Kitinä

Vagabondo kirjoitti:Mä en ymmärrä logiikkaa, jonka mukaan parisuhteen lopettaminen on pienempi asia kuin satunnainen irtopano suhteen ulkopuolella.

Varmaan pettäjän kannalta parisuhteen lopettaminen on isompi asia kuin se itse irtipano, mutta petetyn kannalta asia ei välttämättä ole lainkaan niin. Jos tulisin petetyksi, niin kyllähän se parisuhteen lopettaminen olisi ihan ekana mielessä.

So Hard kirjoitti:Jos tulisin petetyksi, niin kyllähän se parisuhteen lopettaminen olisi ihan ekana mielessä.

Et oo tosissas tai tietysti olet, mutta on toi niin kylmää että... Kaikki vaan paskaks, kun sun omistusoikeutta on menty loukkaamaan.

Where's the love

Vagabondo kirjoitti:

So Hard kirjoitti:Jos tulisin petetyksi, niin kyllähän se parisuhteen lopettaminen olisi ihan ekana mielessä.

Et oo tosissas tai tietysti olet, mutta on toi niin kylmää että... Kaikki vaan paskaks, kun sun omistusoikeutta on menty loukkaamaan.

Where's the love

Tietysti olen tosissani. Jos vierasta penistä oikeasti tekee mieli, niin kyllä siitä voi mun kanssa keskustella jos haluaa suhdetta avoimemmaksi. Mutta en mä oikein näe mitään syytä sitten taas olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa johon en voi luottaa. Jos tulisin petetyksi, olisinkin paljon mielummin tietämättä siitä. Kaikkein perseintä mitä voisi tehdä olisi käydä vieraissa ja sitten puhdistella omaatuntoaan ja tehdä siitä mun ongelma.

So Hard kirjoitti:

Vagabondo kirjoitti:Mä en ymmärrä logiikkaa, jonka mukaan parisuhteen lopettaminen on pienempi asia kuin satunnainen irtopano suhteen ulkopuolella.

Varmaan pettäjän kannalta parisuhteen lopettaminen on isompi asia kuin se itse irtipano, mutta petetyn kannalta asia ei välttämättä ole lainkaan niin. Jos tulisin petetyksi, niin kyllähän se parisuhteen lopettaminen olisi ihan ekana mielessä.

Raksi seinään, ollaan tixin kanssa samaa mieltä. Jos ei olla toisin sovittu, niin muiden kanssa ei pelehditä eikä pussailla. Jos petetään niin kyllä se on sen luokan loukkaus että näkisin omalta kokemuspohjalta että siitä on todellatodellatodella vaikea jos ei mahdotonta päästä yli ja saada luottamus takaisin.

Georgina kirjoitti:

So Hard kirjoitti:

Vagabondo kirjoitti:Mä en ymmärrä logiikkaa, jonka mukaan parisuhteen lopettaminen on pienempi asia kuin satunnainen irtopano suhteen ulkopuolella.

Varmaan pettäjän kannalta parisuhteen lopettaminen on isompi asia kuin se itse irtipano, mutta petetyn kannalta asia ei välttämättä ole lainkaan niin. Jos tulisin petetyksi, niin kyllähän se parisuhteen lopettaminen olisi ihan ekana mielessä.

Raksi seinään, ollaan tixin kanssa samaa mieltä. Jos ei olla toisin sovittu, niin muiden kanssa ei pelehditä eikä pussailla. Jos petetään niin kyllä se on sen luokan loukkaus että näkisin omalta kokemuspohjalta että siitä on todellatodellatodella vaikea jos ei mahdotonta päästä yli ja saada luottamus takaisin.

Sama kolmantena. Ja varsinkin tähän kohtaan "jos vierasta oikeasti tekee mieli, niin kyllä siitä voi mun kanssa keskustella jos haluaa suhdetta avoimemmaksi. Mutta en mä oikein näe mitään syytä sitten taas olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa johon en voi luottaa."

Niin, mutta miksi toisen menemisiä pitää ylipäätään jollain ohjesäännöllä rajoittaa? Mitä tuollaisella ehdottomalla kiellolla tavoitellaan? Miksi se on niin tärkeää?

Jos me oikeasti oltaisiin noin rationaalisia, niin eihän me nussittais koskaan ketään. Sekun nyt vaan on tyhmää. Mutta kun me ollaan eläimiä, ei koneita.

Vagabondo kirjoitti:Niin, mutta miksi toisen menemisiä pitää ylipäätään jollain ohjesäännöllä rajoittaa? Mitä tuollaisella ehdottomalla kiellolla tavoitellaan? Miksi se on niin tärkeää?

Ei välttis tarvikaan. Mutta molempien pitää olla samalla sivulla ja tietää missä mennään. Eli ei niin että toinen luulee että tässä nyt ollaan vaan uskollisesti keskenään ja toinen humputtaa joka pillun/melan perässä. En mä sano etteikö suhteen ulkopuolelle missään tilanteessa sais paneskella, mutta se pitää sopia ETUKÄTEEN ihan ääneen puhumalla niin että se käy molemmille.

Vagabondo kirjoitti:Niin, mutta miksi toisen menemisiä pitää ylipäätään jollain ohjesäännöllä rajoittaa? Mitä tuollaisella ehdottomalla kiellolla tavoitellaan? Miksi se on niin tärkeää?

Mistä sä nyt oikein horiset? Kyllä mun puolesta kukin saa olla ihan niin avoimessa parisuhteessa kuin lystää, mua kiinnostaa vain se että pelaako kumppani niillä säännöillä mitkä me ollaan sovittu vai ei. Se miten paljon olen valmis johonkin parisuhteeseen investoimaan riippuu voimakkaasti siitä että miten paljon toinen on valmis investoimaan.

Vagabondo kirjoitti:Niin, mutta miksi toisen menemisiä pitää ylipäätään jollain ohjesäännöllä rajoittaa? Mitä tuollaisella ehdottomalla kiellolla tavoitellaan? Miksi se on niin tärkeää?

No ihan jo ajatuksen tasolla, nussiminen ympäriinsä puolison tietämättä tarkoittaisi sitä, et jossain vaiheessa helposti tunteet tulis mukaan. Ja jos ei puolison kanssa pysty asioista puhumaan ja pari toimisi "yksikkönä", vaan täytyisi pitää ne itsellään, se ei yleensä ainakaan rakenna suhdetta vaan ennemmin rikkoo sitä. En ole itse ollut avoimessa suhteessa, mutta luulisin sen vahvuuden olevan nimenomaan siinä, että asioista ja tunteista puhutaan avoimesti, jolloin luottamus toiseen vahvistuu sitä kautta. Mutta avoinkin suhde on nimenomaan sopimusasia, ja ajatuksenakin vaatii paljon.

Kottarainen kirjoitti:Muhun nyt jotenkin vetoaa nuo Vagabondon kommentit tässä ketjussa. Vaikka niistä ei ihan aukeakaan mitä mieltä hän asiasta kokonaisuudessaan on.

Mä en haluaisi avointa suhdetta, mutta en myöskään jaksaisi olla kovin mustavalkoisen ihmisen kanssa, jos puhutaan oikeasti pitkästä suhteesta. Elämä ei aina mene niin kuin suunniteltiin. Eri asia se muutaman vuoden honeymoon-vaihe, sen jälkeen on vain hyvä jos omistushalu ja ehdottomuus vähenevät.

Mutta kun eihän se ole omistuksenhalusta ja ehdottomuudesta kiinni. Vaan luottamuksesta. Ja esim meillä alkoi miehen kanssa suhde pohjalta "pidetään hetken hauskaa keskenämme". Jossain vaiheessa, kun todettiin, et meillä oikeasti on hauskaa keskenämme, sovimme, että olemme vain toistemme kanssa. Eli meillä se olisi nimenomaan sopimusrikkomus, joka vaikuttaisi luottamukseen. Edelleen, mä voin ymmärtää hyvinkin et välillä tekee jotakuta toista mieli kun omaa puolisoaan, luonnotontahan se olis jos ajattelis vain ja ainoastaan puolisoaan eikä katse ja ajatukset harhailis yhtään. Mut koska se luottamus on se, mihin hyvä suhde pohjautuu, niin silloin pitäis luottaa muhun sen verran, että keskustelis asiasta jos haluaa jotain jonkun kanssa tehdä. Sen luottamuksen uudelleen rakentaminen on se vaikeampi juttu...

saira kirjoitti:luonnotontahan se olis jos ajattelis vain ja ainoastaan puolisoaan eikä katse ja ajatukset harhailis yhtään.

VÄÄRIIN, täähän tarkottaa sitä, että suhteessa on jotain vialla, jos muita pitää katsella. Eks muista, mulleki kerrottiin noin. Sitten pitää ryhtyä toimiin ja korjata se oma suhde, jotta ei tule edes tarvetta katsella muita!

annepa kirjoitti:

saira kirjoitti:luonnotontahan se olis jos ajattelis vain ja ainoastaan puolisoaan eikä katse ja ajatukset harhailis yhtään.

VÄÄRIIN, täähän tarkottaa sitä, että suhteessa on jotain vialla, jos muita pitää katsella. Eks muista, mulleki kerrottiin noin. Sitten pitää ryhtyä toimiin ja korjata se oma suhde, jotta ei tule edes tarvetta katsella muita!

Anteeksi, unohdin... Menen nurkkaan häpeämään...

So Hard kirjoitti:

Vagabondo kirjoitti:Miksi se on niin tärkeää?

Mistä sä nyt oikein horiset?

Monille tuntuu olevan kovin tärkeää, ettei puoliso nyt vaan missään nimessä nussi muiden kanssa. Äskeisessäkin vastauksessa annat ymmärtää, ettet pidä avoimempaa suhdetta vakavana. Kunhan yritän herätellä pohdiskelevampaa keskustelua syistä tämän linjauksen takana. Miksi juuri tämä aihe on niin herkkä, että yksi hairahdus kaataa koko liiton? Tosin tarkoituksenani ei ole rajata keskustelua sinuun tai vain meidän väliseksi, eikä sinun tarvitse ottaa kantaa, jos et halua aihetta syvällisemmin tarkastella. Elikkäs muidenkin pohdiskelut omista käsityksistään on tervetulleita.

Henk. koht. en ole koskaan kokenut tarvetta vaatia, että olisin puolisoni ainoa seksikumppani. En koe, että se olisi minulta pois, jos puoliso harrastaa joskus seksiä jonkun muun kanssa, eikä se ole sellainen asia millä mittaan puolisoni luotettavuutta. Toisaalta en näe, että se olisi ehdoton vaatimus kestävälle parisuhteelle. Pikemminkin näyttää, että ehdoton uskollisuusvaatimus aiheuttaa enemmän eroja. Parempi, että vaimo käy panemassa työpaikan jorman kanssa ja palaa kiltisti kotia kuin että ottaa ensin eron päästäkseen panemaan sitä jormaa. Mulle luottamus parisuhteessa onkin muun muassa sitä, että voin luottaa suhteen jatkuvan, vaikka maailmalla tulisi vastaan muitakin houkutuksia.

Vagabondo kirjoitti: Monille tuntuu olevan kovin tärkeää, ettei puoliso nyt vaan missään nimessä nussi muiden kanssa.

Ja yhtä monille tuntuu olevan tärkeää se luottamus. Se, että nussii muiden kanssa ei tarkoita luottamuksen pettämistä. Paitsi siinä tapauksessa että ensin on luvannut että ei nussi muiden kanssa ja sitten pettää luottamuksena syömällä sanansa ja nussimalla muiden kanssa.

Vagabondo kirjoitti:Miksi juuri tämä aihe on niin herkkä, että yksi hairahdus kaataa koko liiton?

Koska luottamus.

Vagabondo kirjoitti:Henk. koht. en ole koskaan kokenut tarvetta vaatia, että olisin puolisoni ainoa seksikumppani. En koe, että se olisi minulta pois, jos puoliso harrastaa joskus seksiä jonkun muun kanssa, eikä se ole sellainen asia millä mittaan puolisoni luotettavuutta.

Eipä tietenkään, mutta jos ootte ensin sopineet olevanne yksiavioisia ja sitten toinen päättääkin keskenään että vierasta pitää saada, niin sehän rikkoo lupauksensa. Eikö sillä oo mitään merkitystä? Siis luottamuksella? Ettekö te/etkö sinä luota siihen että puoliso pitää lupauksensa?

Nythän en siis tiedä mitä olette toisillenne luvanneet ja mitä ette. Jos olette sanoneet yhteen ääneen käsi kädessä että muitakin saa kuksia, niin eihän siinä sitten ole mitään onglemaa. Miten vitussa sun on niin hankala käsittää tämä? LUOTTAMUS!

Kottarainen kirjoitti:Mä en haluaisi avointa suhdetta, mutta en myöskään jaksaisi olla kovin mustavalkoisen ihmisen kanssa, jos puhutaan oikeasti pitkästä suhteesta. Elämä ei aina mene niin kuin suunniteltiin. Eri asia se muutaman vuoden honeymoon-vaihe, sen jälkeen on vain hyvä jos omistushalu ja ehdottomuus vähenevät.

Samoilla linjoilla. Ehdottomuus ei ole kovin hyvä perusta pitkälle suhteelle, vaan pikemmin joustavuus, jotta osataan sopeutua elämänmuutoksiin.

Tuo avoin suhde on terminä hieman hankala, kun eri ihmiset tulkitsee sen tarkoittavan eri asioita. Periaatteessa voisi sanoa, että elän avoimessa suhteessa, kun en vaadi uskollisuutta, mutta käytännössä vaimo ei tietääkseni ole vuosiin harrastanut seksiä muiden kanssa, vaikka mahdollisuuksia varmasti olisi ollut.

annepa kirjoitti:Eipä tietenkään, mutta jos ootte ensin sopineet olevanne yksiavioisia ja sitten toinen päättääkin keskenään että vierasta pitää saada, niin sehän rikkoo lupauksensa... LUOTTAMUS!

Mutta miksi ylipäätään sopia yksiavioisuutta, jos ainoa mitä sillä saavutetaan on luottamuksen mittaaminen. Eikö sille ole muuta mittaria?

^Koska se yksiavioisuuskin sopii joillekin? Meillä se taidettiin tehdä siinä vaiheessa kun halusimme tehdä eron vain siihen hauskanpitoon. Se sopi siihen hetkeen ja toimii meillä edelleen. Jso jossain vaiheessa ei toimi, ni sit voi sopimuksesta keskustella. (Ja se oli itse asiassa miehen ehdotus. Mies on aikoinaan kokeillut kaikenlaista, laidasta laitaan, mutta kuulemma olen ensimmäinen nainen, jota ei esim haluaisi nähdä, kirjamellisesti, kaverinsa nussivan. Vaikka ei mustasukkainen luonne olekaan.)

saira kirjoitti:Meillä se taidettiin tehdä siinä vaiheessa kun halusimme tehdä eron vain siihen hauskanpitoon.

Vagabondo kirjoitti:Monille tuntuu olevan kovin tärkeää, ettei puoliso nyt vaan missään nimessä nussi muiden kanssa.

Mulle on enemmän tärkeää se, että tietää mitä saa. En muista koskaan vaatineeni kumppaniltani uskollisuutta, mutta sitä on luvattu vaatimattakin. Jotenkin mä olen noin yleisemmin ottaen sillä mielellä, että jos jotain lupaa, se pitäisi pyrkiä pitämään. Ei sukuelimet käyttämällä kulu jossei joku kuppa iske, mutta luottamus on katoava luonnonvara jota ilman on vaikea elellä.

Henk. koht. en ole koskaan kokenut tarvetta vaatia, että olisin puolisoni ainoa seksikumppani. En koe, että se olisi minulta pois, jos puoliso harrastaa joskus seksiä jonkun muun kanssa, eikä se ole sellainen asia millä mittaan puolisoni luotettavuutta.

Puhut eri asiasta. Jos puolisosi kuitenkin sinulle ehdottomasti vakuuttelisi, että hän ei vieraita harrasta mutta sitten kuinkin harrastaisi, eikö se vähentäisi puolisosi luotettavuutta silmissäsi?

So Hard kirjoitti:En muista koskaan vaatineeni kumppaniltani uskollisuutta, mutta sitä on luvattu vaatimattakin.

Ei mulle ainakaan itse akti olisi se isoin asia, mitätön sinänsä. Mekaaninen, nautinnollinen suoritus. Vaan kaikki se paska mitä siitä seuraa, ja miten vaikea niitä sitten on korjata. Pelisäännöissä, vai miksi niitä nyt kutsutaan, on kuitenkin se hyvä puoli että niitä voi sitten yhdessä hienosäätää, muuttaa. Se tietty saattaa vaatia liikaa munaa, helpompaa vaan käydä kuksimassa ja toivoa ettei toinen osapuoli saa tietoonsa.

exPertti ties minkä pitsanpaistajan matkaan.

Harkitse nyt kahdesti Pertti mitä teet..