukana tulittamassa kävyillä pihalla pörränneitä kuljetusvälineitä. Nukkumamenon aikaan jätin nartun taksin varaan ja menin juniorin kanssa kotiin. Ilta kävi urheilusuorituksesta.

Arkkuja voin käydä kantamassa, mutta yksiinkään häihin en enää mene.

KKK kirjoitti: Onneksi viinaa oli riittävästi..

Niin. Alkoholilla voi aina juoda itsensä ja muut ihmiset mukaviksi.

Te ootte outoja. Mun mielestä olis todella kummallinen ajatus, jos mun puolisolla ei olisi kiinnostusta tutustua mulle tärkeisiin ihmisiin ja osallistua esim. heidän juhliinsa mun kanssa.

exsu kirjoitti:Te ootte outoja. Mun mielestä olis todella kummallinen ajatus, jos mun puolisolla ei olisi kiinnostusta tutustua mulle tärkeisiin ihmisiin ja osallistua esim. heidän juhliinsa mun kanssa.

Viihdytkö itse hyvin kaikenlaisissa kissanristiäisissä (häät/ristiäiset/synttärit/jne)? Tutustua voi varmasti muuallakin.

^ Viihdyn. Mun mielestä niihin kutsun saaminen on myös kunnia-asia (haluavat juhlistaa tärkeää hetkeään juuri meidän kanssamme!).

exsu kirjoitti:Jos toisella on juhlaan X liittyvä perinne, jonka kokee tärkeäksi, ja toisella ei mitään suunnitelmaa tai aiempaa perinnettä, niin on mun mielestä ihan perusteltua olettaa, että tämä vailla omia perinteitä oleva henkilö ainakin harkitsee puolisonsa olemassa olevan perinteen omaksumista, jos mitään varsinaista syytä toimia toisin ei ole.

Perusteltua olettaa!?!?!?! Mun perinne on ampua raketteja, vetää kännit, ampua raketteja lisää ja juoda viinaa lisää. Siihen kuuluu kaverit, ei mitkään tenavat jossain keskellä peltoa ja sivistynyt lipitys yhden viinipullon parissa krakan kuristaessa kaulaa. Kiinnostaa kuin kasa paskaa että onko se juusto nyt jotain fucking Brietä vai lidlin emmentaalia.

Ja joo joo, oon 35v mutta pitääkö mun väkisin ajaa itseni tilanteeseen jossa yksistään vituttaisi olla ja kunnolla? Vai hulautanko juomareppuun litran kossua ja alan viihtyyn kemällä? Eniten vituttaa se että viaton kysymys "Mitäs me uutenavuonna?" kääntyi valmiiksi suunnitelmaksi ja kokolailla kattiloiden heittelyksi (mun kohdalta väistelyksi).

Helvetti, mulla ei ole rääkyvää palloa jalassa, miksi mun pitäsi semmosia vasiten kestää? Ei kuulkaa mun osa tätä peliä!

^^ Tuo selittääkin. Itse en jaksa kuunnella esimerkiksi kirkohäissä virsien veisaamista. Mikäli vaatisin kumppania osallistumaan tästä huolimatta juhliin, niin syy olisi solidaarinen kärsimys. Pidän valinnanvapautta parisuhteessa tärkeänä tekijänä, joten koen parhaaksi sen ettei kenelläkään ole osallistumispakkoa esimerkiksi sukuloimisiin. Tällöin myös tietää, että toinen tekee asioita, koska tahtoo eikä siksi, että kokee sen velvollisuudekseen. Useimmiten osallistun mielelläni kumppanin menoihin, mutta ajatus pakollisuudesta ei tunnu mukavalta.

En mä pidä niitä pakollisina. Mutta olen parinvalintatilanteessa päätynyt kumppaniin, joka on siinä määrin sosiaalinen että sen kanssa voi osallistua myös em. tilaisuuksiin ilman, että tilanteesta tulee konfliktia, pakottamista tai velvollisuudentunteen täyttämistä.

Fiona kirjoitti:Itse en jaksa kuunnella esimerkiksi kirkohäissä virsien veisaamista.

Miten paha ADHD pitää olla ettei satunnaisesti pysty muutamaa virttä kuuntelemaan?

exsu kirjoitti:Te ootte outoja. Mun mielestä olis todella kummallinen ajatus, jos mun puolisolla ei olisi kiinnostusta tutustua mulle tärkeisiin ihmisiin ja osallistua esim. heidän juhliinsa mun kanssa.

Juhlissa joissa olet ainoana selvinpäin luukkupöksyjä lukuunottamatta? Tutustun niihin ihmisiin mielelläni muutoin. Ja olen tutustunut.

Häät on noin muutenkin jotenkin vaivaannuttava tilaisuus. Monttubileet on jotain konkreettista ja lopullista, tilaisuus johon tulee ne jotka arvostaa kuopattavaa (poltettavaa), eikä ole vain ilmaisen viinan perässä.

Mä olen ollut minulle täysin tuntemattomien ihmisten häissä, kaverin hätäapuavecina.
Häät on kivoja, paitsi ne väkisin kehitetyt leikit ja morsiamenryöstöt sun muuta aiheuttavat karseita myötähäpeän tuntoja

Mut tavallaan kyllä ymmärrän Nergalin asenteen aivan täysin. Olisin varmaan vastaavssa tilanteessa ollut aivan samaa mieltä.

Nergalin pointin ymmärrän, esitystapaa en.

Itellä on vähän semmonen fiilis piiiiitkästä aikaa että pullo baileysia ja kannat kattoon vois olla paikallaan.

Mäkin oon mieluummin jossain hangessa kossupullon kanssa, ja ammun ainakin maailman isoimpia raketteja kännissä. Mieluiten niin, että joku niistä suhahtaa 4 sentin päästä ohimoa. Ja meikäläinenhän ei semmosia millään sytkärillä sytyttele vaan Dremelin kannettavalla kaasujuottimella. Turvakokkelit on nössöille ja varoetäisyydet hameväelle. Räjähdyksiä, saatana! Uusivuosi on yleensä jäänyt ainoaksi päiväksi vuodesta, jolloin en ole halunnut yrittää esittää aikuista. Menköön vaikka näkö. Eipähän tarvitse katsella hapannaamaisia akkoja sitten.

aasi kirjoitti: Miten paha ADHD pitää olla ettei satunnaisesti pysty muutamaa virttä kuuntelemaan?

Ilmeisesti aika paha, koska pappien puheet ristiäisissä aiheuttavat samanlaisen reaktion.

Mulle tulee kirkossa kauhee huono ihminen -olo, josta toipumiseen voi mennä hetkiä. Ja se huono ihminen -olo tulee siitä, että ihan kuin olisin jonkinlaisena saatanan kätyrinä pyhässä talossa, minne en kuuluisi ja missä en saisi olla.

En voi kirkossa istuessa muuta kuin ihmetellä kaikkea sitä resurssoimista ja rahaa mitä naiivien uskomusten nimissä hassataan. Ja sitten pitäis rukoilla ja pitää käsiä jotenkin etäisesti ristissä ettei vieressä istuva mummo teurasta sua kakspiikkisellä katseellaan. Ahdistaa ylivoimaisesti.

MrM kirjoitti:Mäkin oon mieluummin jossain hangessa kossupullon kanssa, ja ammun ainakin maailman isoimpia raketteja kännissä. Mieluiten niin, että joku niistä suhahtaa 4 sentin päästä ohimoa. Ja meikäläinenhän ei semmosia millään sytkärillä sytyttele vaan Dremelin kannettavalla kaasujuottimella. Turvakokkelit on nössöille ja varoetäisyydet hameväelle. Räjähdyksiä, saatana! Uusivuosi on yleensä jäänyt ainoaksi päiväksi vuodesta, jolloin en ole halunnut yrittää esittää aikuista. Menköön vaikka näkö. Eipähän tarvitse katsella hapannaamaisia akkoja sitten.

Luokattoman huono provo!

Eikä se noin mene, en juo väkeviä ja ei ole oikein rahaa laittaa niitä isoimpia taivaalla.

Nergal kirjoitti:Luokattoman huono provo!

Eikä se noin mene, en juo väkeviä ja ei ole oikein rahaa laittaa niitä isoimpia taivaalla.

Täh, olin tosissani.

Ja aina saa haaveilla että olisi! Mut ne isoimmatkin kyllä on yleensä ihan paskoja. Niissä on suurin osa ruutia vaan sen vuoksi että ne lentäis niin korkealle ettei niitä näe enää kuin satelliiteista. Parasta ois jos ne suunniteltais räjähtämään noin 20 metrin korkeudessa kukkakuvion ollessa 50 metriä.

Pliis, kertokaa mikä olis pahin asia, mitä turkkilaiselle voi sanoa!!! SAATAN joutua huomenna näkeen tän tyypin, ja kyllä, kerrankin on ihminen, josta en edes halua löytää mitään hyvää. Sai tänään tatskansa, ja siitäkään huolimatta ei voi edes kiitos sanoa tai yrittää olla ystävällisempi tms.

saira kirjoitti:Pliis, kertokaa mikä olis pahin asia, mitä turkkilaiselle voi sanoa!!!

Soitan terveydenhoitoviranomaiset tarkistamaan tämän kebablihan alkuperän?

^ No siis sille toyboylle on jo aika moni antanu palautetta, mut ei auta. Ja mä ihan jäätävän raivona siitä, miten mun ystävääni kohtelee. Oikein teinipoika-meininkiä. Mietin, et käsken sen takaisin maahansa nussimaan kameleitaan, mut se on vähän liian stereotyyppistä ja "rahvasta". Ku osaiskin loukata niinkuin japanilaiset... Mä vaan en koskaan ole "osannut" loukata ketään tahallani.