NuoriDaavid kirjoitti:aasi kirjoitti:Musta Dave käsittelee asiaa varsin pragmaattisesti, kun taas tuo vertailu muihin addikteihin kuulostaa joltain uskonnollissävytteiseltä itseruoskinnan tarpeelta
Munkin mielestäni sä exsu tunnnut vaativan kärsimystä ja syntien katumista. Asian hoitaminen ei saa olla helppoa. Syntisen pitää tunnustaa syntinsä ja anoa anteeksiantoa kärsimyksen kautta. Muu on väärin sammutettu.
Mä en näe tätä mainittua uskonnollista sävyä Exsun lähestymistavassa. Mun mielestä Exsu on pikemminkin sanomassa noilla populaatio v. yksityistapaus -jutuillaan sekä henkilökohtaisen vastuunoton korostamisellaan sitä, että Dave käsittelee omaa juomistaan ikään kuin kyseessä olisi joku toinen henkilö, mr. WanhaPervo, jonka valintoihin ja tekoihin dr. NuoriDaavid ei voi vaikuttaa. Juominen ja mopon karkaaminen käsistä vain tapahtuvat kuin maanjäristykset ilman, että taustalla on kenenkään vastuullisia tekoja, vaikka tietysti se on aina Dave joka ryyppää.
Tavallaan Exsu on mun mielestä sanomassa, että Daven pragmaattinen lähestymistapa on ok esim. nyt vaikka lääkärin tarkastellessa vastaanotolle saapuvan Repen ryyppäämistä: mitä sitä moralisoimaan ja korostamaan vastuun kantamista, kun Repe ei siihen selvästikään kykene eikä lääkäri ole mukana valvomassa, kun Repe vaihtaa viihteelle. Parasta vain minimoida vahingot erilaisilla lääkkeillä. Mutta nyt Dave puhuu herran tähden omasta ryyppäämisestään; ei siihen tule ottaa noin ulkopuolista asennetta: itseään voi moralisoida ja koettaa ottaa vastuuta oman elämänsä hallinnasta, eikä ottaa huonoa käytöstään normatiivisesti neutraalina faktana, joka vain tapahtuu ja jonka suhteen pragmaattisesti minimoidaan vahingot.
Toisin sanoen, en mä näe tässä mitään uskonnollisen itseruoskinnan poikastakaan. Sikäli kun uskonto ymmärretään henkilökohtaisen vastuun ulkoistamisena, niin suhtautuminenhan on lähes päinvastaista. Jos mä olen ymmärtänyt Exsun kannan ollenkaan oikein, niin sitten sen mahdollinen ongelma on toisaalla: jos Dave on oikeassa ja alkoholismi on hänelle puhtaasti fysiologinen sairaus (epäilen, mähän olen toistuvasti e-määrännyt Davelle terapiaa), niin sitten exsulainen lähestymistapa on ehkä vähän kuin sanoisi invalidille, että ryhdistäydy nyt äläkä nojaa niihin kainalosauvoihin. Vai sittenkin vähän kuin sanoisi diabeetikolle, että säätele nyt sitä sokerinsyöntiäsi vastuullisesti äläkä vain piikitä lisää insuliinia. Tai vähän kuin sanoisi ylipainoiselle, että vähennä syömistäsi äläkä vain.. . äh, kitinäanalogiat eivät totta tosiaan oikein ole hyviä, mutta ymmärtänette pointin.
Sanottakoon vielä, että mulla siis itselläni ei vieläkään ole asiaan oikein omaa kantaa: edellisen viestini epätietoisuus, jossa symppaan molempia puolia, pätee yhä.
Ai niin, sen mä vielä kuitenkin lisään, että mä vähän ihmettelen sitä, että Dave ei jotenkin suostu näkemään tässä kontekstissa sitä Exsun populaatiotason pragmaattiset ratkaisut v. yksilön vastuunkanto -argumenttia. Muissa konteksteissa Dave on erottunut ansiokkaasti edukseen kokoomuslobotomiasta (esim. kokkarien viherohjelma tai Niinistön ihan tavallisia asioita) ja kyennyt näkemään, että rakenteellisen ongelman käsittely pragmaattisesti rakenteen tasolla ei ole ristiriidassa sen kanssa, että kun puhumme mistä tahansa rakenteen osin muodostavasta yksittäistapauksesta, siirrymme pragmaattisesta kausaalidiskurssista henkilökohtaisen vastuun normatiiviseen diskurssiin. Ehkä se on omalla kohdalla vaikeampaa. (Ja onhan tämäkin toki altis tuolle fysiologinen sairaus-vastaväitteelle: esteettömiä ympäristöjä raajarikoille rakennettaessa emme siirry henkilökohtaisen vastuun diskurssiin kovin paljoa edes yksittäistapauksessa).
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
