Kitinä

Ylermi Ylihankala kirjoitti: ↑11.08.2020 14:14 Mun johtopäätös on, että jokainen tekee itse päätöksen omista lähtökohdistaan. Yritin tuoda esiin mielestäni vaiettua näkökulmaa asiaan. Eihän kukaan halua löysämoraalisen kusipään mainetta kerrottuaan julkisesti, että meni lievä- tai hyvin lieväoireisena töihin. Mä olen luonteeltani sellainen sosiaalinen riskinottaja, joka usein sanoo asian, tekee sen likaisen työn, mitä mitä muut eivät tee, mutta mitä iso osa kuitenkin ajattelee.

Tämän pienten lasten isän menettely, josta puhuin, kumpuaa luonnollisesti omista kokemuksista. Esmes päikkyyn ei saisi viedä lieväoireista lasta ollenkaan. No, pienet lapset ovat vähintäänkin hyvin lievässä flunssassa ison osan ajasta. Se on osa lapsuutta, joka koetaan yhdessä päiväkodin ja muiden lapsien kanssa. Ja toki nämä flunssat leviävät perheeseen ja vanhempiin. Hyvin todennäköisesti omakin hyvin lievä flunssani on peräisin nelivuotiaaltani, joka juuri aloitti päikyn. Usein juuri aloittamisen jälkeen saan tuliaisina lievän flunssan. Väitän tässä, että moni vanhempi vie korona-aikanakin hyvin lieväoireisia lapsia päikkyyn. Tästä nyt ei vaan puhuta ääneen julkisesti.

Mä en tässä yritä tuomita ketään tai jotenkin mestaroida miten pitäisi toimia. Halusin vain tuoda esiin sen ristiriidan, mikä vallitsee usein keskustelun ja käytännön toimien välillä.

Joo. Luulen, että ajattelen pitkälti samalla lailla, ainakin omalla kohdallani. Pyrin ottamaan informaation, suositukset jne. huomioon, ja sitten teen oman all things considered -ratkaisuni. Tunnen oman tilanteeni parhaiten ja haluan olla aikuinen moraalisubjekti, oman elämäni käsikirjoittaja. Ongelmana tässä tietty on, että siinä missä mä toki pystyn punnittuun ja vastuulliseen henkilökohtaiseen ratkaisuun, muiden pitäisi noudattaa ohjeita tai kysyä multa.

Mulla ei mielestäni ole koronaoireita (siis yskää/kurkkukipua tms), mutta kai nuhakin on pahamaineinen hengitystieoire. . Testasin allergialääkettä ja se helpotti oireita merkittävästi, joten mulla saattaa olla jotain allergiaoireita. Mun loppuviikon sovittuja töitä en pysty tekemään etänä, suurimman osan kaikesta muusta kyllä.

Bluntly kirjoitti: ↑15.07.2020 14:30Alkaa jo ärsyttämään tämä kurkkukipu. Ei limaa, ei kuumetta, ei yskää vain kurkkukipu.

Jokohan nyt uskaltaisi toivoa, että on ohi. Kahteen päivään ei ole sattunut tai joutunut oksentamaan limaa.

Unohdin mainita, että saan lievän kurkkukivun helposti päällä olevasta tuulettimesta tai ilmastoinnista, mikä ei liene harvinaista. Töissä meillä kesällä ilmastointi lähes aina ja kotona tuuletin päällä kesäisin. Ohikiitäviä loivia kurkkukipuja oli useampi kesällä. Myös tämä taipumukseni vaikuttaa kotiin vai töihin päätökseeni.

sivustahuutaja kirjoitti: ↑11.08.2020 14:39terdellekin on pakko päästä.

En muuten ole koko keväänä tai kesänä ollut terdellä. Ei ilmeisesti vaan kiinnosta riittävästi.

Mun mielestä lakiin pitää lisätä oikeus antaa kunnolla turpaan vanhemmalle joka tuo lieväoireisen lapsen hoitoon koska on henkisesti liian laiska mulkku ajattelemaan muita.

Mikähän takia ne flunssat siellä päiväkodeissa leviää..

exPertti kirjoitti: ↑11.08.2020 15:04 koulutin lapset täysin yksin

Ootkin ensimmäinen, jonka tiedän kouluttavan lapset kotikoulussa. Oli varmasti rankkaa työn ohella! Miten ihmeessä onnistuit seuraamaan opsia kun niilläkin oppilailla, jotka olivat etäkoulussa ja joilla oli kunnan opettaja oli vaikeuksia? Itse en pystyisi, mun aika menee omiin töihin.
Kiinnostaa myös tietää, että miten lasten oppimista seurattiin. Oliko lukukauden päätteeksi joku yleistentti? Entä palaavatko lapset nyt syksyllä kunnallisen opetuksen piiriin ja minkälainen paperishow tämä paluu oli, jos palaavat?

Pertti. Et ole kouluttanut lapsiasi yksin. Niillä on ollut opettaja. Ne on olleet kunnan järjestämässä opetuksessa etäkoulussa eikä missään kotikoulussa. Opsin seuraamisesta on huolehtinut opettaja, joka on myös seurannut lasten oppimisen edistymistä.

So Hard kirjoitti: ↑11.08.2020 15:36 Mun mielestä lakiin pitää lisätä oikeus antaa kunnolla turpaan vanhemmalle joka tuo lieväoireisen lapsen hoitoon koska on henkisesti liian laiska mulkku ajattelemaan muita.

Mikähän takia ne flunssat siellä päiväkodeissa leviää..

Ehkä vajakein kommentti sulta koskaan.

Kaikille lapsettomille ja muille tietämättömille, siellä ne pienet lapset päivästä toiseen niiskuttavat päikyssä varsinkin talviaikaan. On tavanomaista, että lapsi on jopa suuren osan ajasta lievässä nuhassa eli nokka vuotaa ilman muita oireita. Tämä on se lievä flunssa. Usein se on sellaista rajanvetoa, että mikä se tilanne aamulla ennen lähtöä onkaan. Peruskauraa, johon ei liity dramatiikkaa.

Ylermi Ylihankala kirjoitti: ↑11.08.2020 19:18

So Hard kirjoitti: ↑11.08.2020 15:36 Mun mielestä lakiin pitää lisätä oikeus antaa kunnolla turpaan vanhemmalle joka tuo lieväoireisen lapsen hoitoon koska on henkisesti liian laiska mulkku ajattelemaan muita.

Mikähän takia ne flunssat siellä päiväkodeissa leviää..

Ehkä vajakein kommentti sulta koskaan.

Eikä silti pääse lähellekään sun top 100!

exPertti kirjoitti: ↑11.08.2020 18:56 Kotona olivat myös viimeiset kaksi viikkoa keväällä ja olin ainut vanhempi joka asiasta välitti. Siis yksin.

Mitä oppimisen edistymisen seuraamiseen tulee se toteutui lähinnä nuoremman ohella.

Meillä meni etäkoulu suht hyvin (siis miehen lapsilla) ja minäkin päädyin mm. köksän opettajaksi. Meillä meinattiin oikein alkaa opettamaan esim. matikkaa, mutta minä olen lyönyt sille stopin myös ihan lähiopetuksen aikana. Opettajan tehtävä on opettaa, me lähiaikuiset voimme kyllä sitte kertailla ja auttaa läksyissä. Jos läksyt eivät kerta kaikkiaan onnistu, olen ohjeistanut lapset sanomaan opelle, että en osannut, voitko opettaa minulle uudelleen tämän asian. Myös etäkoulun aikana.

Harmillisesti etäopetus ei tietenkään ollut tasalaatuista kautta maan eikä kaikilla mennyt yhtä hyvin kuin näillä mukeloilla. Ikävä, että tällaista välinpitämättömyyttä esiintyi ja tekin päädyitte sen kohteeksi. On varmasti ihan hirveää, kun koulu ei hoida hommiaan ja itse koittaa siinä harrastaa pedagogiaa töiden ohessa, että lapset pysyy kärryillä.

sivustahuutaja kirjoitti: ↑10.08.2020 15:51 jokainen vanha sanomalehden pala ja runkkupaperi esitellään gattikselle yksi kerrallaan ja gattis sitten antaa peukulla tuomioon: säilytetään tai roskiin.

Jostain syystä tuli mieleeni tämä

Magneetti ensi viikolla. Monimuotoisia kipu ja "vääntelehtemiskohtauksia" lisääntyvissä määrin. Lisäksi nahkaa alkanut kutisemaan ihan hitosti. Naama ei sentään vielä kellerrä eikä kusi ole muuttunut Guinnessiksi, joten maksa taitaa toimia vielä joten kuten. Verikokeita olisin toivonut ennen kuvannosta niin näkisi mihin suuntaan veriarvot menossa.

Yrittänyt pysyä rauhallisena, miettinyt eri vaihtoehdot ja mitä sitten jos mikäkin napsahtaa kohdalle.

Eniten hirvittää skenaario, jossa edessä vuosikausia kestävä hivuttava ja kuihduttava kärvistely. Jos lähtö tulee niin melkeinpä priorisoisin suhteellisen nopeaa sellaista.

Saattaa kuulostaa tarpeettoman dramaattiselta, mutta keskusteltiin kotona sekin vaihtoehto, että tulee taas täysosuma syöpälotossa. Sanoin rouvalle että jos ei arvele jaksavansa samaa paskaa toista kertaa, en soimaa vaikka ero tulisi sen takia. On se meinaan aika paljon pyydetty että sitä paskaa joutuis pakkosyömään toisenkin kerran, hoitaen yksin kolmea lasta ja tapellen omien haasteidensa kanssa siinä sivussa.

Edelleen aika epätodellisen olo. Kun ei yhtään tiedä miten päin tää menee. Vaikka täysosuma jää saamatta niin jotain on kropassa klesana ja syy niihin olis hyvä löytyä. Hulluksi (hullummaksi) tässä muuten tulee.

Ei kai tässä muuta kuin Seal Team Sixin moton mukaan: Kuinka elefantti syödään? -Haarukallinen kerrallaan.

Suru-uutinen tavoitti eilen. Vanha kaveri nujersi ensimmäisen aivosyöpänsä ipponilla, mutta juuri kun kaiken piti olla kunnossa, se paska kävi uudestaan takaapäin kimppuun ja tappoi melko varoittamatta. Hyväkuntoinen, urheileva viiskymppinen joka ei viinaksia tai tupankeja viljellyt. Mutta eipä tämä paska aina huonojen elämäntapojen kylkiäisenä kimppuun käy...

Voimia. Vaikea kuvitella itseään samaan tilanteeseen ilman että olisi täysin romuna.

So Hard kirjoitti: ↑13.08.2020 13:31 Voimia. Vaikea kuvitella itseään samaan tilanteeseen ilman että olisi täysin romuna.

Thx. Jossain määrin auttaa se, että vaikka pahin mahdollinen toteutuisi, tästä on jo jotain kokemusta.

Eka kierroksellahan käytiin - sanotaanko nyt vaikka muutaman päivän päässä - päätöksestä että olisin lähtenyt oman käden kautta. Silloin oli melko musta meininki. Mutta onneksi maltoin odottaa. Tapahtui ihme ja inoperaabeli kasvain olikin operaabeli. Tästä viisastuneena - jos päävoitto tulee, en todellakaan tyydy paikallisen yliopistosairaalan asiantuntemukseen vaan käännän kaikki kivet. Jos tuntematon lähimmäinen ei olisi vinkannut että "hei, tuossa toisessa sairaalassa on asiantuntemusta juuri sinunlaisistasi tapauksista", olisin jo varmaan pallihoidossa punkan pohjalla tai sitten vainaa.

Mutta turha kieltää, välillä tekee mieli tunkea nyrkki suuhun ja kirkua tai juosta pää edellä seinään. Illalla viimeinen ajatus, aamulla ensimmäinen. Ja koko päivän ajan tasaisen tappavaan tahtiin.

Koska huumorintajuni on melko tummasävyinen, päivitin juuri bucket-listaani - kaiken varalta. Mistähän sitä raapii kaikkiin noihin juttuihin rahat..

Bluntly kirjoitti: ↑11.08.2020 15:03Jokohan nyt uskaltaisi toivoa, että on ohi. Kahteen päivään ei ole sattunut tai joutunut oksentamaan limaa.

Ei.

KKK kirjoitti: ↑13.08.2020 13:23 Magneetti ensi viikolla. Monimuotoisia kipu ja "vääntelehtemiskohtauksia" lisääntyvissä määrin. Lisäksi nahkaa alkanut kutisemaan ihan hitosti. Naama ei sentään vielä kellerrä eikä kusi ole muuttunut Guinnessiksi, joten maksa taitaa toimia vielä joten kuten. Verikokeita olisin toivonut ennen kuvannosta niin näkisi mihin suuntaan veriarvot menossa.

Yrittänyt pysyä rauhallisena, miettinyt eri vaihtoehdot ja mitä sitten jos mikäkin napsahtaa kohdalle.

Jaksamista. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu, kun olen oikeastaan itse päässyt helpolla tähän ikään asti.

Kusi kyllä muuttuu Guinnesiksi kuivumisenkin takia. Loman aluksi join vahingossa neljä päivää putkeen. Tosin väkeviä vain 0,5 Jamesonin. Kaveriporukan vuosittaisessa "partyssa" puhalsin jonkin mittariin - aamulla - 2,18 promillea. Tiistaista alkoi kuivattelu (hikoilu), ja viikon selvin päin olon jälkeen alkoi taas elämä maistua. Seuraavan kolmen viikon aikana pari kertaa eksyi humalan puolelle.

Edit: Yksi puolituttu kuoli juuri tällä viikolla maksan pettämiseen (varmaan kirroosiin), pari vuotta nuorempi kuin sinä, pari vuotta vanhempi kuin minä. En tiedä taustoja, mutta ei hän ollut ainakaan mikään "gattis", vaan sai aikaan työssään ja harrastuksissaan enemmän kuin - no en tiedä edes mihin verrata.

^ "Join vahingossa neljä päivää." Melkein kuin minun suustani - silloin joskus

Kasvaimen lisäksi tietty mahd, että maksassa on jokin muu vaurio. Rasvamaksaa en pidä todennäköisenä, huomattavaa keskivartalolihavuutta-ylipainoa ei ole. Voihan olla että vanhan elämän kurlaaminen vahingoitti/altisti elintä vaurioille ja sytostaatit viimeistelivät homman.

Lottokuponkiin olen tämänhetkisten tietojen mukaan haarukoinut seuraavat vaihtoehdot - näistä yhden tai useamman epäilen löytyvän. Mutta kuten sanottu, arvailua siiheksi että kuvannos, koepalat ja vatsalaukun/suoliston tähystykset tehty ja tulokset analisoitu (hah!)

- syöpä, maksa. Vaikka neuroendokriinisestä tuumorista ei tähän mennessä tyypillisiä löydöksiä, NET-kasvaimet ovat siksi harvinaisia etten yllättyisi vaikka näitä löytyisi (vaikka eka kerralla leviämistä ei saatukaan todennettua). Viimeinen "isotooppikuvaus" oli vähän ennen leikkausta. Leikkauksen jälkeen jatkettiin samaa lääkitystä puolisen vuotta, joka ennen leikkausta antoi hoitovastetta kasvaimen pienentymisenä. Mutta sen jälkeen ollaan tultu lääkkeettä jo pitkä matka eli sillä paskalla olisi ollut hyvinkin aikaa "syntyä" uudelleen.
- syöpä, sappitiehyet
- syöpä, suolisto
- toiminnallinen suolistohäiriö (olisi suunnilleen arpajaisvoitto muihin vaihtoehtoihin verrattuna)

Jos kasvaimet ovat NET:ia eikä levinneisyyttä, toivoa on. Leikkaushan on näihin ensisijainen hoito. Leikkauksesta toipuminen ottaa aikansa, mutta olen sen jo kerran käynyt läpi, tiedän suunnilleen mitä tulossa.

Jos taas pahasti levinneitä - se oli sitten siinä. Luonteenomaista tyypin kasvaimille on hidas eteneminen mutta lopputulos on selvä. Hyvällä lykyllä kasvua/etenemistä voidaan hidastaa lääkkeillä, mutta se mikä tepsii ja mikä ei onkin sitten onnenkauppaa.

Perjantaihin mennessä toivottavasti ollaan jo vähän viisaampia.

Luulen että yöunet jäävät tällä viikolla aika lyhyiksi.

^ Tsemii!

Tsemit Killille, ei tässä oikein muuta osaa sanoa. Olispa joku suht. harmiton riesa, jonka saa hoideltua!

Ei ollut syöpää, vaan jotain muuta (mitä). Pitää vaan jatkaa vaihtoehtoja poissulkemalla yksi kerrallaan.

Hyvä kuulla.

KKK kirjoitti: ↑21.08.2020 10:19 Ei ollut syöpää, vaan jotain muuta (mitä). Pitää vaan jatkaa vaihtoehtoja poissulkemalla yksi kerrallaan.

Hyvä! Mutta pelkäänpä, että tapauksessasi tarvittaisiin kuviteellista Dr Housea, joita ei Suomessa ole. Vanhemmillanikin kesti kummallakin vuosikymmenen, että lekurit keksivät syyn oireilleen ja hoidon sekä lääkityksen siihen. Yksittäinen yksityisslääkäri lopulta molemmilla. Useita yksityisiä, ja vasta ihan viimeiset oikeasti oivalsivat.

EDIT EDIT EDIT: Tuossa esimerkissä ei ole kse vanhuuden kuolemasta, vaan olivat 40-50 -ikäisiä pitkään odotellen sopivia diagnooseja¨. (Esim krooininen neurologinen lihasjännitystauti, kallonporausta vaativa silmätulehdus, vitamiininpuute, lamauttavat migreenikohtaukset, onko rakenteellista syntymävikaa. Nuo aiheet sekoittaen molempaa vanhempaani ja vasta osa joka tuli mieleen. JA EI OLE LÄHESKÄÄN KUOLEMAVANHUUTENSA AIKAA.

Jos sitten joskus joutuivat menemään terveyskeskuslääkärille, ne kopeat yliolennot eivät kuunnelleet, ja yli-ihmisen varmuudella sivuuttivat potilaan tarinan.Heillä oli rutiinikoulutus ja rutiinitapauksia. Joten kaikki piti taas uudestaan selittää, uudestaan aina uudelle lääkärille.

Lääkärit on Suomessa on koulutettu rutiinitapauksiin, joita on 90-95-98 prosenttia tilanteista (arvioni). Ja oppineet pitämään potilaita tyhminä kansanihmisinä. Joita suurin osa onkin, mutta ei kaikki.

Ei lääkäreillä ole kokemusta eikä kiinnostusta ja aikaa sen pidemmälle miettiä. Tuskin edes yliopistosairaaloissa, luulen ma. '

Lisäksi se testaaminen ja miettiminen on Suomen systeemissä ssekä yksityisellä että varsinkin julkisella, niin aikaavievää arkirutiinin lisäksi, että kummallinen potilas ehtii kuolemaan. Niin kävi vanhemmilleni myös ihan viimeisillä vuosillaan kesken pitkällisten mutta harvalla tahdilla systeemin puolesta tehtyjen tutkimusten. Ja nekin yksityislääkärien määrittämiä.

^ ei vanhuksia voi pitää hengissä loputtomiin, vaikka kuinka hoitaisi. Meillä olisi paljon 110 vuotiaita miljardöörejä, jos hoidolla saisi elämään pituutta lisää