Kitinä

Jotta pikkujouluhehkutus ei hetkeksikään laantuisi, on taas uuden kyselyn aika. Hiljentykäämme sen edessä, ottakaamme korkea polviasento.

Alkoholi pääasiallisesti poistaa estoja. Yhtä lailla väitetään todellisen luonteen tulevan esiin humalassa. Jälkimmäistä en kyllä allekirjoita.

Minusta tulee aluksi puhelias, siis vieläkin puheliaampi. Samalla lähes kaikki ihmiset tuntuvat mukavilta, kuin parhailta kavereilta. Seuraa vaihe, kun haluaa näiden bestiksien kanssa jutella parantakaamme maailmaa pohjalta. Humala etenee näin sinkkuna(kin!) siihen, että päähuomio siirtyy vastakkaisen sukupuolen edustajiin - ei platonisin miettein. Samaan aikaan ilmenee jorausinto, joka konkretisoituu disco-olosuhteissa travoltatulkintaan. Tämä on se vaihe illasta, jolloin on ideaalikänni.

Käyrän laskiessa, humalan turruttaessa tulee nälkä ja halu mennä nukkumaan, siis jos ei ole piNpasta tietoakaan. Myös melankolia valtaa mieleni.

Räyhäämistä en harrasta missään vaiheessa, säästän se muille.

Mites muilla? Ketä on syytä varoa? (tähän valitsemasi hymiö, en keksinyt mikä olisi paras)

Ekaksi rentoudun. Sitten sekoan...

nypari kirjoitti:Minusta tulee aluksi puhelias. Samalla lähes kaikki ihmiset tuntuvat mukavilta, kuin parhailta kavereilta.

Tällä tavalla, juu.
Estot vähenevät ja käyttäytyminen saattaa mennä hieman asiattomaksi. Tätä ei onneksi tapahdu kovin usein. Harvakseltaan juon myös rähinäviinaa, mutta niinkin on joskus käynyt, että aggressiot puskevat pintaan ja pitää raivostua pienestäkin syystä. Levottomia juttuja saatan puhua aika usein.

En minä oikeasti tiedä millainen minusta tulee kännissä tuon alkuvaiheen jälkeen. Omasta mielestä en muutu mitenkään tai käyttäydy oudosti, mutta tosiasiat taitavat olla toista mieltä. Onneksi jossain vaiheessa menee muisti eikä kukaan ole tullut jälkeenpäin kertomaan käytöksestäni.

Tulen känniin mutta en erikoisemmin pidä siitä tunteestä nykyään joten en juo. Tylsistyttää liikaa.

Tulen humalaan ja ainakin minulla on hauskaa.

Hmm. Aika harvoin otan. Ja vaikka en ottaiskaan on ihmisten joskus vaikea uskoa minun olevan autolla. Mutta mä tulen kännissä enemmän kaikeksi. Riehakkaaksi, yliaktiiviseksi, iloisemmaksi. Hieman päällekäyväksi kiinnostuksen kohteita kohtaan jos ovat tuttuja ennestään. En niinkään estottomammaksi, mutta multa tahtoo sensuuri mennä pois päältä. Kerron asioita itsestäni ja ajatuksistani jotka ehdottomasti olisi monesti fiksumpaa pitää omana tietonaan. En kyllä muista näin äkkiseltään koskaan humalassa kuitenkaan tehneeni mitään sellaista mitä pitäisi katua.

Mä en kuitenkaan saa humalasta mitään niin olennaista ettenkö pärjäisi ilman.

Kourin himokkaasti omaa persettäni ja haastan riitaa miestenvessan peilille.

Mä oon kuulemma normaalisti ulospäin ihan samanlainen kuin selvänä kunnes sammun. Jos joisin tarpeeksi, ehkä jonkinlaista vähäistä estoista vapautumista alkaisi tapahtua, tosin todennäköisesti vasta siinä vaiheessa kun olisin fyysisesti jo jokseenkin toimintakyvytön. Onnistun vaikuttamaan jutuiltani ihan selvältä vaikka näkisin kaiken kahtena. Välillä minkäänlaista henkistä vaikutusta ei aiheudu vaikka olisin fyysisesti niin juovuksissa etten pysty kunnolla kävelemään ja se vasta vituttaa.

On tästä se etu, että ihmiset tahtovat välttämättä tyrkyttää mulle ilmaiseksi viinaa nähdäkseen minkälaiseksi muutun kännissä, vaan kun ei siitä aina kauheesti oo iloa itsellekään, luovaa krapulaa lukuunottamatta.

Se saa aikaan useinmiten migreenin jossain vaiheessa iltaa. Harvakseltaan tulee nykyään juotua. Pahemmin ei kiinnosta, ja mä en sit millään jaksa katella yleensäkään ketään ihmisiä kännissä, ovatpa sitten enempi tai vähempi idiootteja tai kanamaisia. Känninen halailu ja puzznuzz on myös perseestä. Nih. Se niistä pikkujouluista, sama ku selvänä menis

Minusta tulee hyvännäköinen, älykäs ja hauska...

(pitäisi tosin juoda useammin)

Yhdellä lauseella: Musta tulee kaikkien kaveri

nypari kirjoitti:Jotta pikkujouluhehkutus ei hetkeksikään laantuisi, on taas uuden kyselyn aika. Hiljentykäämme sen edessä, ottakaamme korkea polviasento.

Alkoholi pääasiallisesti poistaa estoja. Yhtä lailla väitetään todellisen luonteen tulevan esiin humalassa. Jälkimmäistä en kyllä allekirjoita.

Minusta tulee aluksi puhelias, siis vieläkin puheliaampi. Samalla lähes kaikki ihmiset tuntuvat mukavilta, kuin parhailta kavereilta. Seuraa vaihe, kun haluaa näiden bestiksien kanssa jutella parantakaamme maailmaa pohjalta. Humala etenee näin sinkkuna(kin!) siihen, että päähuomio siirtyy vastakkaisen sukupuolen edustajiin - ei platonisin miettein. Samaan aikaan ilmenee jorausinto, joka konkretisoituu disco-olosuhteissa travoltatulkintaan. Tämä on se vaihe illasta, jolloin on ideaalikänni.

Käyrän laskiessa, humalan turruttaessa tulee nälkä ja halu mennä nukkumaan, siis jos ei ole piNpasta tietoakaan. Myös melankolia valtaa mieleni.

Räyhäämistä en harrasta missään vaiheessa, säästän se muille.

Mites muilla? Ketä on syytä varoa? (tähän valitsemasi hymiö, en keksinyt mikä olisi paras)

Pieni känni ei vaikuta käyttäytymiseeni mitenkään, mutta tietyn rajan jälkeen mulla menee filosofivaihde päälle. Se ei ole kaunista katseltavaa. Selvinpäin ei tulisi mielenkään tyrkyttää omaa maailmankatsomusta toisille, mutta jotenkin musta tulee liian kännissä aivan liian julistava. Ja aamulla hävettää, totta kai. Onneksi tätä tapahtaa vain noin kerran vuodessa, ja tämän vuoden kiintiö täyttyi viime perjantaina. Vieläkin hirvittävä morkkis.

Minusta tulee kaunis, himoittava ja hauska. Ainakin omasta mielestäni.

Niin ja sitten mä nauran vielä enemmän kuin normaalisti..mikäli mahdollista. Mutta antakaapa mulle kirkkaita, sitten mie alan rähjäämään.

Musta tulee valitettavan lyhytpinnainen
Alkoholi ikävästi korostaa luonteeni vittumaisia puolia, siksi useimmiten jätän ottamatta. Tunnen itseni liian hyvin.

Toisaalta minusta tulee puheliaampi mutta yleisolemus muuttuu rauhallisemmaksi. Ujous ei katoa kyl paljon mihinkään

Vauhti lisääntyy, tulen puheliaammaksi, suunnittelen kaikkea ihan älytöntä/tosi vaikeasti toteutettavaa, olen aika iloinen.

Joskus perustan Makimaan känniketjuja...

Kaikkien toistaiseksi hankkimieni omakohtaisten alkoholikokemusten perusteella se saa minut irvistelemään.

Juu, sen verta oon elämässäni maistanu, että makua kokeillu, viiniä ja kaljaa. Yäks.

Suuremman käytön vaikutuksista ei hajuakaan.

Tosin muiden käyttämänä a) ihan sama b) huvittaa, mutta jos menee överiksi ni c) ottaa aika julmetusti päähän.

nousoo kohtuu nopsaa päähän

Minusta tulee vielä puheliaampa,äännekkäämpi ja harvinaisen irstas.Lämppään huoletta kaikkea millä ei ole poikaystävä alle metrin päässä.

Mutta en tykkää siitä kun ajatus ei juokse normaalisti ja ruumis ei ole hallinassa.Siksi ihan vähän piracetamia on jees jos viinaa meinaa juoda,pehmentää noita ikäviä vaikutuksia.No,mun viinanjuonti on muutenki hurjat 3 tuoppia.

Camilla kirjoitti:Yhdellä lauseella: Musta tulee kaikkien kaveri

Tämä totta.

Myös mustasukkainen jos liian humalassa. Rasittava jos sammumispisteessä. Muuten ihan antava ihminen.

Mä tulen helposti humalaan. Höpöttelen mitä sattuu, joskus asiaakin. Avaudun. Tanssin ja laulan. Oon maailman ihanin ihminen. Liian kännissä aikas mustasukkanen.. Muuten lepposa ja rauhaa rakastava.

Muutun entistä puheliaammaksi ja nauran vielä enemmän kuin normaalisti. Minusta tulee ainakin omasta mielestäni todella vitsikäs. Tietyn määrän jälkeen juomia (minkä tiedän olevan raja) pää alkaa tuntua raskaalta ja täytyy pyytää kaveria pitämään sitä (yläpäätä) pystyssä.
Kännissä myös tanssiminen on todella mukavaa, tosin on se mukavaa myös vähemmän humalassa.

Tulee vedettyä kännejä nykyään harvoin, selvänäkin on kivaa.

1-2 karhua: Pelottaa. Epäilen ettei kukaan pidä minusta. Katselen jalkoihini, sekä etsin katseellani jatkuvasti hätäuloskäyntiä.

3-5 karhua: Masentaa. Tiedän ettei kukaan pidä minusta. Mökötän yksin hiljaa nurkassa. Kiroilen hiljaa saamattomuuttani. Olen kateellinen sosiaalisille ihmisille.

6-8 karhua: Katkeroidun. Vihaan sitä, ettei kukaan pidä minusta. Alan psyykkaamaan itseäni sanomaan suorat sanat tuolle paskasakille. Toivon, että asiat olisivat kuten vanhoina hyvinä aikoina.

9-12 karhua: Flippaan. Vituttaa, ettei kukaan anna pillua. Alan huutamaan törkeyksiä. Lutkittelen ja huorittelen niin suureen ääneen, ettei kellekään koko baarissa jää epäselväksi, mitä mieltä olen Kitylutkista sekä tinttitukista.

13-15 karhua: Väkivaltaistun. I'm so excited And I just can't hide it I'm about to lose control And I think I like it. Kun puhe ei enää satuta, otan nyrkit avuksi. Sukupuolella ei ole väliä, kun täältä alkaa satamaan iskua 185-senttisestä varresta. Bileeni loppuvat järjestysmiesten sekä poliisin yhteissyleilyyn. Ennen täydellistä kokovartalosidontaa yritän vielä osua jokaiseen julkisekstaajaan.

16-19 karhua: Rationalisoidun. Kotimatka on pitkä ja kylmä. Juon pussikaljaa ja totean, että olin typerä kun lähdin alunperinkään tasottomien lutkien, geelitukkien sekä muiden ristiinnussijoiden kitybileisiin.

20. karhu: Tuomaroin. Kotiin päästyäni kirjoitan kitypalstalle kuinka paskat bileet olivat. Paljastan paheksuvasti, miten RunkkuTonttu kouri jonkun naisen persettä julkisesti tanssilattialla, sekä miten Exsatin tissit olivat tyrkyllä. Esitän myös oman mielipiteeni siitä, keneltä Exsat on mielestäni vongannut kyrpää Bedlamin vessareissun aikana. Huudan äidilleni keittiöön ja pyydän häntä tuomaan 20. karhun.

nypari kirjoitti: Minusta tulee aluksi puhelias, siis vieläkin puheliaampi. Samalla lähes kaikki ihmiset tuntuvat mukavilta, kuin parhailta kavereilta.

Jännää. Puheliaisuuden nyt varmaan voi kaikki allekirjoittaa, mutta tuo että tuntuisivat mukavilta tai kavereilta...? hmm...

Itse höpäjän toki jurrissa paljon jos pöytääni istuu ketä tahansa ja käy tarinoimaan. Missään vaiheessa en kyllä pidä heitä mukavina tai kavereina, ei mitään väliä kuinka jurrissa olen. Enpä oikeastaan muista, että kukaan olisi baarissa koskaan mitään muuta kuin paskaa suoltanut.
Eli ventovieraille yleensä pommitan kysymyksiä ja totean lähes kaikkeen ettei sinulla ole mitään hajua mitä sä selität. Jatkuu niin kauan kunnes puheenvuoro vaihtuu tai tyyppi hiljenee.
Tuskin saan itseäni niin humalaan, että joku tuntuisi mukavalta tai että pitäisin jostakin versus selvinpäin. Pellejen sietokyky toki kasvaa, kunnes on kunnolla jurrissa jolloin laskee alle selvinpäin tason.

Pääasiallisesti olen jurrissa kuitenkin drink and dial -tyyppi.