Kitinä

Kuulostaa oudolta. Onko alkoholilla mahd osuutta asiaan? Haima oireilee yleensä jossain kohtaa jos käyttää alko reilusti.

Jos vähänkään epäilee syöpää tuolla päin, kannattaa tutustuttaa huolella. Adenokarsinooma hakemassa havaitaan tavallisesti liian myöhään ja kuolema tulee pahimmillaan muutamassa kk jos ehtinyt pahaksi päästä. Tähystys ei riitä vaan tarvitaan muita kuvntamismenetelmiä

Oma vaiva osoittautui vaarattomaksi. Liikaa satulassa. Perseestä nestettä ja kalkkia kertymänä ja istumaluiden alla. Venyttelyä ja fysioterapiaa.

KKK kirjoitti: ↑23.10.2020 17:56 Kuulostaa oudolta. Onko alkoholilla mahd osuutta asiaan? Haima oireilee yleensä jossain kohtaa jos käyttää alko reilusti.

Jos vähänkään epäilee syöpää tuolla päin, kannattaa tutustuttaa huolella. Adenokarsinooma hakemassa havaitaan tavallisesti liian myöhään ja kuolema tulee pahimmillaan muutamassa kk jos ehtinyt pahaksi päästä. Tähystys ei riitä vaan tarvitaan muita kuvntamismenetelmiä

Alkoholi ei liene ongelma: 1-2 saunakaljaa viikossa. 25 vuotta diabesteslääkkeitä on voinut tehdä jotain.

Sehän noissa lääkkeissä on, että yhtä tautia korjaavat, mutta yleensä pitkäaikaiskäytössä tulee sitten muita haittavaikutuksia. Oikean annostuksen ja lääkkeen hakeminen on aina hienosäätöä hyödyllisten ja haittavaikutusten välillä.

Näinköhän tuolla ahterissa on jotain muutakin kuin rasitusvamma. Eilen alkoi tulla kipuja ja "sähkötystä" koko vasemmalle puolelle kroppaa käsiä ja kylkiä myöten. Samoin vaikka pyöräily on vähentynyt selkeästi aktiivisimmasta kaudesta niin persus meinaa olla vaan kipeempi ja kipeempi. Does not compute. Pitää pyytää varmaan uusi tähystys alapäähän seuraavassa kontrollissa - joka on onneksi kohta.

Lienee hyväksyttävä se tosiseikka, että sellainen perusluottamus omaan terveyteen on iäksi mennyttä. Saattaahan tässä olla ripaus luulosairauttakin mukana, mutta jotenkaan en usko että kuvittelen tämän kaiken.

Limapussit lonkissa tainneet tulehtua.

Ahkeralla jumppaamisella saanut niskan huomattavasti parempaan happeen.

Nyt on sitten kaula pirun kipeä.

Maksassa edelleen varjoainekuvannoksissa anomalia, joka suurenee. Veri virtaa siinä eri tavalla kuin ympäröivässä kudoksessa.
Kuitenkaan mikään muu löydös ei tue sitä että pitäisi nostaa punaista lippua. Onkologikaan ei osannut sanoa mistä on kyse. Kasvainainemarkkereita ei näy veressä eikä kuvannoksissa muuten poikkeavuuksia. Veriarvot ja verenpaine parempaan päin ja yleinen vointi on työvitutaatiosta huolimatta hyvä.

Joten joutuneen lähtemään siitä että olen edelleen terve. Kyllähän tuo välillä mielessä käy mistä tossa maxa-sekoilussa oikeasti on kyse ja onko siellä II erä keräämässä voimia?

Mutta ei tässä voi elämäänsä pelossa elää, etenkin kun samoilta seuduilta kylki on usein aikamoisen arka. Jos nyt raskaasti spekuloidaan, niin imho mahdollisuuksien rajoissa, että sytostaattivauriosta kyse. Tai vanhasta dokaamisesta. Absolutismi muuten pitää edelleen. Joskus harvoin tekis mieli tempaista vanhatestamentilliset perseet, mutta helpottaa kun tietää ettei se ole millään tasolla mahdollista.

KKK kirjoitti: ↑17.11.2020 11:58 Mutta ei tässä voi elämäänsä pelossa elää, etenkin kun samoilta seuduilta kylki on usein aikamoisen arka. Jos nyt raskaasti spekuloidaan, niin imho mahdollisuuksien rajoissa, että sytostaattivauriosta kyse. Tai vanhasta dokaamisesta. Absolutismi muuten pitää edelleen. Joskus harvoin tekis mieli tempaista vanhatestamentilliset perseet, mutta helpottaa kun tietää ettei se ole millään tasolla mahdollista.

Kolmisen vuotta sitten oli kk-kaupalla painon tunnetta oikealla ylävatsassa (vaikka olin juonut hyvin maltillisesti silloin, tai no, alle 10 annosta per viikko.) Lähinnä naurettiin pihale huolestuneisuuteni kanssa. Ei tässä kyllä kehtaisi edes kertoa vaivasta, mutta vanha gt-highscore taisi mennä rikki nyt - muuten kaikki kunnossa.

nokkaelain kirjoitti: ↑17.11.2020 19:10 Kolmisen vuotta sitten oli kk-kaupalla painon tunnetta oikealla ylävatsassa (vaikka olin juonut hyvin maltillisesti silloin, tai no, alle 10 annosta per viikko.) Lähinnä naurettiin pihale huolestuneisuuteni kanssa. Ei tässä kyllä kehtaisi edes kertoa vaivasta, mutta vanha gt-highscore taisi mennä rikki nyt - muuten kaikki kunnossa.

Mitenkäs sun katkolle meno on edennyt? Joko olet ottanut ensiaskeleen kohti tylsempää, mutta terveempää elämää?

Lolita kirjoitti: ↑17.11.2020 22:20 Mitenkäs sun katkolle meno on edennyt? Joko olet ottanut ensiaskeleen kohti tylsempää, mutta terveempää elämää?

No siis tänään olin lääkärissä. En vielä ole ehtinyt pidemmälle. Töissä ehti tapahtua ikäviä käänteitä sen aikana (Edit: ei siis vielä irtisanomista itselleni, mutta parin ihmisen välit menivät poikki.)

nokkaelain kirjoitti: ↑17.11.2020 23:30 No siis tänään olin lääkärissä.

nokkaelain kirjoitti: ↑17.11.2020 23:30

Lolita kirjoitti: ↑17.11.2020 22:20 Mitenkäs sun katkolle meno on edennyt? Joko olet ottanut ensiaskeleen kohti tylsempää, mutta terveempää elämää?

No siis tänään olin lääkärissä. En vielä ole ehtinyt pidemmälle.

Tsemppiä, vaikein askel on pyytää apua!

nokkaelain kirjoitti: ↑17.11.2020 23:30Edit: ei siis vielä irtisanomista itselleni

Ikävä kuulla, työpaikan vaihto taitaisi kuitenkin olla eniten elämänlaatuasi parantava asia. Heti hoitoon hakeutumisen jälkeen.

Haemaeraemies kirjoitti: ↑18.11.2020 9:37

nokkaelain kirjoitti: ↑17.11.2020 23:30

Lolita kirjoitti: ↑17.11.2020 22:20 Mitenkäs sun katkolle meno on edennyt? Joko olet ottanut ensiaskeleen kohti tylsempää, mutta terveempää elämää?

No siis tänään olin lääkärissä. En vielä ole ehtinyt pidemmälle.

Tsemppiä, vaikein askel on pyytää apua!

Kyllä se vaikein asia on taistella addiktion kanssa, mutta kovasti se helpottuu jos hakee apua.

So Hard kirjoitti: ↑18.11.2020 10:55

Haemaeraemies kirjoitti: ↑18.11.2020 9:37

nokkaelain kirjoitti: ↑17.11.2020 23:30
No siis tänään olin lääkärissä. En vielä ole ehtinyt pidemmälle.

Tsemppiä, vaikein askel on pyytää apua!

Kyllä se vaikein asia on taistella addiktion kanssa, mutta kovasti se helpottuu jos hakee apua.

Paha sanoa, itse olen todistanut useasta eri kulmasta samaa tarinaa. Osalle vieroitusoireet on syy miksi joku asia retkahtaa, jollekin stressi, jollekin vaan se ettei ole voimia lopettaa. Mutta joo, addiktion yksi oire on myös vaikeus pyytää apua, joten oikeassa olet.

^Entä arjen tylsyys? En tarkoita moralisoivassa mielessä, vaan siten, että jos on tottunut saamaan kiksit/helpotuksen aineilla ja kaverit alan miehiä ja naisia, ikuinen arki-tiistai kotona yksin voi olla rankkaa. Mutta tämä ehkä siinä vaiheessa, kun hampaat vielä suussa?

James Potkukelkka kirjoitti: ↑18.11.2020 13:36 ^Entä arjen tylsyys? En tarkoita moralisoivassa mielessä, vaan siten, että jos on tottunut saamaan kiksit/helpotuksen aineilla ja kaverit alan miehiä ja naisia, ikuinen arki-tiistai kotona yksin voi olla rankkaa. Mutta tämä ehkä siinä vaiheessa, kun hampaat vielä suussa?

Arjen tylsyys on varmasti iso asia mikä saa tyypit retkahtamaan, varsinkin jos puhutaan asioista jotka tuovat sisältöä ja tekemistä.

Voin kuvitella että kokaiini ja amfetamiini on monelle paha juuri sen itsevarmuuden ja energian vuoksi. Tyypit jotka ovat eläneet Pe - Su välistä vuorokautta vuosia aluksi omasta tahdosta, mutta myöhemmin vastoin omaa tahtoaan varmaan ottavat rauhoittumisen paremmin kuin tyypit, jotka edelleen nauttivat radalla olemisesta.

Opiaattien kanssa lopettamisen vaikeus on kuulemma se että kun on päässyt yli itse kipeänä olemisesta, iskee opioidien käytöstä seuraava masennus, missä mikään ei tunnu hyvältä. Kaikki toiminnot mikä aiemmin feels good man, on nyt yhtä tyhjän kanssa koska se ei ole heroiinia. Narkkaus on myös aikaa vaativaa hommaa, jolloin vuorokaudessa ja viikossa on yllättäen helvestisti tunteja, mitkä tulisi jotenkin täyttää.

Kannabiksen kohdalla vaikeus on monelle se, että se voi olla elämässä mukana helposti ilman suurempia ongelmia. Tiedän aika korkean tason jätkiä jotka on hiisanneet vuosia aika pieteetillä, eikä niillä ole oikeasti yhtään ainutta syytä olla ilman, varsinkaan sen jälkeen kun siirtyivät polttamisesta höyrystämiseen. Työt toimii, perhe toimii, kaikki toimii. Kuten eräs tuttavani sanoo "After I found good weed from Finland in 2001, i decided to stay. It makes me better husband, better friend and better legal expert". Ymmärrän että lopettaminen tuossa kohtaa on lähinä sellainen "miksi lopettaisin" tilanne.

Psykedeeli-addiktio on mielestäni heijaste jostain muista ongelmista. Onhan se hauskaa mutta se on kyllä myös sen verran kuluttavaa että pitää olla erikois-ukko että niitä vakituisesti jaksaa nautiskella.

Itse hämmästyin miten helppoa oli olla ilman viinaa bileissäkin, kun sen päätöksen oli vihdoin N:n kerran tehnyt niin että se piti. Kaikki aikaisemmat itselleni ja läheisilleni annetut lupaukset oli aina rikottu koska A, B, C.... X, Y, Z. Aina oli joku syy ottaa yhdet, jonka jälkeen oli helpompi jatkaa juomista kun omatunto ei kolottanut niin paljoa.

Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, miten pahalla mallilla dokaaminen alkoi olla. Suurin onni ja autuus oli kun sai lukittautua himaan vetämään yksin kellon ympäri viinaa ja katsomaan elokuvia. Alkoi esiintyä sekakäyttöäkin. Koska miksi ei?

Totta kai syövänpaskan mentyä piti koettaa, saako opiaateista pärinää aikaan. Kumma juttu. Silloin kun söi niitä syöpäkipuihin, ei niistä tullut mitään hyvää oloa. Mutta kun napsi ryynejä omaksi ilokseen niin kyllähän alkoi taivaan portit avautua. Lämmin, rento ja samalla ylivilkas olo irtosi jo huomattavasti pienemmällä satsilla kuin mitä popsin kasvaimen takia, olisko silloin mennyt joku rontti 160mg päivässä - onhan tuo heroiininarkin päiväannokseen verrattuna vähän mutta silti. Mutta se mitä viihdekäytöstä seurasi kun vaikutus alkoi lakata - voi JEESUS. Pahin oli 24h oksentamista. Ja ne päänsäryt ja se paleleminen.

Olis luullut että lääkitystä purettaessa olisin saanut viekkareista tarpeekseni, mutta aasi kun olen niin vielä piti kiellettyä hedelmää maistella.

Jollain kierolla tavalla tuo saatanan syöpäepisodi oli parasta mitä elämässäni on tapahtunut. Sen jälkimainingeissa sain vihdoinkin manattua viimeisetkin demonit pihalle ja tungettua ne pulloon jota ei enää koskaan tarvitse avata. Elämä on hyvää, ilma maistuu hyvälle. Parisuhdekin paranemaan päin.

Kai se on hyväksyttävä että taipumus päänsekoittamiseen on ikuisesti osa minua - mutta kun pystyy käsittelemään negatiivisiakin tunteita muilla keinoin, on hiton paljon vähemmän syitä päästää koirat irti. Ja sekoillessa ja darrassa on haaskattu niin iso osa elämästä että lopuista päivistä aion ottaa kaiken ilon irti.

Ennen kaikkea olin kyllästynyt olemaan aina vihainen ja masentunut ja valehtelemaan itselleni ja perheelleni.

KKK kirjoitti: ↑18.11.2020 21:28 Silloin kun söi niitä syöpäkipuihin, ei niistä tullut mitään hyvää oloa. Mutta kun napsi ryynejä omaksi ilokseen niin kyllähän alkoi taivaan portit avautua.

Tässä on joku ihme homma opiaattien kohdalla: Addiktio vaikuttaa olevan hitosti pahempi, jos sitä käyttää sielun laastarina tai turruttamaan jotain, eli kun asiat on huonosti.

https://www.drugabuse.gov/news-events/n ... mphetamine

TLDR: Jos rotilla on yksinäistä ja kurjaa niin herskaa / metukkaa vedetään kunnes parhaillaan menee henki. Jos rotat asustaa kimpassa virikkeellisessä ympäristössä, niin douppi ei juurikaan maistu.

Tämä asia tulisi huomioida mielestäni enemmän addiktioiden hoitamisessa ja tunnistamisessa.

Hieno homma että olet saanut päihde-pedot pois päästäsi. Puheesi kuulostaa todella samalta mitä ystäväni ovat oppineet Ayahuasca - kokemuksista, minkä jälkeen kaikki tajusteilu ja elimistön myrkyttely on monella jäänyt taakse. Harmi että sun piti saada se oppi noin kovan koulun kautta.

Tsemppiä kaikkeen!

Ehkä sen opin piti tulla kovan koulun kautta. Mikään iisi tie tämä ei kieltämättä ole ollut. Hetkittäin huomaan että meinaa nousta viha vanhempia kohtaan pintaan. Eivätkö ne huomanneet muka mitään? Mihinkään ei puututtu, vaikka kiusaaminen, pahoinpitelyt ja syömishäiriöt olivat varmasti näkyvissä. Dokaamisesta sentään tuli sapiskaa.

Sitten taas toisaalta. Mitä sitä vanhoja ihmisiä riivaamaan menneillä. Eivät varmasti pahaa pahuuttaan ignooranneet.

Mutta mennään positiivisen kautta - vaikka ikävuodet 11-49 menikin voittopuolisesti täysin päin vittua, on tässä näitä hyviä vuosia toivottavasti vielä edessä

On aivan lääketieteessä tunnettu asia, että jos opiaatteja käytetään oikeilla indikaatiolla, niihin ei niin helposti kehity addiktioita. Eli ts. jos alkuperäinen käyttöaihe poistuu, tarvekin poistuu. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö jotkut jää koukkuun. Mutta addiktio ei ole oikeilla indikaatioilla mikään suuri ongelma.

Opiaatteja tuntuu kovin helposti olevan saatavissa. Minullekin niitä tyrkytetään ties mihin pikku vaivoihin.

So Hard kirjoitti: ↑19.11.2020 14:09 Opiaatteja tuntuu kovin helposti olevan saatavissa. Minullekin niitä tyrkytetään ties mihin pikku vaivoihin.

Kuulostaa erikoiselta. En siis väitä, etteikö noin olisi, mutta erikoiselta kuulostaa. Toki lääkäreissä on eroja. Itselläni on aivojen esinahka niin tiukalla, että olen mielestäni ehkä liiankin nuiva.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑19.11.2020 14:12

So Hard kirjoitti: ↑19.11.2020 14:09 Opiaatteja tuntuu kovin helposti olevan saatavissa. Minullekin niitä tyrkytetään ties mihin pikku vaivoihin.

Kuulostaa erikoiselta. En siis väitä, etteikö noin olisi, mutta erikoiselta kuulostaa. Toki lääkäreissä on eroja. Itselläni on aivojen esinahka niin tiukalla, että olen mielestäni ehkä liiankin nuiva.

Kaipa keski-ikäinen tylsä byrokraatti tuntuu turvalliselta taholta tarjota mömmöjä. Erityisesti kun en niitä itse pyydä tai ota vastaan.