Kitinä

nowaysis kirjoitti:

Hans Jörgen kirjoitti:Ihmeen kauan sen nettidiagnoosin valmistumisessa menikin.

Kyse ei ollut siitä, pitäisikö jokainen fantasia toteuttaa, vaan siitä, värähtääkö viisari jos tuntematon seksipommi tulee ehdottelemaan. Manala on jö myöntänyt, että fantasiatasolla värähtää ja kertonut, että tosielämässä ei värähtäisi. Nyt väitellään (tai siis minä väittelen, Manaaja kirjoittelee nettireseptejä) siitä, miksi tuo ilmeinen halu katoaa siirryttäessä tosielämään. Mä siis väitän, ettei se minnekään katoa vaan tukahdutetaan jollain tiedostetulla tai tiedostamattomalla tasolla, Manaaja väittää että mitään IRL-halua vain ei ole (jota kuitenkin siis on fantasiatasolla). Mä kysyn, että minne se katosi.

Eikä niitä välttis edes tarvi tukahduttaa, ei vaan toimi niiden ärsykkeiden mukaan, jos motivaatio siihen on tarpeeksi suuri.

Nyt olet asian ytimessä. Mutta Manala siis väittää, ettei viisari kertakaikkiaan vaan värähdä mainitunkaltaisessa tilanteessa. Mä puolestani väitän, että värähtää ja kaipailen selitystä sille motivaatiolle.

Diddley Bow kirjoitti: Sä olet niin nuori, että se ympyrä ei ole vielä sulkeutunut. Mussa kun on ennustajan vikaa, niin ennustan, että ne aivot lakkaa toimimasta noin... neljänkybän paikkeilla. Give or take. Ja pillu ottaa taas vallan.

No johan muka! Mä luulen, että se riippuu enempi ko. parisuhteen tilasta ja sen osapuolten kyvystä käsitellä niitä "tilaan" mahdollisesti johtaneita asioita.

Voin sanoa satavarmasti, etten koskaan tule ajamaan autoa kännissä, tai riehumaan työpaikallani. Kaikkien muitten ominaisuuksieni suhteen itsetuntemus ei ole vielä yhtä gurutasoa. Mutta ollessani sitoutunut parisuhteeseen olen puhaltanut senhetkisen pelin poikki aina ENNEN toisiin pilleihin puhaltamista. Näin ajattelin toimia jatkossakin, koska seuraukset voivat olla erittäin tuhoisia ja kauaskantoisia. Valitettavasti harmaa alue tuon puhaltelun ympärillä on melko monitulkintainen, ja sielläkin on tullut käveltyä. Now, spank me!

Hans Jörgen kirjoitti:

nowaysis kirjoitti:

Hans Jörgen kirjoitti:Ihmeen kauan sen nettidiagnoosin valmistumisessa menikin.

Kyse ei ollut siitä, pitäisikö jokainen fantasia toteuttaa, vaan siitä, värähtääkö viisari jos tuntematon seksipommi tulee ehdottelemaan. Manala on jö myöntänyt, että fantasiatasolla värähtää ja kertonut, että tosielämässä ei värähtäisi. Nyt väitellään (tai siis minä väittelen, Manaaja kirjoittelee nettireseptejä) siitä, miksi tuo ilmeinen halu katoaa siirryttäessä tosielämään. Mä siis väitän, ettei se minnekään katoa vaan tukahdutetaan jollain tiedostetulla tai tiedostamattomalla tasolla, Manaaja väittää että mitään IRL-halua vain ei ole (jota kuitenkin siis on fantasiatasolla). Mä kysyn, että minne se katosi.

Eikä niitä välttis edes tarvi tukahduttaa, ei vaan toimi niiden ärsykkeiden mukaan, jos motivaatio siihen on tarpeeksi suuri.

Nyt olet asian ytimessä. Mutta Manala siis väittää, ettei viisari kertakaikkiaan vaan värähdä mainitunkaltaisessa tilanteessa. Mä puolestani väitän, että värähtää ja kaipailen selitystä sille motivaatiolle.

Pupu sitä hyvin selitti: lyhyt tuhma nautinto ei vedä vertoja niille kikseille, jotka saa turvallisesta ja tyydyttävästä parisuhteesta. Jos parisuhde on jotain muuta, tai ihminen kovin elämyshakuinen turvatun mutta epätyydyttävän avioseksin loppumisen kustannuksella ->sukkula veenukseen. Tai mihin nyt kukin.

Toisaalta, joillakin ne kiksit tulee siitä henkisestä yhteydestä, tai fyysisten kiksien ehdoton edellytys on henkinen läheisyys. Silloin joku .jpg voi olla hot, mutta ei silleen oikeesti. Et niinku joku sexikuva ois vähän niinku nutrilett, mutta parisuhde/sielunkumppanuus oikea ateria. Jos haluaa oikean aterian, ei nutrilett maistu, kuin siis pahalle.

Ihmiset on kauhean itsevarmoja itsestään. Melkein kuin koneita. Aivot voi heittää häränpyllyä yhden yön aikana. Enhän mä sitä sano, että tietoisesti aletaan huseeraamaan joka puun juurella, vaan sitä, että tuntemattomat on aivojen kemiat. Huomenna se maitomies onkin juuri se elämän rakkaus. Ei ehdi heittää hanskoja sille edelliselle. Ei pysty, ei kykene. Tykyttää.

Diddley Bow kirjoitti:Ei pysty, ei kykene. Tykyttää.

Pystyy ja kykenee, tykyttää tai ei. Tulisiko joskus olla olla tunteidensa vietävissä on taas asia erikseen. Elämän rakkaus voi jäädä kokematta, jos ei toimi vaan passaa. Yleisesti voinee sanoa, että pettämisestä alkaneet parisuhteet loppunevat vielä aikaisemmin kuin toisenlaiset. Tai ainakin niiden perusta on sen verran mätä, että jossain vaiheessa korttitalo sortuu.

Olette inhottavia koneita! Hyppään yhdellä hypyllä Masan leiriin ja sanon, että ei ole niin pientä kiveä, etteikö siihen voisi kompastua.

Diddley Bow kirjoitti:Ihmiset on kauhean itsevarmoja itsestään. Melkein kuin koneita. Aivot voi heittää häränpyllyä yhden yön aikana. Enhän mä sitä sano, että tietoisesti aletaan huseeraamaan joka puun juurella, vaan sitä, että tuntemattomat on aivojen kemiat. Huomenna se maitomies onkin juuri se elämän rakkaus. Ei ehdi heittää hanskoja sille edelliselle. Ei pysty, ei kykene. Tykyttää.

Niinkö sulle kävi? Jos on joskus joutunut ydinpommin uhriksi, tietää sen pudottamisen seuraukset. No fun.

Meinasin vaihtaa kielikuvani neutronipommiksi, mutta googlaamisen jälkeen sen elämän tuhoava mutta materian säilyttävä vaikutus onkin hieman monimutkaisempi kuin luulin. Elämä on.

Vaikuttaakin siltä, että sinä ja masa ette ole erityisen tyydyttävissä parisuhteissa. Siis edes keskenänne.

Höpö höpö. Tiedän olevani ihminen, en kone.

Meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Esim. paskanpuhujia ja toteuttajia.

nowaysis kirjoitti:Meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Esim. paskanpuhujia ja toteuttajia.

Ja sitten on niitä jotka luulee toteuttavansa, mutta feilaa.

Netissä on helppo huudella, ettei koskaan lähtisi superhottiksenkaan matkaan ilman diippiä heng-istä yhteyttä jos niin ei ole koskaan tullut tarjousta. Tosielämässä en keksi miksi puutteessa oleva sinkkumies moisen tempun tekisi - yleensä kun sinkkumarkkinoilla ongelma ei pruukaa olemaan superhottisten naaraiden kysynnässä vaan tarjonnassa. Ei ole koskaan moista stunttia kyllä nähnyt, jos ei lasketa hollywoodin selbaattikomedioita.

Naisista uskon helpommin, hameväki kun tuppaa katsomaan pintaa syvemmälle, eli ainakin lompakon paksuutta.

Riemumieli kirjoitti:Yleisesti voinee sanoa, että pettämisestä alkaneet parisuhteet loppunevat vielä aikaisemmin kuin toisenlaiset. Tai ainakin niiden perusta on sen verran mätä, että jossain vaiheessa korttitalo sortuu.

Tästä olen samaa mieltä. Joskus hurjina nuoruusvuosinani osallistuin tahtomattani ja tietämättäni pettämiseen, toinen osapuoli oli siis varattu. Vähän laski sen toisen osapuoleen pisteet mun silmissä... Jos minä nyt menisin kiksauttamaan jotain toista kuin Lootia ja siitä seuraisi nykyisen suhteen alasajo ja uuden suhteen pystytys, niin
a) sitten vasta kieriskelisnkin tuhkassa, päälle ripottelu ei enää riittäisi, koska se vaan ois niin väärin pettää toisen luottamus
b) olen taipuvainen ajattelemaan että jos minä olisin sinkku ja alkaisin vehtaan varatun kanssa ja siitä seuraisi suhde, niin ajattelisin koko ajan että "tuo petti sitä eksääki, voi se pettää minuaki". Miksipä siis ei tässä tapauksessa se toinen osapuoli (=uuden suhteen toinen osapuoli) ajattelisi minusta samoin ja avot, luottamus olisi tuhottu jo alkuunsa.

Siksi out with the old ja SITTEN VASTA in with the new. Mutta kuten olen sanonut, en sano tässäkään että ei koskaan, seuraukset on sitten erikseen.

Diddley Bow kirjoitti:Höpö höpö. Tiedän olevani ihminen, en kone.

Ha, mikä saa sinut uskomaan että toiset eivät tietäisi. Kyllä mä varsin hyvin tiedän mitä on hetken huumassa toimiminen, sehän on ihan yleistä tietoa että mies oli mun toinen mies jonkun aikaa, eli ihan pidin rinnakkaissuhdetta eli tein pahimman pettämisen muodon ikinä. Enkä oikein osaa edes katua, onhan se antanut mulle usean vuoden parisuhteen, laadukkaan sellaisen ja tyttären. Puhumattakaan siitä miten hienoa on ollut löytää itsensä, oppia uutta, kehittää. Meni syteen tai saveen, on ja oli sen arvoista.

En mä näitä pettämis juttuja edes ajattele parisuhteen kannalta, tai niinkään toisen osapuolen kannalta, vaan omalta kannalta. Parisuhteet tulee ja menee, jotkut pysyy, jotkut ei mutta ainoa asia mikä takuuvarmasti pysyy on "sinä itse".

Niillä mennään, joku paremmin, joku heikommin.

Vesper kirjoitti:Hah, lievensit diagnoosia! Näin alkuperäisen!

En lieventänyt. Täsmensin.

Hans Jörgen kirjoitti:Kyse ei ollut siitä, pitäisikö jokainen fantasia toteuttaa, vaan siitä, värähtääkö viisari jos tuntematon seksipommi tulee ehdottelemaan. Manala on jö myöntänyt, että fantasiatasolla värähtää ja kertonut, että tosielämässä ei värähtäisi. Nyt väitellään (tai siis minä väittelen, Manaaja kirjoittelee nettireseptejä) siitä, miksi tuo ilmeinen halu katoaa siirryttäessä tosielämään. Mä siis väitän, ettei se minnekään katoa vaan tukahdutetaan jollain tiedostetulla tai tiedostamattomalla tasolla, Manaaja väittää että mitään IRL-halua vain ei ole (jota kuitenkin siis on fantasiatasolla). Mä kysyn, että minne se katosi.

Ei se visuaalinen hottiuspuoli minnekään katoakaan. Mutta usko tai älä, seksiin kahden ihmisen välillä voi liittyä jotain muutakin kuin pelkkää yksipuolista visuaalista kiihoketta, mekaniikkaa ja purkautumista, toisin kuin mihin vaikkapa niille kuville runkkaamalla tähdätään. Sä rinnastat nää kaksi asiaa toisiinsa täydellisesti verrattaviksi ikään kuin seksi sen superhottiksen böönan kanssa ei olisi yhtään mitään sen kummallisempaa kuin masturbointia sen naisen kehon avulla.

Kato kun sitä kuvaa tuijottamalla ja ajattelemalla että oho onpa toi hottis ei tarvitse ajatella mitään muuta eikä ottaa lukuun mitään muuttujia. Siinä ei tarvitse miettiä fiiliksiä, jatkoja, synkkausta ynnä muuta kummankaan osapuolen kannalta. Vaan jos tämä on se normaali käytösmalli pilugiffin lisäksi myös tosielämän puolella niin ymmärtäähän sen, että edellä mainitun ymmärtäminen voi olla hieman tavallista haasteellisempaa.

elco kirjoitti:Kukapa täällä päästään terve olisi - ainakaan jos sulta kysytään.

Yli 90% porukasta.

Kuten todettua tässä ketjussa on kaikenlaiset vakuuttelut alennuksessa. Onhan se hienoa yrittää tuntea itsensä, mutta varsinkin hattarapäillä ja elämää näkemättömillä on taipumus mustavalkoistaa. Tässähän on samantyyppinen kysymyksen asettelu kuin naimisiin mennessä eli melkein kaikkihan ainakin haluavat uskoa sen olevan lopullista. Kun se ei vaan mene niin. Ihminen oikeasti muuttuu ja vaikkei muuttuisikaan ajan saatossa, niin turha sitä on vakuutella ettei varmasti muutu. Ja vaikkei se perusluonne muutu, niin ulkoiset tekijät voivat olla niin yllätyksellisiä, että se pettäminen vaan tapahtuu

"Ette tiedä mistään mitään ennen kuin olette kokeneet sen minkä minä olen kokenut."

Hattarapää voin kyllä olla kun en tiedä mitä se tarkoittaa, mutta en taatusti elämää näkemätön, ja aika monenlaisissa luonnetta testaavissa sopissa itseäni keittänyt. Jotenkin pitäisin, että Pupu ja Riemiskään ei oo ihan pumpulissa kasvaneita. Siis voihan minusta tulla vielä vaikka presidentti, tai sarjamurhaaja. Elämä on täynnä mahdollisuuksia.
---
Niin, jos nyt pidetään vaikka avioeroa ja petetyksi tulemista lähtökohtana sille, että asiasta ylipäänsä saa olla mielipide. Vai?

Musta se on sama kuin rattijuoppous. Voihan jokainen sen tehdä, mutta miksi osalla ihmisiä on sellainen nappi päässä, että alkoholi ja autoilu eivät ole yhtä aikaa on -asennossa? Ei kenenkään ole pakko hankkiutua tilaan, jossa "saattaa" lipsahtaa pettämään tai juoppoajamaan. Kysykää vaikka Davelta. Harkinnan tulos. Missä Dave muuten on tänään? Keskustassa oli ollut joku kolari? Katumaasturi? Oh noes!11

nowaysis kirjoitti:Vaikuttaakin siltä, että sinä ja masa ette ole erityisen tyydyttävissä parisuhteissa.

Äh. Mjoo. En kiistä.

Ai on vai?

^ Korjasin vastaukseni. En jaksa naljailla.

Heh Näin! Ja ymmärrän reaktion, mutta en väittänytkään että olisi

Mulla taas on semmonen käsitys että lähestulkoon jokainen parisuhde kokee iskuja mitkä voi olla kuollettavia, ja näissä tilanteissa sitten mitataan suhteen arvo. Henkilökohtaisesti katson enemmän pahoja aikoja kuin hyviä aikoja, kertoo mulle enemmän itsestä, toisesta ja suhteen dynamiikasta. Jos joku on näiltä välttynyt, hyvä niin, mutta epäilen vahvasti.