ak kirjoitti: Mida kirjoitti:
Jos mun perse on levinny, ni saa sanoa. Käyn kattomassa peilistä että voi perkele, täytyy vissiin alkaa laihduttaa. Tai jos kampaus on ruma ni saa sanoa. Teen sille jotain tai en tee. Oma pää.
Tai jos vaatteet on rumat ni saa siitäki sanoa. Sit katon peiliin ja pyydän herran lompakkoineen mukaan vaateostoksille. Kivaa.
Mut tosiaan ei saa ilkeesti sanoa. Tai sillä saa mut tarttumaan vaan siihen sävyyn, että oliks toi ny kiva, ku sanoit sen tohon sävyyn.
Tähän oli pakko tarttua. Eli "kosto" tulee perässä muodossa tai toisessa
Kosto?
Öh, jos olen lihonut ja se minulle osoitetaan, niin kenelle kostan laihduttamalla?
Jos kampaukseni on jonkun toisen mielestä huono, mutta itse olen siihen tyytyväinen, onko se kostoa, jos pidän pääni sellaisenaan?
Jos taas toisen mielestä vaatteissani on vikaa, mutta itse olen niihin tyytyväinen, niin tietenkin voin ottaa tuon toisen makutuomariksi vaatekaupoille, mutta koska itse en koe uusia vaatteita tarvitsevani, tuo toinen varmaankin ilomielin myös kustantaa näkökenttänsä kaunistamisen ja täten myös helpottaa vaatekaupparavaamisesta syntynyttä minulle "turhaa" vaivaa.
Tosin jos alunperinkin on ollut sitä mieltä, että olen liian läski, rumahiuksinen ja huonosti pukeutuva ja silti tulee suhteeseen minua muuttamaan, niin eikös silloin mies kärsi naisille yleisemmästä "kyllä mä sen saan muuttumaan"-syndroomasta?