Tarvitsetko jonkun?

[Vesper]

Naista tarvitaan kalsareiden pesuun. Tuon tietäisit, jos hieman seuraisit keskustelua.

Ei ehdi täältä nyrkin ja hellan välistä.

Joko tärppäs?

Henkinen nyrkki, darling.

[Vagabondo]

Tätä minä olen ihmetellyt, että väitetään tuon sektorin olevan erityisen kilpailtu, mutta silti jo omaan tuttavapiiriini kuuluu useampia tuollaisia miehiä, jotka ovat sinkkuja, olleet jo vuosia.

Mutta tuohan on nimenomaan oleellinen osa teorian mukaista mallia, että osa tästä tavoitellummasta ryhmästä ei ole kiinnostunut pariutumaan tai omaa erittäin korkean vaatimustason, kun sinkkunakin saa tarpeeksi seuraa. Osa on tietysti myös homoja, jotka ei vaan viitsi suuntautumistaan mainostaa.

Tää nyt on toki vaan internetteoriaa ja muitten kehittämää lätinää. Mullahan ei ole oikein mitään todellista kosketuspintaa asiaan, kun pariuduin jo poikasena ennen kuin SA-int kouli minusta miehen ja kaveritkin on pääosin varattu viimeistään opiskelujen loppupuolella.

[Bluntly]

Tai useampi.

[Dynamo]

^^
Ja naisissa varsinkin !1
Ja erityisesti heissä, jotka ottavat heti uuden laastarin, kun vanha ei pysynytkään kiinni11!!1

[Leevi]

Mä olen lähtökohtaisesti sitä mieltä että melkein kaikissa jatkuvasti sinkkuna keikkuvissa 30+ miehissä on joku vika, näkyi se sitten päälle tai ei. 2. kierroksella olevat on sitten oma lukunsa joka ei kuulu tähän.

Päteekö tämä myös naisiin?

[Ylermi Ylihankala]

Ja erityisesti heissä, jotka ottavat heti uuden laastarin, kun vanha ei pysynytkään kiinni11!!1

Kaikki parisuhteet ovat laastarisuhteita. Yksinolon avohaava on tukittava.

[sivustahuutaja]

Yksinolon avohaava on tukittava.

Aika fallistinen näkemys.

[prosessi]

Mä olen lähtökohtaisesti sitä mieltä että melkein kaikissa jatkuvasti sinkkuna keikkuvissa 30+ miehissä on joku vika, näkyi se sitten päälle tai ei. 2. kierroksella olevat on sitten oma lukunsa joka ei kuulu tähän.

Jos tämä on kovinkin yleinen lähtökohta, selittää se hyvin yhden mysteerin. Alettuani seurustella mieheni kanssa naiset soittelivat hänelle vähintään yksi päivässä ja ehdottelivat milloin mitäkin tekemistä, vaikka he tiesivät hänen juuri alkaneen seurustella. He olivat tunteneet hänet vuosia, mutta mies väitti etteivät he olleet hänelle aiemmin juurikaan soitelleet. Eivätkä he kuitenkaan olleet tunteneet häntä niin monta vuotta, että he olisivat olleet tietoisia hänen 1. kierroksestaan, ja toisaalta 9 vuotta on pitkä aika olla sinkku eronkin jälkeen. Joten *simsalabim* minun kelpuutettuani hänet seurustelukumppaniksi tuo +30sinkkuvika tietenkin taianomaisesti katosi, ja ilmeisesti he sitten pidemmän tuntemisensa takia katsoivat olevansa etuoikeutettuja ja minun vieneen jotain heille kuuluvaa. Muutaman kuukauden sitä soittelua jatkui kunnes se hiipui pois, vaikka patistinkin miestä osallistumaan häntä kiinnostaneisiin ajanvietteisiin, etteivät ystävät tunne itseään hylätyiksi, ja hän aina välillä tekikin niin.

[So Hard]

Mä tunnen 30+ ihmisiä joissa ei ole mitään muuta "vikaa" kuin se, että ei ole hinkua parisuhteeseen että kun ei ole tarpeeksi hyvää tyyppiä tullut vastaan, on mielummin itsekseen. Sinkkuelämä on parhaimmillaan hiton kivaa. Kuuluin itsekin tähän ryhmään vielä vuosia 30 vuotta täytettyäni.

[Leevi]

Sinkkuelämä on parhaimmillaan hiton kivaa. Kuuluin itsekin tähän ryhmään vielä vuosia 30 vuotta täytettyäni.

Kai se vähän niin menee, että parhaimmillaan hiton kivaa ja pahimmoillaan ihan perseestä.

[So Hard]

^Auliisti toki myönnän että yleistin karkeasti. Enkä myöskään tarkoittanut että ko tyypeissä välttis olisi vikaa muuta kuin potentiaalisen parisuhdekumppanin ominaisuudessa. Toki joku voi olla ihan tyytyväinen metsästäessä, kalastaessa, golfatessa ja kavereiden kanssa hengatessa, eikä siinä ole mitään pahaa. Kertoo se kuitenkin siitä ettei jostain syystä ole ollut suhteeseen halukas tai muilta osin valmis, ja jos näin on ollut jo vuosia (aina) niin oddsit eivät ole suuret, että muutos enää tapahtuisi 35-vuotiaana.

Minähän en siis usko, että jollain kestää 10 vuotta löytää se ns. oikea. Uskon että niitä oikeita on Elcon kaavan tyylisesti vaikka kuinka (joskin testauksen jälkeen edelleen porukkaa karsiutuu), ja itsestä on kiinni mitä siitä pitkällä tähtäimellä syntyy.

Lisäksi tuossa oli porsaanreikä 2. kierroksella. Miten tämä sitten määritelläänkään. En oikeastaan itsekään tiedä tarkoitinko avio/avoliitosta eronneita, joilla on lapsia vai myös heitä joilla ei ole lapsia. Varmaan sitten molempia.

Mä oon taas raakasti eri mieltä. Kiinnostavia ihmisiä on aniharvassa ja vaatii joko paljon efforttia tai ison sattuman että kiinnostavan ihmisen kohtaa niin, että molemmat on saatavilla ja kiinnostuvat toisistaan. Sellaiset tyypit jotka kykenevät elämään hyvää elämää itsekseen ovat yleensä hyväitsetuntoisia, aktiivisia ja kiinnostavia kumppaneita sitten kun parisuhteeseen päätyvät. Ne jotka ryhtyvät valitsemaan astiastoja 4. treffeillä taas pääsääntöisesti ovat salkkareita sohvalla -tyyppejä.

[So Hard]

Sinkkuelämä on parhaimmillaan hiton kivaa. Kuuluin itsekin tähän ryhmään vielä vuosia 30 vuotta täytettyäni.

Kai se vähän niin menee, että parhaimmillaan hiton kivaa ja pahimmoillaan ihan perseestä.

En ole koskaan päässyt tuohon ihan perseestä -vaiheeseen, sellainen varmaan kytkeytyy sellaiseen tilanteeseen jos kovasti kaipaisi parisuhdetta mutta ei millään saa. Kai se on niin, että kaikki mikä ei vastaa omia toiveita on pidemmän päälle ikävä juttu.

[So Hard]

On tuossa välissäkin ehkä jotain.

Mua jäi jotenkin vain tökkimään tuo se oikea. Eri elämäntilanteissa voi toivoa kovin erilaisia kumppaneita ja parisuhteen ainoa oikea formaatti ei ole se perinteinen malli jossa päädytään sormusten kautta porsimaan nuorella iällä ja erotaan varhaiskeski-iässä.

[Kiukkutipu]

Mä tunnen 30+ ihmisiä joissa ei ole mitään muuta "vikaa" kuin se, että ei ole hinkua parisuhteeseen että kun ei ole tarpeeksi hyvää tyyppiä tullut vastaan, on mielummin itsekseen.

Mä luulen kuuluvani tähän. Tai mistä mä tiedän mitä kaikkea vikaa mussa on, olen luultavasti jäävi arvioimaan itseäni.

Ajattelin ensisijaisesti sellaista vikaa, että etsii ikuisesti sitä oikeaa täydellistä ja virheetöntä kumppania, jota ei luonnollisestikaan ole olemassa, koska ihmiset ovat epätäydellisiä.

Täydellisen ja virheettömän määrittelee tietty jokainen itse.
Epätäydellisyys tekee täydelliseksi, tai miten sen nyt sanois.

[So Hard]

Tunteeko joku sitten sellaisen kliseeihmisen, joka etsii täydellistä kumppania ja on sen takia yksin? Mun tuttavapiiriin ei kuulu yhtäkään.

[Vesper]

Kiinnostavia ihmisiä on aniharvassa ja vaatii joko paljon efforttia tai ison sattuman että kiinnostavan ihmisen kohtaa niin, että molemmat on saatavilla ja kiinnostuvat toisistaan.

No juurikin näin. Jos ihan oikeasti nyt tarvitsisin jonkun kumppanin epätoivoisesti, varmaan myös altistaisin itseni potentiaalisten ehdokkaiden kohtaamiselle ja vähissäkin tilanteissa olisin aloitteellinen. Nykyiselläänhän en oikeastaan juuri edes käy missään missä tapaisin vieraita tyyppejä, jos ei kuntokeskusta ja kauppaa lasketa mukaan. Niissä varmaan pokailisin, jos sitä supertarvetta olisi. Nettideittailussa en jaksanut olla aktiivinen, ja yksi kokeilu riitti. Mahdollisuus siis jonkun helmen tapaamiselle on aika olematon, kun ei ole tuntosarvetkaan erityisen aktiivisesti ojossa. Ehkä se sitten on se mun suuri vika?

[exsu]

Mä vähän kaipaan tuollaista Vespa- mentaliteettia. Nyt taas, kun ei ole sinkku, on sellainen olo, että sitä voisi ihan hyvin elää koirien kanssa kauniissa, puhtaassa kodissa yksin loppuun saakka. Miten sen saisi säilytettyä vielä sitten, jos alkaisi vielä sinkuksi? Ja oikeastaan mulla ei ole ees sinkkukavereita, eli kaikki pitäis tehdä sitten yksin.

Alatko Vespa mun sinkkukaveriksi? Käydään kaupunkilomilla ja ollaan hurjia!

[Vesper]

Alatko Vespa mun sinkkukaveriksi? Käydään kaupunkilomilla ja ollaan hurjia!

Tottakai!

Ei mullakaan ole sinkkukavereita, mutta onneks on edes pariskuntakavereita ja sellaisiakin, jonka uskaltaa jättää ukkonsa himaan yksinäänkin ja lähteä tyttökaverin kanssa riekkumaan. Harvoin, mutta edes joskus.

Viime viikonloppuna taisin kyllä ehkä sopia yhden miespuolisen sinkkukaverin kanssa, että mennään naimisiin keskenämme sitten viiskymppisinä...

[Bluntly]

is13.snstatic.fi/img/978/1288661943239.jpg

[RolloTomasi]

Minähän en siis usko, että jollain kestää 10 vuotta löytää se ns. oikea. Uskon että niitä oikeita on Elcon kaavan tyylisesti vaikka kuinka (joskin testauksen jälkeen edelleen porukkaa karsiutuu), ja itsestä on kiinni mitä siitä pitkällä tähtäimellä syntyy.

Mä en ole tavannut elämäni aikana kuin yhden ihmisen, johon en voisi kuvitella kyllästyväni - kaikkien muiden tyhmyyteen tai henkiseen kehittymättömyyteen olisin varmaankin turhautunut jossakin vaiheessa.

Koska olen löytänyt myös muita naisia, joihin en voisi kuvitella kyllästyväni - esimerkiksi Virginia Woolf ja Anaïs Nin - ei kestäisi yli 10 vuotta löytää se oikea, jos kaikki koskaan eläneet naiset olisivat elossa ja vapailla markkinoilla.

Jos ajatellaan, että olen elänyt n. 30 vuotta ja löytänyt vähintäänkin nuo kolme, niin oikeassa olet. Reaalimaailman parisuhdemielessä kysymys onkin sitten toinen.

[Stadinarska]

Tarvitsen jonkun.

Halusin vain vastata. Onneksi minulla on joku.

JOKU

[prosessi]

^Auliisti toki myönnän että yleistin karkeasti. Enkä myöskään tarkoittanut että ko tyypeissä välttis olisi vikaa muuta kuin potentiaalisen parisuhdekumppanin ominaisuudessa. Toki joku voi olla ihan tyytyväinen metsästäessä, kalastaessa, golfatessa ja kavereiden kanssa hengatessa, eikä siinä ole mitään pahaa. Kertoo se kuitenkin siitä ettei jostain syystä ole ollut suhteeseen halukas tai muilta osin valmis, ja jos näin on ollut jo vuosia (aina) niin oddsit eivät ole suuret, että muutos enää tapahtuisi 35-vuotiaana.

Tuo on kyllä varmaan totta, kynnys parisuhteen aloittamiselle oletettavasti yleensä nousee sitä enemmän, mitä kauemmin on ollut ilman parisuhdetta, viitaten tässä ketjussa aiemmin mainitsemaani autonomisuuden muuriin. Esim. mieheni "deitti"ilmoituksessa ei sanallakaan mainittu mitään parisuhdetta, vaan toive lapsesta jaetulla huoltajuudella. Koska minulla oli urpiaisen lupa moiseen toimintaan toisen lapsen saadakseni, tartuin toki heti ilmoitukseen. TJEU:

Että siitä vaan adoptoimaan, keinosiemennyttämään tai baariseikkailemaan, mikä pirtaasi parhaiten sopii. Virallinen kitinäteoria on antanut hankkeelle moraalisen siunauksensa.

Ei onnaa, kun tuohon tyhmään minä-haluuni sisältyy myös lapsen oikeus isään. Ehkä se ei ole ihan puhdas minä-halu siinä mielessä. <clip>
miten nurinkurisia omat tuplastandardini ovatkaan, kun hyväksyn muilta ihmisiltä kovin paljon sellaisia tekoja, joita en omalla kohdallani ikinä voisi hyväksyä.

Niin, en nyt sitten oikein tiedä, onko tässä välttämättä mitään tuplastandardeja. Moraalisesti sallitun teon välillä (sellainen, mistä ulkopuolisen ei pidä mennä kovin helposti moittimaan) ja moraalisesti suositeltavan teon (sellaisen, johon henkilö katsoo parhaaksi ryhtyä) voi olla merkittävä ero. Moraalinen luvallisuus on kai jonkinlainen välttämätön ehto moraaliselle teolle, mutta ei riittävä. Tai siis ainakin itse haluan konstruktiivisimpina hetkinäni rakentaa elämäni kokonaisuudesta jonkinlaista persoonallista taideteosta, jossa tekojen kriteerit ovat omasta halustani tarkempia kuin ne, joita edellytän itseltäni tai muilta. Hyväksyttävyys merkityksessä "ei varsinaisesti paheksuttava" on aika laimea kriteeri sille, että ryhtyy tuumasta toimeen. On siinä kaikenmoisia muita eettisiä, esteettisistä puhumattakaan, tekijöitä.

Joten olin kyllä aika yllättynyt, kun mies parin kuukauden lapsenteon jälkeen yllättäen alkoikin puhua yhteisen asunnon hankkimisesta. Ja urpiainen on siis välillisesti syypää siihen, että nyt olenkin neljän lapsen äiti!

[sivustahuutaja]

Mahdollisuus siis jonkun helmen tapaamiselle on aika olematon, kun ei ole tuntosarvetkaan erityisen aktiivisesti ojossa.

Kannattaa ehkä kokeilla laittaa ne tuntosarvet ojoon ihan vaan kaikean suhteen. Smell the flowers ja silleen. Eihän tommosta hippeilyä kauaa jaksa, mutta virkistää hetkittäin ja prinssi saattaa tarttua tuntosarviin vaikka kahvipapuja nuuhkiessa.

[Dynamo]

Niiden tuntosarvien aktivoiminen, ilman muun käytöksen muutosta, saattaa tuoda jo 10* määrän kontaktia ottavia vastakkaisen sukupuolen edustajia tyrkyttämään itseään. Ainakin noin oon kohdallani havainnut.

[sivustahuutaja]

^ Mutta niin romanttista. Tuohan todistaa, että jokaiselle löytyy Se Oikea.