Kerro vaivasta

[James Potkukelkka]

[KKK]

Tauti on jossain latenttivaiheessa kun ei ainakaan pahentunut ole mihinkään suuntaan.

Sen sijaan välillä tää yksinäisyydentunne on turhan voimakas. Olen sen tyyppinen ihminen joka tykkää innostua asioista, heittäytyä. Kotijoukoille on oikeastaan turha intoilla yhtään mistään. Katse on aina sama: "oookei, ihan kiva. Älä kuitenkaan kerro lisää. Mitä muuten on päivälliseksi?"

Olisi joskus kiva tavata ihminen tai ihmisiä, joka pitäisi samoista asioista. Elokuvista, SNL:n eri tuotantokausien eroista, rockin historiasta, sarjakuvista, huumeista, politiikasta, ensi viikolla vaikka erityyppisten fuusioreaktoreiden tulevaisuudennäkymistä.

Olen yrittänyt. Ehkä mun persoonani on jotenkin "väärä" tai en osaa näitä sosiaalisten pelien sääntöjä. Vihaan small-talkia, se on täydellistä ajanhukkaa. Minun maailmassani on vitusti merkityksellisiä asioita joista haluaisin vaihtaa ajatuksia. Säästä on turha jauhaa, se on mikä se on. Vai onko verbaalisessakin kanssakäymisessä jokin esileikki-/kosiskeluvaihe, joka on pakko jaksaa käydä läpi ennen kuin pääsee asiaan? Ei toimi mulle, semminkin kun aikaa ei ole rajattomasti käytettäväksi.

Ehkä "normaalit ihmiset" kokevat tämän häiritseväksi.