Kitinä

No, kestihän sitä iloa hetki. Ne saatanan lantiokivut leviävät ja pahenevat. Olen käytännössä taas kovien kipulääkkeiden päivittäiskäyttäjä. Osteopatiaakin koetettu, ei merkittäviä hyötyjä havaittu. Urologisella polilla seuraavaksi jonkun peellä alkavan hermon puudutus tähystyksessä. Operaatiota tehdään yleensä naisille synnytystä edeltäen, Saapa nähdä. Olen kuitenkin valmis kokeilemaan vaikka noitasapattia että tästä paskasta pääsisi eroon. Ainakin kaksi vuotta nyt tämän kanssa eletty.

^Tsemiä kovasti!

Pudendus-hermo. Lantionpohjassa.

Ĵuu, se se oli.

Vähemmän yllättäen tälle päivälle ohjelmoitu operaatio siirtyi jonnekin tulevaisuuteen hoitajalakon takia.

Kivut pahenee taas, lääkitystä joudutaan vääntämään ylöspäin. Paskansin jälleen tänään pöntön aivan täyteen verta. Menossa on siis jo toinen vai kolmas suppokuuri. Seuraavaksi varmaan tähystetään taas. Kipu manifestoituu eniten vasempaan kylkeen ja vasemmalle puolelle alaselkään.

Vakka viimeisessä TT-kuvassa ei näkynyt syöpäkasvaimia eikä neuroendokriiniset markkerit verenkuvassa ole koholla, en tiedä enää mitä ajatella. Oikeasti häiritsee että tässä lantio- ja alaselkäkivut sekä runsas veri ulosteessa == suolistosyövän merkit. Painoa on pudonnut kuusi kiloa tämän vuoden puolella, mutta olen pitänyt sitä ruokavaliosta ja säännöllisemmästä, tavoitteellisesta treenaamisesta johtuvana.

En tiedä uskotteko, mutta tää jatkuva epätietoisuus on välillä aika raskasta. Erityisesti silloin kun "tuntuu siltä että jotain on mutta mitään ei saada testeissä kiinni" - mutta eipä tämä lisääntyvä-tarkentuva oireilu sekään kauhean hääviä ole. Stressaa sekä minua ja vaimoa ja tuntuu että iskee taas kiilaa väliimme.

Pitkästä, pitkästä aikaa tuli kova, todella voimakas tarve sekoittaa pää, edes hetkeksi. Heittäytyä kolmetoista kerrosta paksulle kemikaalipatjalle ja ajelehtia into oblivion. Vaikkapa lämpimässä opiaattipilvessä johon aveciksi pari bentsoa ja iso lasillinen viskiä. Tunnustella miten eri aineet käyvät kamppailua siitä kuka johtaa toimintaa, ikään kuin vesi ja öljy yrittävät sekoittua kaleidoskooppisiksi kuvioiksi.



Tottakai tiedän etten tee sitä - koska olen lakannut valehtemasta itselleni. Parin päivän sisällä talla olisi taas pohjassa ja rämpisin juuri siinä samassa itseinhon ja feikin hyvinvoinnin ristiaallokossa jossa vietin neljännesvuosisadan. Muija lähtisi muutaman viikon sisällä lapset mukanaan. Työpaikan arvelen kykeneväni pystymään säilyttämään max puoli vuotta ja sen jälkeen syöksykierre jatkuisi tappiin saakka.

Nykyään elämä on yksinkertaista ja hyvää. Mutta jumalauta, olen nykyään niin hyveellinen että välillä oikein vituttaa. Yhtä parsan imemistä, riisiä ja kanaa, leuanvetoa ja supersarjoja tämä elämä nykyisin. Huoraaminenkin on jäänyt täysin. Rokkia sentään jaksan vielä huudattaa.

Vatsan ja alaselän alueen sekä uimahousu-neighbourhoodin kipuilut jatkuvat. Jotain löytyikin, eturauhasen liikakasvu. Saan kai ensi viikolla tarkemmat tulokset ja toivottavasti lääkityksen. Leikkauspöytä ei hirveästi napostelis eikä verta ole näkynyt virtsassa sen yhden kerran jälkeen (useampi kk sitten) toiste. Erinomaisen tukala olo on kyllä.

... ja kaupan päälle ilmeisesti jokin tulehduksellinen suolistosairaus. No, jotain sekin.
Aivan saatanan väsynyt kyllä ollut viime aikoina.

Diabetes kontrolli oli tänään. Nappeja naposteltu nyt 3kk ja pitkä sokeri vaan jatkaa nousua. Lääkäri tuplasi Metforem annoksen ja määräsi Forxigaa lisäksi. Jos tää näillä lähtis parantumaan...

Sitä saa nykyään käydä kauppakassin kanssa apteekissa...

Vaga - ruokavalio kuntoon. Se ja voimaharjoittelu on ainoa pysyvä tie diabeteksen kontrollointiin. Lääkkeet vaan estävät syömäsi liian sokerin suurimpia haittavaikutuksia hermostoosi, verisuoniisi ja lihaksiisi...

Illat on nykyään ihan kamalia. Piereskelen ja röyhtäilen, alaselkään sattuu ennen jokaista kaasupäästöä tai megaröyhtäystä niinku puukolla vetäis. Eivät ole kirjoittaneet muuta kuin happosalpaajia. Niinkuin niillä mikään ratkeaisi. Varmistuu ainakin se, että olen kohta entistä väsyneempi kun veren rautapitoisuus hiipuu - ne somacithan estävät esim B-vitamiinin ja raudan imeytymistä tehokkaasti.

Huomenna taas vatsan TT. Jos pitäis arvata mikä tää vatsariesa on, sanoisin että jokin toiminnallinen vaiva. En vaan löydä mitään kuviota tästä. Vaivoja ei triggeröi mikään tietty asia, mutta usein pahenevat iltaa kohti. Eturauhaslääkitys vaihdettiin, eka oli urologin mukaan "tarkoitettu vanhoille miehille", 20 minuutin aikana rva kutsui minua "nuoreksi mieheksi" kolme kertaa (oli syntynyt samana vuonna). Kotimatkalla jalka otti maahan joka kolmannella askeleella.

Kahvia vois tietty vähentää, mutta kun en pysty kovinkaan usein nukkumaan ilman Doxalia tai vastaavaa ja päivällä töissä on pakko olla terävänä.

Salillekaan ei perkele meinaa keretä kun kaikki viikonloput menee sitä stnan remonttia tehdessä. Siellä kun painat työviikon päälle 12h päivää ni menee seuraavan viikon keskiviikkoon hyvinkin että on palautunut sen verran että voi kuvitellakaan salille kykenevänsä.

Tiedän, tiedän. Stressiäkin varmaan. Mutta kun sitä remppaa ei kukaan muu tee valmiiks ellen minä. Eka huone ja paskahuusi on oikeastaan listoja vaille valmiit. Seuraavaks alkaa iso maalauskierros, sitten toisesta päästä taloa lattiaa ja toiseen keittiötä. Ehkä tää maalissa helpottaa.

</vali>

On tuo remppailu ollut tosi opettavaista. Olen oppinut ihan hitosti työtavoista ja aineista - mm siitä että seinätasoite on väärä paikka säästää kuluissa. Puuilon hienotasoite on kuin räkää. Tikkurilan vastaavassa seisoo lasta pystyssä ja se siliää melkein sillä että mulkaisee sitä oikein pahasti. Samaten työkaluissa ei kande pihistellä. DeWaltin 18V koneet on kovassa käytössä, erityisen ihastunut olen koeajamaani DW:n pistosahaan.

Tämähän pamahtaa päälle stressistä:

IBS


Itselläni helpottaa kun vetää pari pussia Diplomagia päivässä. Ja safkan pitää olla optimia.

Tuossahan on myös erilaisia oireita eri henkilöillä.

Ihan kuin ei ois jo ollut vaivoja riittävästi. Eilen huomasin kärsiväni erkaantuneista vatsalihaksista. Mä luulin, että tää on naisten raskausvaiva, mutta näyttää onnistuvan myös ylipainoisilta miehiltä. Kaikkea sitä kokee kun vanhaksi elää.

Vagabondo kirjoitti: ↑12.09.2022 8:51 Ihan kuin ei ois jo ollut vaivoja riittävästi. Eilen huomasin kärsiväni erkaantuneista vatsalihaksista. Mä luulin, että tää on naisten raskausvaiva, mutta näyttää onnistuvan myös ylipainoisilta miehiltä. Kaikkea sitä kokee kun vanhaksi elää.

Minulla oli tuokin vielä viime vuonna, mutta kun laihduin, ei tunnu ainakaan enää. Ei se nyt vaarallinen ole, korkeintaan harmillinen.

Muista vaivoista: löin pikkuvarpaani kotona pöydän jalkaan ohi kävellessä. Varpaan kärkestä lähin nivel kääntyi sivusuunnassa ja käänsin sen käsin takaisin suoraan. Ei nyt mitenkään kivulias ollut, mutta tuli komea mustelma jalkapöytään.

nokkaelain kirjoitti: ↑12.09.2022 11:44

Vagabondo kirjoitti: ↑12.09.2022 8:51 Ihan kuin ei ois jo ollut vaivoja riittävästi. Eilen huomasin kärsiväni erkaantuneista vatsalihaksista. Mä luulin, että tää on naisten raskausvaiva, mutta näyttää onnistuvan myös ylipainoisilta miehiltä. Kaikkea sitä kokee kun vanhaksi elää.

Minulla oli tuokin vielä viime vuonna, mutta kun laihduin, ei tunnu ainakaan enää. Ei se nyt vaarallinen ole, korkeintaan harmillinen.

Tosi tyhmä vaiva lähinnä. Ei tuosta mitään käytännön haittaa tai vaivaa ole ainakaan toistaiseksi ollut.

Saattaa aiheuttaa sitten napatyrän, jos ette miehet laihduta. Venynyt linea alba ei välttämättä palaudu napakaksi lihomisen jäljiltä..

Kerberos I kirjoitti: ↑12.09.2022 17:53 Saattaa aiheuttaa sitten napatyrän, jos ette miehet laihduta. Venynyt linea alba ei välttämättä palaudu napakaksi lihomisen jäljiltä..

Oikeanlainen napa ei pullota. Edit: Olipa näemmä taas järkevää sanottavaa.

Eräs cityläinen on erikoistunut noiden erkaantuneiden vatsapalojen kuntouttamiseen ilmeisen hyvällä menestyksellä.

Riippuu ihan venymisajasta ja -tavasta, palautuuko. Itselläni kolmen raskauden myötä mikään lihastreeni ei enää kuntouta, ainoa vaihtoehto olisi leikkaushoito. Eräs ystävä-lääkäri kielsi mua jo n. 4 v sitten tekemästä suoria vatsalihasliikkeitä, koska poikittaisten- ja vinojen vatsalihasten kuntouttaminenkaan ei mainittavasti saanut erkaumaa korjattua, sen sijaan syvän vatsalihaksen läpimitta ultran mukaan kasvoi yli tuplaan naisten keskiarvoon verrattuna..

Eli se kuntoutus - vaikka treeni olisikin oikein tehty ja siihen erikoistuneiden fysioterapeuttien ohjauksessa - ei välttämättä ole tae siitä, että yksilöllisesti reagoiva keho korjaantuu.

Ja niin, päätin etten isoon vatsanpeitteiden/lihasten leikkaukseen mene. Ja jätin ne ylimääräiset vatsalihastreenit.

Kerberos I kirjoitti: ↑12.09.2022 17:53 Saattaa aiheuttaa sitten napatyrän, jos ette miehet laihduta.

Mitä sä luulet että tässä on viimeiset 15 vuotta tehty? Yritetty lihoa?
Kauhee toivo päällä, että viimein olisi ruokavalio ja lääkitys kunnossa

James Potkukelkka kirjoitti: ↑30.08.2022 8:29

nokkaelain kirjoitti: (lääkärin puhelinaika 13.9.)

Muista valittaa. Tämä ei ole vitsi.

Puhelu tuli vähän yllättäen muutama tunti ennen varattua aikaa. Lokakuun puoleen väliin sain ajan jolla ehtii paremmin keskustella. Lääkäri mainitsi erilaisista vaihtoehdoista, hoitajan kanssa pääsee ehkä keskustelemaan. Kuulemma essitalopraamin 15 mg annos on vielä pieni, mutta sen pitäisi kuitenkin auttaa masennukseenkin. (Sitalopraami ja essitalopraami ovat ainoa lääke mitä on kokeiltu viimeisen 20 vuoden aikana. Sitalopraamia pienemmällä annoksella rouhiessa tuntui, ettei siitä haittaakaan ole mutta ei juuri hyötyä.)

Vagabondo kirjoitti: ↑13.09.2022 8:16

Kerberos I kirjoitti: ↑12.09.2022 17:53 Saattaa aiheuttaa sitten napatyrän, jos ette miehet laihduta.

Mitä sä luulet että tässä on viimeiset 15 vuotta tehty? Yritetty lihoa?
Kauhee toivo päällä, että viimein olisi ruokavalio ja lääkitys kunnossa

*hihittää hieman* Kestävyysliikuntaa? Voimaharjoittelua? Harvoin se pelkkä ruokavalio oikeasti auttaa, vaikka ruokavaliovetoisesti Suomessa diabetesta, ylipainoa ja mm verenpainetautia perinteisesti onkin hoidettu lääkkeiden lisäksi.

Kerberos I kirjoitti: ↑13.09.2022 16:40 *hihittää hieman* Kestävyysliikuntaa? Voimaharjoittelua? Harvoin se pelkkä ruokavalio oikeasti auttaa, vaikka ruokavaliovetoisesti Suomessa diabetesta, ylipainoa ja mm verenpainetautia perinteisesti onkin hoidettu lääkkeiden lisäksi.

Joo. Urheilu ei oo ongelma. Se on mun elämäntapa.

Tipahdin eilen keittiönjakkaralta selälleni lattialle, taisi iskeä noidannuoli.

Tänään oli melko hidasta ja hammasta joutui puremaan, että sai parvekkeen tyhjennettyä romusta

Bluntly kirjoitti: ↑18.09.2022 12:40 Tipahdin eilen keittiönjakkaralta selälleni lattialle, taisi iskeä noidannuoli.

Tänään oli melko hidasta ja hammasta joutui puremaan, että sai parvekkeen tyhjennettyä romusta

Vähän parempi. Sattuu saakutisti kun nousee istumasta tai makaamasta ja lähtee kävelemään. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen taas helpottaa. Tämä toimistopäivä mennyt seisten.

Autsista.

Mulla kiusana tää mun pitkäaikainen nivelpaskaongelma. Saa nähdä, keksiikö uusi lekuri parin vkon päästä jonkin lääkkeen jolla tavoiteltaisiin remissiota. Hu ja oh. Toistaiseksi ei ole kukaan onnistunut.