Kerro vaivasta

[KKK]

Taudin tässä vaiheessa paras syöpälääke on työ. Päivätyöstä putkipunaisena puukaupan ja rkv kautta kohteeseen, jatkoin illalla keittiön viimeistelyä jonnekin kymmeneen, nukuin muutaman tunnin ja nyt päivitän yhtä asiakkaan serveriä. Sitten vielä muutama tunti zetaa ja työtasoja keittiöön kiinni, siinä sivussa kasata makkarin vaatekomerot ja ampua varjolistat kattoon. Sit su-iltana kotia, nuQ ja aamulla töihin.

Ei tää tolkuttoman raskaalta tuntu, mutta kuten intissä opetettiin, jokainen pienikin tauko tulee levätä.

Kivut kaupassa ja kainaloissa ja käsissä olleen paikoitellen todella vittumaisen kovia. Se on paree pitää työkalut kädessä nin kauan kuin ne vielä pysyy.

[KKK]

Viime viikko 70-75h töitä. Päivätyö, remppaa ja päivätyön ylitöitä etänä iltaisin ja öisin rempan lomassa. Paljon sitä vuorokauteen ja viikkoon mahtuu kun ei nuku liikaa. Nyt on kyllä vaikeuksia ajaa kierroksia alas.

Tämä ei ole pakenemista. Valitsen vaan olla ajattelematta sitä paskaa koko aikaa. Teen mieluummin jotain hyödyllistä.

[KKK]

Illat ja yöt ovat vaikeita.

Päivällä pystyy hukuttamaan pelot, turhaumat, väsymyksen, kivun ja kauhun siihen että keskittyy työhön. Jompaankumpaan.

Yöllä kun talo on hiljainen, vaimo nukkuu vieressä ja kakarat omissa huoneissaan - aaveet tulevat. Entä jos. Mitä jos. Mitä sitten kun?

Kauanko kestää että se alkaa levitä? Mihin se iskee ensimmäisenä? Jaksanko? Saanko kaiken valmiiksi? Mitä menetän ensimmäisenä kun se paska pääsee vauhtiin? Rintarangan vasemmalla puolella se tuntuu. Välillä kaulassa, alaselässä. Lääkärien on ihan turha kysellä "mihin sattuu" tai "minkä verran". Mulla on ollut ehkä viisi täysin kivutonta päivää viimeisen viiden vuoden aikana, kipuaistimukset sumenevat yhdeksi mustaksi pyörteeksi. Kun normaali ihminen noteeraa että "au sattuu", mulle "jumalauta, hymyilyttää eikä juuri nyt satu mihinkään!" on samanlainen huomion herättäjä.

I kid you not. Olen väsyneempi kuin oikeastaan koskaan muistan olleeni. Välillä tuntuu että katselen itseäni ulkopuolisena ja ihmettelen "kauanko tuo saatanan idiootti meinaa jatkaa tuota tahtia?" Ikä sentään on opettanut että yritän sulkea silmäni aina kun voin, edes 30 sekunniksi. Liikennevaloissa voi ottaa mikrotorkkuja niin kauan kuin edellä seisovan jarruvalot palavat. Lääkärin odotushuoneessa vetää pienet, jos edellisellä potilaalla kestää. Työpaikalla vetäistä vartin sikeät eväiden päälle jossain tyhjässä kokoushuoneessa. Kofeiinin säännöstely vaatii itsekuria. Se perkele piristää hetkeksi mutta kohta väsyttää kaksinverroin. Eikä siihen tupla-annos auta.

Kierroksia on nykyään vaikea saada alas. Keskeneräinen remppa painaa pahiten. Muutenkin tuntuu että elämä on pelkää ongelmanratkaisua. Ratkot niitä ensin täyden päivän työpaikalla, illat ja viikonloput rempassa ja kuten kotiin tulet, jotain selvitettävää on aina täälläkin. Nukun pillereillä 4-5 yötä viikossa, sitten yritän sinnitellä pari yötä ilman että toleranssi vähän palautuisi.

Kumma juttu muuten. En ole koskaan uskonut aaveisiin. Talossa johon isä kuoli ja jota olen nyt fiksannut reilut puoli vuotta, on nyt kaksi kertaa lennähtänyt esine kauemmaksi hyllyltä kuin se tuntemiemme fysiikan lakien mukaan olisi todennäköistä ilman jonkinlaista ulkopuolista voimaa.

Ehkä äijä koettaa kannustaa tuonpuoleisesta? Lohdullinen ajatus. Ehkä hän vihdoin arvostaa minua.

[Kerberos I]

Minitorkut pitkin päivää ja tunnetuin tie öiseen unettomuuteen ja unirytmin kääntymiseen päälaelleen. Sitä en suosita, tai kohta pillerit eivät auta öisinkään. :/ Kuka tahansa tuntisi itsensä tuolla työtahdilla ja tekemisellä rättiväsyneeksi. Ihminen tarvitsee unta ja lepoa.

[KKK]

Totta tuokin - mutta kun taju lähtee heti kun pistää hetkeksi silmät kiinni. Ja kun pitää painaa, pitää painaa. Kukaan muu ei näitä hommia loppuun tee.

Viikon päästä loma ja täysi ympäristönvaihdos kuukaudeksi, luulisi auttavan vähän.

[nokkaelain]

Kerro vaivasta -ketjuun varmaan sopii se, että pääsin ihan terveyskeskuksen tarjoamaan kognitiiviseen lyhytterapiaan. Perinteisesti on käyty se 3kk jakso keskustelemassa sairaanhoitajalle päivän kuulumisista, ennen kuin pääsee järjestelmässä eteenpäin. Kuulemma on todettu, ettei kukaan hyödy siitä.

[nokkaelain]

Minitorkut pitkin päivää ja tunnetuin tie öiseen unettomuuteen ja unirytmin kääntymiseen päälaelleen. Sitä en suosita, tai kohta pillerit eivät auta öisinkään. :/ Kuka tahansa tuntisi itsensä tuolla työtahdilla ja tekemisellä rättiväsyneeksi. Ihminen tarvitsee unta ja lepoa.

Terapeutille ehdin sanoa ekalla käynnillä, että olen nukkunut yllättävänkin hyvin. No mihin vertaa. Aiemmin unirytmi oli käänteinen välillä, mutta työ korjasi parin valvotun päivän jälkeen. Jos pitäisi nukkua, voi valvoa koko yön. Usein nukahtamisessa kestää tunteja. Satunnainen melatoniini ei tunnu vaikuttavan.

[KKK]

^ Mä luin jostain "huolihetkestä". Eli että ihminen ottaa itse niskalenkin peloistaan ja varaa niille tietyn aikaslotin päivästä jolloin keskittyy vatvomaan pelkästään niitä - tietty kandee yrittää nähdä posin kautta ja hakea ratkaisuja, jos mahdollista. Jos näitä lykkää koko päivän taka-alalle niin ihan varmasti ne perkelieet käyvät kimppuusi juuri kun yrität mennä nukkumaan.

[James Potkukelkka]

^Kun mulla oli vaikeaa, yritin huolihetkeä, mutta ei se mulla toiminut.

Itse sain jotain apua mindfulnesista ja lisäksi siitä, että kirjoitin ongelmat ylös kännyn muistiinpanoihin. Kuulostaa tyhmältä, mutta mua auttaa se, että kirjaan ongelman ja mahdolliset ratkaisut/näkökulmat ylös appsiin ja sitten suljen sen
Käytän jotain geneeristä otsikkoa, jotta en vahingossa lue vanhaa huolta uudelleen. Jos kuitenkin tiedän, että olen kirjoittanut tästä aiemmin, haen sen hakutoiminnolla ja monesti helpottaa lukea, mitä aiemmin kirjoittanut.

Mulla on nyt 326 muistiinpanoa. Kaikki eivät tietysti ole huolia, mutta varmaankin 3/4 on.

Varsinaisesti kuitenkin sain avun siitä, että aloitin essitalopraamin uudelleen.

[Ylermi Ylihankala]

Kkk, jos et jo ole, katsopa Netflixistä dokkarielokuva Stutz. On omaperäisesti rakennettu filmi psykiatrista, joka on koko elämänsä kehitellyt terapiametodeja, joita muutamia sitten dokkarissa esittelee. Hänen ohjenuoranaan on nopea ja konkreettinen apu. Voisi olla sulle(kin) hyödyllinen.

[nokkaelain]

Kipuja lähes joka nivelessä, mitä ihmisestä löytyy. En tee fyysistä työtä, mut fyysisyydeksi huonoina päivinä riittää portaat, kävely ja istuminen.

Olettaisin kuten aiemminkin, että kyse on jonkinlaisesta reumasta.

Itselläni on tavallaan ollut reumasairauksiin kuuluva juttu. Lukiossa ollessani sairastuin salmonellaan (tapahtumassa/kilpailussa (jossa olin järjestävän tahon edustajana) tarjotun ruoan takia (hys hys, ravintolan vakuutus maksoi suurimman osan vaadituista kuluista, mutta kymmenet/sadat sairastuneet eivät päätyneet edes paikallisuutiseksi)), ja seurauksena tuli reaktiivinen niveltulehdus. Olin kahteen otteeseen sairaalassa useita viikkoja. Todettiin alkavia muutoksia SI-nivelissä röntgenkuvissa. Isälläni on vakava selkärankareuma, lähes koko selkäranka liikkumaton; hän sairastui armeijassa ollessaan, mutta diagnoosissa kesti 10 vuotta (nuorena hän oli kovakuntoinen yleisyrheilja.)

Alle 30v:nä minulla oli toistuvasti selkärankareumaan sopivia oireita: yöllinen selkäkipua, joka helpotti seisomaan noustessa. Toistuvia iriittejä. Lääkärille olen maininnut joskus mahdollisesta selkärankareumasta, mutta kuulemma ei ole kun ei ole diagnoosia. Mikähän muuten on ko. reumasairauden diagnoosikriteeri: jos on (ollut) selkäoireita, on tyypillisiä liitännäissaurauksia ja on jo alkuvaiheessa havaittu tyypillisiä muutoksia ihan peruskuvantamisessa...

[nokkaelain]

^ Kun alkuun pääsin elämää pienemmissä ongelman aiheissa: yhden lukionopettajan mielestä minun olisi pitänyt tuplata lukion kakkosluokka koska olin kokonaisen jakson poissa. Yo-kirjoituksissa kuitenkin pärjäsin hyvin, vaikkakin enemmän aikaa meni koodaamiseen ja ihmissuhdeongelmointiin.

[Kerberos I]

Juu, eräs reumaattisiin sairauksiin kuuluva paska tämä on. Diagnosoinnissa meni oireiden alkamisesta 17 vuotta, koska mua ei ikinä laitettu yleislääkäriltä lähetteellä erikoislääkärille ennen sitä vaatimuksista huolimatta. Hyvin tuhottiin mun terveys sinä aikana, nyt muutokset on niin valtaisat ympäri kehoa ettei voi enää kuin itkeä. Ja kun tää paska on saanut vapaasti riehua kehossa niin kauan ilman hoitoa, niin ei myöskään tahdo painua remissioon sitten millään. Nyt on jo viides biologinen kokeilussa...

Olen sitä mieltä, että on järjetöntä panostaa sairaanhoidon resurssit erikoissairaanhoitoon yliopistosairaaloihin, kun paljon halvemmaksi tulisi panostaa perusterveydenhoitoon, ennaltaehkäisyyn ja aikaiseen reagointiin sairauksien alkuvaiheessa. Puhumattakaan ihmisten kärsimyksestä, kun diagnosoinnit viivästyy. Vaikuttaa ihan suoraan myös BKT:een, kun työikäisten tuottavuus sekä vähenee, että lyhenee.

[sivustahuutaja]

^ Komppaan tuota näkemystä. Tasavertaisuuden kannalta on myös huono juttu, että usein omat oikeudet pitää taistella läpi.

[Diddley Bow]

Jossain kohtaa munkin on mentävä herramme lääkärin puheille reuman takia. Isän puolen suvun tauteja. Yhdellä tädillä äityi niin pahaksi, että vaikutti vahvasti liian aikaiseen lähtöön. Tytär on ollut jo parikymppisestä lääkityksessä kun nivelkivut herätti lähtemään lääkärin pakeille. Ite olen pärjäillyt, mutta viimeisen parin vuoden aikana sormet ovat alkaneet oireilemaan ärsyttävästi. Vielä on kyennyt suorittamaan, mutta etenkin kylmässä alkaa olla jo snadisti hankalaa.

[Bluntly]

Polvistuin eilen pyyhkimään chilisoosia lattialta kun korkki on liian tekninen laite mulle. Tuntui kuinka polven sivusta repesi jotakin pirullisen hitaasti, mutta mahdotontahan mun on liikettä pysäyttää. Tai ehkä paremminkin kuinka kalvoa olisi revitty lihan päältä.

Ei kuitenkaan muita kipuja kuin polte jos polveen kohdistuu painetta omituisessa asennossa.

[Kreitsu]

Jossain kohtaa munkin on mentävä herramme lääkärin puheille reuman takia. Isän puolen suvun tauteja. Yhdellä tädillä äityi niin pahaksi, että vaikutti vahvasti liian aikaiseen lähtöön. Tytär on ollut jo parikymppisestä lääkityksessä kun nivelkivut herätti lähtemään lääkärin pakeille. Ite olen pärjäillyt, mutta viimeisen parin vuoden aikana sormet ovat alkaneet oireilemaan ärsyttävästi. Vielä on kyennyt suorittamaan, mutta etenkin kylmässä alkaa olla jo snadisti hankalaa.

Siis onko sulla todettu reuma (mikä niistä)? Yleisimmän reuman eli nivelreuman hoitaminen pitäisi aloittaa mahdollisimman varhain, koska se on etenevä sairaus. Meillä suvussa nivelreumaa, siskokin ehti sitä sairastaa pitkään ennen kuin se sattumalta todettiin erään muun oireen yhteydessä ja heti aloitettiin hoito.

[KKK]

Kkk, jos et jo ole, katsopa Netflixistä dokkarielokuva Stutz. On omaperäisesti rakennettu filmi psykiatrista, joka on koko elämänsä kehitellyt terapiametodeja, joita muutamia sitten dokkarissa esittelee. Hänen ohjenuoranaan on nopea ja konkreettinen apu. Voisi olla sulle(kin) hyödyllinen.

Pannaan listalle mutta oikeasti juuri nyt en koe olevani terapian tarpeessa. Viikko oltu ulkomaanmatkalla ja vaikka vieraan kielen puhumisessa, jetlagissa, small talkissa on oma rasituksessa, alkaa pikkuhiljaa tuntua että ukko unwindaa hiljalleen. Esim viime yönä melkein 12h unta ilman lääkkeitä joka kotimaassa ei ikinä olisi onnistunut.

Toki voipi olla että loman jälkeen olen taas ihan yhtä paskana mutta se on sen ajan murhe.

[Kerberos I]

Kyllä se niin on että tämä keho on romu. Todella vikainen pommi. Mulla kuvattiin ton reumaattisen sairauden takia lantio pari vkoa sitten, ihan että tiedetään SI-nivelten tulehdusaste ja muutokset at the moment. Jäin odottamaan lääkärin puhelua tuloksista, jota ei tullut. Mutta nyt tuli sitten kotiin kirje:

'Sinulle on varattu aika erikoislääkärille xx.1.23 klo 9.00, paikka Naistentautien osasto'.

Kirjeessä ei kutsusyytä, käsky vaan käydä jälleen ennakoivasti verikokeissa. No mähän soitin sinne, etten juokse turhaan isoon sairaalaan tutkimuksiin (esim. jos olisivat kutsuneet mua seulontoihin tms, joita voi lykätä). No, ei olekaan turha kutsu. Lähetteessä merkintänä toisen ovaarion monirakkulaisuus ja kystat. Mmm-hmmm, here we go again..

[Kerberos I]

Voihan helevetti.

Saanko KKK liittyä kasvainseuraan? Tai ei sittenkään - kasvain ei kysynyt mun lupaa - joten liityn. Eivät sanoneet mulle totuutta ajanvaraukseen soittaessa, tänään sain kirjeen kotiin jossa on vähän eri sanat kuin monirakkulaisuus... ja koko nyt 45/55mm. Oireita toki on sillä puolella lantiossa ja mahassa ollut jo varmaan vuoden, mut en mä olen tajunnut kuin epäillyt vain SI-nivelen ja suoliston oikuttelevan.

Itken, nauran, olen vakava, panikoin, yritän rauhoittua... Kaikkea kierrossa.

[So Hard]

^ Ikävä että liityit kerhoon. Toivottavasti hoito osuu kohdilleen.

[exsu]

Äh, onpa nyt kurjia uutisia. Tsemppiä Kerberos ja onnea matkaan!

[KKK]

Voihan helevetti.
Saanko KKK liittyä kasvainseuraan?

Tää oli kyllä periaatteessa suljettu eikä uusia jäseniä toivottu... olipa ikävä uutinen.

Koepalaa ilmeisesti seuraavaksi?

Muista että jos ensimmäinen onkologi väittää inoperaabeliksi, ota seuraava arvio kirurgilta. Syöpälääkärit tuntuvat suhtautuvan merkillisen vastentahtoisesti leikkaukseen niissäkin tapauksissa joissa kasvaintyypin käypähoitosuositus on leikkaus.

Omasta tulevaisuudesta tai tilanteesta ei tietoo. Kivut tulevat yleensä aaltoina, eniten rintalastan-selkärangan tuntumasta ja välillä kaulasta. Kotimaassa odottaa kuvaus ja konsultaatio. Yritän nauttia loppulomasta

[Kerberos I]

Munasarjakasvaimista ei oteta koepaloja, ja mun periaate on näitä läheltä nähneenä ettei säästävää leikkausta saa edes yrittää. Poistakoon koko möykyn ja kaikki mikä on siinä kiinni..

[Vagabondo]

Oikean polven kanssa normaalia enemmän häikkää. Vasemmasta polvesta poistettiin rustottumia jokunen vuosi sitten. Tuntuu, että sama operaatio pitäisi tehdä oikealle polvelle. Ei vaan kiinnosta lähteä julkiselta puolelta säätämään magneettikuvia ja lähetteitä eikä taida kuulua työterveydenhuollon piiriin. Nyt jo sen verran parempi, että pääsee portaat kokolailla normaalisti, joten jos tää toipuis itsestään takas urheilukuntoon ja sais lykättyä operaatiota vuodella tai parilla.

Taas saa linkutella eteenpäin, kun polvi huonona. Kävin syksyllä magneetissa ja erikoislääkärillä. Ei varsinaisesti mitään rikki. Polvi vaan on kulunut ja ensimmäinen luupiikkikin jo kehittynyt. Tällä pitäisi mennä kunnes kunnes vaihdetaan tekonivel. Ei muuta kuin Buranaa poskeen ja eteenpäin. Ei tähän kuole, mutta harmittaa silti.