Kitinä

Vesper kirjoitti:Tarjolla oli pelkkää kuraa, tai ehkä sitten odotukseni olivat epärealistiset. Täytyy ehkä muuttaa Sri Lankaan.

Ei kannata.

elco kirjoitti:

Vesper kirjoitti: En laske yhteydenotoksi virtuaaliflirttiä tai suosikkiprofiiliksi lisäämistä, ainoastaan selkeät viestit.

Minä taas lasken: onhan se aktiivinen toimenpide ja parantaa oddseja yhteydenotolle ja vastaukseen.

1. Register.
2. Add to cart.
3. Save cart for later.

urpiainen kirjoitti:Mikäs Prosessiin on mennyt? Mä koen, pitkästä aikaa, olevani aika täsmälleen samalla aaltopituudella. Romanttisesta haihattelustani huolimatta jopa tästä:

prosessi kirjoitti:Kieltämättä kaksi aiempaa eroa vähän syö pohjaa romanttisuudelta ja laittaa miettimään omaa toimintaansa kriittisesti.

Joo, vaikka rakkaus on sokea ja hölmö, ei kai rakastuneen kuitenkaan tarvitse. Ainakaan kovin.

Hiihtoäitiysloma ehkä on mennyt, kun ensimmäistä kertaa lähes puoleentoista vuoteen ehdin kunnolla paneutua viestin kirjoittamiseen. Vaikka ensin tämä vauva tähän väliin hirvittikin, kun töitä on enemmän kuin ehtii tehdä, olen päässyt huomaamaan senkin, että vain noin puolet työpanoksestani on korvaamatonta, loput pystyvät muutkin tekemään. Kun työtaakka kevenee, myös sen korvaamattoman työpanokseni laatu paranee, ja ehdin jopa virittäytyä samoille aaltopituuksille muiden kuin työkaverien, miehen ja lasten kanssa.

Ja kaiken hattaran keskellä, jottei totuus unohtuisi:
http://www.hs.fi/matka/Pit%C3%A4isik%C3 ... 2367098645

Niinpä. Tässä omassa tilanteessani täytyy toki muistaa, että olin itse jo ehtinyt äidiksi kun viimeistä kertaa miestä itselleni valitsin. Muistan, että ND silloin paheksui sitä, että tongin kirjallisesti miehen persoonaa parhaani mukaan pitkään ja hartaasti ennen ensimmäistä tapaamista, mutta toimintatapani vain johtui siitä, etten luottanut omaan arvostelukykyyni livetilanteessa, enkä siis olisi ollut valmis tapaamaan edes ensimmäistä kertaa henkilöä, joka ei ole läpäissyt kirjallista ruotimista. Siinä mielessä olen ensisijaisesti äiti ja vasta toissijaisesti nainen, etten olisi uskaltanut ottaa riskiä vääränlaiseen henkilöön haksahtamisesta.

Kottarainen kirjoitti:En tiedä voisinko koskaan heittäytyä suhteeseen kenenkään kanssa siinä määrin että hankkisin 4 lasta. Tiedän että ongelma tässä asiassa on yksin minun päässäni.

En minäkään uskonut voivani, mutta tässä sitä nyt ollaan. Tosin täytyy todeta, että minulla ei ole kokemusta oikeasti vaativista lapsista, kun nuo kaikki ovat ihan itsestään yleensä iloisia ja hyväkäytöksisiä, eikä kenelläkään ole sen kummempia terveysongelmia. Lisäksi meillä on lastenhoitaja kotona, eli päiväkotirumba tiukkoine aikatauluineen puuttuu kokonaan. Kyseinen lastenhoitaja on tarjoutunut hoitamaan heitä myös iltaisin tai jos niin haluaisimme, onnistuisi välillä yöhoitokin, mutta noita emme ole juurikaan katsoneet tarvitsevamme, kun jotenkin tämä elämä vain sujuu riittävän kevyesti, ja kaikki parisuhteenkin osa-alueet ovat edelleen erinomaisessa kunnossa (mitä nyt töissä tulee välillä otettua kunnolla yhteen työasioista, mutta sekin on oikeastaan hauskaa ja työn kannalta hyödyllistäkin...)

Kottarainen kirjoitti:Mä mietin asiaa pahimman kautta: Jos tulee ero tahi kuolema, niin monenko kanssa selviän kohtuudella. Pessimisti ei pety

Eron todennäköisyys seuraavien neljän vuoden sisällä (joiden aikana en oikeasti jaksaisi yksin tuon lapsilauman kanssa) on olematon, ensimmäinen vuosi niistä päätöksenteon kannalta oleellisista viidestä eroamattomuusvuodesta on jo takana, eli raskausaika, jota en myöskään olisi selvinnyt ilman miestä. Kuolemanvaarakin fyysisesti erittäin hyväkuntoisella hoikalla miehellä on olematon, lähinnä riskinä joku liikenneonnettomuus, ja sellaisessa jos sattuisi kuolemaan, olisi koko perhe todennäköisesti mukana, kun autoilua harrastamme lähinnä mökkimatkoilla (nyt olikin lopulta pakko hankkia oma auto, kun kovin helposti ei lainattavaksi löydy kuuden hengen vetoisia autoja...) Jos taas itse sattuisin kuolemaan, ei miehelle ainakaan täysaikaisesti jäisi neljää lasta vaan kolme, koska vanhin olisi luonnollisestikin silloin ainakin suurimman osan ajastaan biologisella isällään (tosin tuskin nuo erottaisivat sisaruksia kokonaan toisistaan, etenkin kun vanhimman isä välillä on lainannut toiseksivanhintammekin vanhimman leikkikaveriksi luokseen). Eli kyllä noita pahimpiakin vaihtoehtoja on tullut pyöriteltyä aika paljon ennen suostumistani tähän tilanteeseen. Tietenkin on mahdollista, etten tuostakaan huolimatta olisi suostunut, ellei itselläni olisi takana sitä kahden vuoden yrittämistä ja lapsettomuushoitoja ensimmäisen lapsen kohdalla. Siitä tunnetyhjiöstä jäi niin ikävät muistot, että kun kerran miehellä vielä oli jonkinlainen lapsivaje, en voinut kieltää sitä häneltä. Ja olettaen että kaikki menee hyvin, tämä lapsitilanne on kyllä aika ideaali: yksi oikeasti haastava kuusivuotias keskustelukumppani, lähes neljä- ja lähes kolmevuotias kikattava parivaljakko, joilla on käsittämätön määrä omaa kivaa, sekä yksi hoivattava vauva.

Vesper kirjoitti:Itsehän vasta hetki sitten menetin deittinettineitsyyteni, ja kirjoittelin deitti-ilmoituksen. Nyt kolmen kuukauden jälkeen voi sanoa, että ihan silkkaa rahanhukkaa, käteen jäi lähinnä ärsytys. Tarjolla oli pelkkää kuraa, tai ehkä sitten odotukseni olivat epärealistiset.

Minua jäi mietityttämään, että minkälaiset asiat tekevät ihmisestä kuraa? Mietin pitkään voiko tätä kysyä, koska kysymys menee henkilökohtaisten preferenssien alueelle, joten jos et halua vastata, ymmärrän toki. Uteliaisuus kuitenkin vaivaa.

prosessi kirjoitti:

Vesper kirjoitti:Itsehän vasta hetki sitten menetin deittinettineitsyyteni, ja kirjoittelin deitti-ilmoituksen. Nyt kolmen kuukauden jälkeen voi sanoa, että ihan silkkaa rahanhukkaa, käteen jäi lähinnä ärsytys. Tarjolla oli pelkkää kuraa, tai ehkä sitten odotukseni olivat epärealistiset.

Minua jäi mietityttämään, että minkälaiset asiat tekevät ihmisestä kuraa? Mietin pitkään voiko tätä kysyä, koska kysymys menee henkilökohtaisten preferenssien alueelle, joten jos et halua vastata, ymmärrän toki. Uteliaisuus kuitenkin vaivaa.

Voi toki kysyä. Kuraa tekee juurikin se, että eivät vastaa henkilökohtaisia preferenssejäni edes siinä mittakaavassa, että viitsisin lähteä treffeille. Syitä oli monia, kuten vaikkapa ikä, täysin olematon ulosanti, tökerö "käytös" jo ensimmäisissä viesteissä ja joskus jopa tietyt ulkonäölliset seikat, kuten (kuvista päätellen) henkilökohtaisen hygienian puute.

Vesper kirjoitti:

prosessi kirjoitti:

Vesper kirjoitti:Itsehän vasta hetki sitten menetin deittinettineitsyyteni, ja kirjoittelin deitti-ilmoituksen. Nyt kolmen kuukauden jälkeen voi sanoa, että ihan silkkaa rahanhukkaa, käteen jäi lähinnä ärsytys. Tarjolla oli pelkkää kuraa, tai ehkä sitten odotukseni olivat epärealistiset.

Minua jäi mietityttämään, että minkälaiset asiat tekevät ihmisestä kuraa? Mietin pitkään voiko tätä kysyä, koska kysymys menee henkilökohtaisten preferenssien alueelle, joten jos et halua vastata, ymmärrän toki. Uteliaisuus kuitenkin vaivaa.

Voi toki kysyä. Kuraa tekee juurikin se, että eivät vastaa henkilökohtaisia preferenssejäni edes siinä mittakaavassa, että viitsisin lähteä treffeille. Syitä oli monia, kuten vaikkapa ikä, täysin olematon ulosanti, tökerö "käytös" jo ensimmäisissä viesteissä ja joskus jopa tietyt ulkonäölliset seikat, kuten (kuvista päätellen) henkilökohtaisen hygienian puute.

Jos vastaukset todellakin olivat tuollaisilta henkilöiltä, herää kysymys, voisiko ongelma liittyä deittipalstan maksullisuuteen. Näin äkkiseltään ajateltuna sellaiseen ehkä kuitenkin päätyy enemmän ns. epätoivoisia kuin sellaisia miehiä, joille netti on vain yksi kätevä vaihtoehto. Eli siinä missä ajatuksena on ollut karsia maksullisuudella pois ei tosissaan olevia, onkin karsinta ehkä johtanut epätoivoisten ylitarjontaan. Itse en aikoinani myöskään laittanut kuvia itse ilmoitukseen, koska se oli tehokkain tapa karsia pois luku- ja kirjoitustaidottomat. Sillä tietenkin karsi varmasti pois ihan hyviäkin vastaajia, koska hekään eivät voineet tietää millaiselle suomursulle olisivat päätyneet vastaamaan, mutta toisaalta, jos ei jaksa/uskalla kirjoittaa edes lyhyttä viestiä sialle säkissä, tuskin se kirjallinen ulosanti tai muu rohkeus elämässä kovin kummoista on.

Kokemukseni mukaan maksullisella on enemmän tosissaan kumppania etsiviä. Ilmaisilla voi sitten roikkua vaikka maailman tappiin asti ja odottaa sitä prinssiä/prinsessa saapuvaksi.
Sekaan mahtuu paljon eriskummallisia vaatimuksia kumppariehdokkaalle asettavia. Varsinkin ilmaisissa palveluissa noin.

^
Ainakin naiset ottavat paremmin yhteyttä kun miehellä on kuva, sanon tän kokemuksesta. Ilmasissa ja maksullisissa palveluissa.
Itseltäni jää helposti ottamatta yhteyttä, jos naisella ei ole kuvaa.

Dynamo kirjoitti:^Ainakin naiset ottavat paremmin yhteyttä kun miehellä on kuva, sanon tän kokemuksesta. Ilmasissa ja maksullisissa palveluissa.

Itselläni kokemukset ovat täysin päinvastaiset.

Mites tää Tinder, kenelläkään kokemuksia siitä?

^ "Tinder's targeted demographic is men and women between the ages of 18–35". Ollaan liian vanhoja tinderiinkin!

Uskon uuteen tekniikkaan kuin vuoreen, mutta nostaisin vanhan sanonnan esiin, notta "A fool with a tool is still just a fool." Elikkäs tokkopa se työkalu tuota kommunikaatio- ynnä kohtaanto-ongelmaa ratkaisee.

Tietämättä mitä on olla nainen nettideittikuviossa suosittelisin aktiivisempaa otetta.

Tää nyt oli vaan tiedustelu, kun satuin eilen lukemaan Tinderistä jostain lehdestä ja aamulla kuulin siitä radiosta. Kyllä mun deittikokeilu on nähty, jos ei tulla himasta tai HEVI-osastolta hakemaan, niin antaa olla. Ei maksa vaivaa.

elco kirjoitti:^ "Tinder's targeted demographic is men and women between the ages of 18–35". Ollaan liian vanhoja tinderiinkin!

Joo-o, siellä on kyllä hämmentävän paljon kauniita nuoria naisia, mätsejä ei kyllä oo tullut - oon vissiin kans liian vanha.

^ Käsittääkseni sinne kirjaudutaan FB-tunnuksilla. Että ensin sun tulee tehdä akateemiselle puutarhurille profiili. Kokeile vaikka noita Cheekin kuvia sinnekin.

Kuulema siellä on kovastikin varattuja hakemassa "pientä iloa". Kokeile sinäkin, jos vaikka sitä suuhoitoa alkais tulla ovista ja ikkunoista.

exPertti kirjoitti:Siinä tapauksessa taitaisin ensin käydä palauttamassa sormuksen.

Onko vaimo ostanut sulle sormuksen?!

Vesper kirjoitti: Voi toki kysyä. Kuraa tekee juurikin se, että eivät vastaa henkilökohtaisia preferenssejäni edes siinä mittakaavassa, että viitsisin lähteä treffeille. Syitä oli monia, kuten vaikkapa ikä, täysin olematon ulosanti, tökerö "käytös" jo ensimmäisissä viesteissä ja joskus jopa tietyt ulkonäölliset seikat, kuten (kuvista päätellen) henkilökohtaisen hygienian puute.

Minä en kyllä ymmärrä. Käsittääkseni Vesper on kuitenkin varsin hemaiseva neiti, joka osaa keskustella. Itse koen olevani keskinkertaisempi ja mulle tulee viikottain vähintään kohtalaisia yhteydenottoja. Osa yhteydenotoista tietysti on tällaista "kuraa" eli ulosanti on onnetonta ja käytös tökeröä. Mulle merkkaa ulkonäölliset seikat paljon, mutta ei sillä tavalla, että vastapuolen täytyisi olla kansikuvapoika/-mies. Teen itsekin aloitteita, joskus menee pieleen ja joskus ei. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että täällähän on pienemmän markkinat kuin etelässä ja silti kontaktia pukkaa.

Ja käyttämäni palvelu on ilmainen.

EDIT: TIETYSTI tämähän johtuu siitä, että pari kollia auttoi profiilin luomisessa. MIKSI EN TAJUNNUT HETI

^Juu, muutin kolmisen viikkoa sitten.

Eikös Facebookissakin ole joku sinkkuryhmä? Ainakin eräs toverini on sitä kautta suorastaan sarjadeitannut tyyppejä, mutta se onkin ehkä vähän horo. Siis huomionkipeä, joka levittelee omia ja toisten asioita melko rohkeasti (siksi en hälle kerro mitään luottamuksellista ikinä) ympäriinsä.

^Laita välittömästi yhteystietoja tulemaan. <3

Vesper kirjoitti:Kuraa tekee juurikin se, että eivät vastaa henkilökohtaisia preferenssejäni edes siinä mittakaavassa, että viitsisin lähteä treffeille. Syitä oli monia, kuten vaikkapa ikä, täysin olematon ulosanti, tökerö "käytös" jo ensimmäisissä viesteissä ja joskus jopa tietyt ulkonäölliset seikat, kuten (kuvista päätellen) henkilökohtaisen hygienian puute.

Tulipa mieleen vielä yksi mahdollinen selittävä tekijä: kotipaikkakuntasi. Silloin kun itse asuin Itä-Uudellamaalla, katsoin parhaaksi valehdella kotipaikkakunnakseni Helsingin itse ilmoituksessa. Näin siitä syystä, että pääkaupunkiseudulla on niin paljon ihmisiä, etteivät pääkaupunkiseutulaiset näe yleensä minkäänlaista syytä laajentaa hakualuetta pk-seudun ulkopuolelle. Näin jäljelle jäävät vastaajiksi ne, jotka itse asuvat joko Itä-Uudellamaalla (heitä on vähän suhteessa pk-seutuun, jolloin hyviä vastaajiakin on väkisinkin vähemmän) tai ne pk-seutulaiset, jotka eivät löydä kovin helposti isostakaan populaatiosta kumppania (huono hygienia, kirjoitustaidottomuus yms. syyt). Korjasin tiedon vastanneille heti ensimmäisessä viestissä toteamalla lisäksi, että koska työni, ystäväni, harrastukseni ja siten myös elämäni pääasiassa olivat silloinkin pk-seudulla, oli valitsemani kotipaikkakunta totuudenmukaisempi kuin silloisen kotini sijainti.

Hans Jörgen kirjoitti:^Laita välittömästi yhteystietoja tulemaan. <3

Ehkä Kreitsu puhui susta alunperinkin?

^Muah, aika paha

^^Se selittäisikin, miksen ole saanut horon yhteystietoja: Kreitsu pelkää, että menisin hölöttämään oman käyntikorttini koko Nussivalle Maailmalle.