Alkoholistit

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Kid

Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja Kid »

Tästä aiheesta avauduin jo Cityn aikana..
Joskus vaan tuntuu etten halua puhua asiasta läheisimmilleni, en tahdo että he ajattelevat isästäni pahaa..
Iskä on kuitenkin aivan ihana, eikä oikeesti halua kenellekkään pahaa. Hän käy töissä, mutta kuinka pitkään? Juo kotonaan varmasti lähes joka ilta. Töihin ei kuitenkaan kännissä mene.

Toissapäivänä isäni näin ja tuntui todella pahalta. Hän oli kyllä selvinpäin, kuten aina kun meitä lapsia tapaa. Mutta hänen naamasta näkyy se niin selvästi.. Turvotusta ja katkenneita verisuonia.. Tuntuu pahalta katsoa, vaikka ihanaa kun isä on selvinpäin vieressä. Ja elossa. Mä tiedän etten häntä hoitoon voi pakottaa..
Joskus tekisi mieli vaan hakata ja potkia, että hän tajuaisi kuinka pahalta tuntuu. Saada järkeä taottua hänen päähän.

Laiton hälle tänään meiliä..
"Mutta oletko miettinyt sitä hoitoon menoa? Mä ihan oikeesti uskon, etttä jos sä menisit ja lopettaisit juomisen, niin sä olisit paljon onnellisempi ihminen.
Ihan varmasti.
Ja itsekkäästi ajattelen, että saisin pitää sut tässä maailmassa sitten vielä pitkään!
Mä vaan rakastan sua niin paljon, enkä halua menettää sua!!!"

Mä tiedän että tää kertomus on sekavaa, mutta niin on ajatuksetkin.
Musta tuntuu välillä tosi pahalta, kun ajattelen että ilman isää mulla ois paljon helpompaa.. Ja silti en halua häntä alkoholille menettää, tekisin mitä vaan että hän lopettais..
Vittu!
Sen olen kuitenkin oppinut, että vika ei ole minussa, vaikka pitkään niin luulin.
Siksi en häpeä asiasta kirjottaa omalla nimimerkilläni.

En teiltä kanssakityilijät kysy mitään, halusin vaan purkaa tuntojani.
Avatar
Dryad
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 139
Liittynyt: 03.09.2005 21:03

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja Dryad »

Äitini on alkoholisti. Juoppo. Väkivaltainenkin.

Pettymykset kuuluvat olennaisesti alkoholistiperheen lapsien elämään. Yläasteella muutin pois katsomasta kuinka toinen juo itseään hengiltä. Emme puhuneet useisiin vuosiin. Välillä näytti paremmalta, kuulemani mukaan.

Viha, katkeruus, sääli, syyllisyys, itseinho. Kaikki tunteet tulee käytyä läpi.

Äitini oli hoidossa, soitti kuinka on ollut selvinpäin jo monta viikkoa. Pyysi perhetapaamiseen ja annoin mahdollisuuden, taas kerran. Menihän siinä muutama kuukausi hoidosta pääsyn jälkeenkin ennen retkahdusta.

Nyt ryyppyputki on jatkunut taas yli vuoden. Mukaan ovat ilmestyneet myös lääkkeet. Elimistö ei näytä kestävän enää kovin kauaa.

Pienemmät sisarukseni sanoivat minulle eräänä päivänä kuinka paljon helpompaa olisi jos äiti vain kuolisi pois. Samaa olen itse miettinyt useasti. ehkä olen kylmä ja kyyninen, mutta rakkaudestani äitiin toiovn kaiken olevan pian ohi. Juomisen lopettamisen suhteen olen toivoni heittänyt. Hautajaisissa lupaan antaa anteeksi.
Be a good animal, true to your animal instincts.
Leilah

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja Leilah »

Hei, olen Leila ja mun isä oli alkoholisti. Se kuoli yli vuosi sitten, ja vieläkin mietin asiaa paljon. Enää ei tarvitse ukosta hätäillä, tiedän 100% varmasti missä se on ja mitä tekee. Toisaalta sen viimeiset vuodet olivat niin huonoja (huono fyysinen kunto, dementia, koko ajan paheneva viinanhimo), että niistä jäi jonkinlainen ahdistus päälle. Kaikista muista, aiemmista vuosista puhumattakaan.

Lapsuus oli aika persettä juuri äijän juoppouden takia, mutta kun se ei ollut läpeensä paha isänä. Kyllä kai se yritti ja selvänä ollessaan oli ihan ok. Isää olisikin paljon helpompi vihata vieläkin, jos se olisi ollut täys paska. Anteeksi en ole kuitenkaan vielä voinut antaa.

Minä olen hävennyt ukon juomista koko ikäni, ja jotenkin häpeän sitä vieläkin. Askel eheytymiseeni kuitenkin on se, että minäkin kerron asiasta edes täällä kitypaskapalstalla omalla nimimerkilläni. Niin kuin sillä olisi väliä.
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja Elppis »

Mun ukki oli rapajuoppo. Äiti lens pitkin ja poikin, samoin mummo. Kaverit oli parhaita maan päällä ja perheellä ei niin väliä, kunhan antoi persettä silloin tällöin ja pesi pyykit.

Ukista ei ole yhtään hyvää muistoa. Ukki kuoli 1999: puraisi kännissä kielensä poikki aika pahastikin, lääkärissä selvisi että kieli oli jo syöpynyt keuhkosyövän ja jonkun muun syövän ansiosta. Vuoden ajan se sinnitteli, räki verta ja limaa lattialle, seinille, ihan mihin tahansa huvitti, jopa mun päälle. Löi kepillään ohikulkevia vaihtamaan tv-kanavaa, ryyppäsi loppuun asti vähintään kossupullon päivässä.

Ukin kuoltua luulin mummonkin selvinneen elämästä ja lopettavan oman juopottelun. Ei... vielä se jaksaa, yksinkin. Tosin ei kuitenkaan päivittäin, eikä edes viikottain, mutta liian paljon kuitenkin. Kissakaan ei auttanut sitä lopettamaan, tosin jää mielummin itse ilman ruokaa / viinaa kun jättäisi kissan ruuatta.

Mä en ymmärrä.. Ilkeintä on se, että tuntuu ettei ne kuuntele. Ne ei vaan halua kuunnella.
The great club outshines the individual, always and forever.
Avatar
annepa
Kitisijä
Viestit: 4213
Liittynyt: 19.08.2005 14:09

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja annepa »

Ennen syntymääni isäni oli puistojuoppo. En tiedä miten tämä puistoilu loppui. Hän on aina hoitanut työnsä mallikkaasti eikä ole ollut päivääkään töistä pois krapulan takia (koska työpäivää edeltävänä päivänä ei juoda viinaa -> ei krapulaa). Kotona isä kuitenkin läträsi viinan kanssa ihan yli kiitettävien arvosanojen ja on aiheuttanut minullekin pahaa oloa kännijankutuksillaan. Varsinainen alkoholisti hän ei käsittääkseni ole ja voi olla juomatta jos tilanne sitä vaatii tai jos minä tai siskoni sitä pyydetään. Jostain syystä äidin pyyntö ei aina tehoa vaikka äitiä kännääminen eniten häritsee. Jos sellainen käsite kuin viikonloppualkoholisti lanseerataan niin tämä herramme täyttänee kriteerit... tosin vkljuoppous saa joka syksy tauon koska metsälle ei mennä humalassa!
Viimeksi muokannut annepa, 23.11.2005 15:24. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Avatar
Dryad
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 139
Liittynyt: 03.09.2005 21:03

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja Dryad »

Minua vituttaa se iänikuinen jankutus siitä että "alkoholismi on sairaus". Mikäli ihminen on myöntänyt olevansa alkoholisti, hän helposti turvautuu myöhemmin käyttämään tätä "sairautta" tekosyynä sille ettei lopeta juomista.

Alkoholismiin taipuvaisuus on osittain geneettistä, se on fakta. Mutta että sairaus? Haluaisin nähdä tilanteen jossa alkoholisti sanoo syöpään kuolevalle että katsos kun mulla on tää sairaus! Itse aiheutettu, eikä parantumaton vrt. keuhkosyöpä voi olla itse aiheutettu tupakoimalla mutta alkoholisti tarttuu ITSE pulloonsa uudestaan ja uudestaan.

Addiktioherkkyys eri substansseihin on perinnöllistä, mutta onko kukaan kuullut pirinarkkarin vetoavan siihen että tämä kun on sairaus? Päihderiippuvuus mihin tahansa yhdisteeseen on riippuvuutta, ei sairautta.
Be a good animal, true to your animal instincts.
Lilo

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja Lilo »

Juu, exän alkoholisoitunut eno jahtasi meitä eräänä juhannuksena kirveen kanssa.

Vaikka juttu lähinnä naurattaa näin jälkeenpäin kaikessa surkuhupaisuudessaan, ei multa ole sen jälkeen paljon sääliä alkoholisteille irronnut. Sitäkin miestä kuitenkin moneen kertaan ovat sukulaiset yrittäneet saada jaloilleen mutta silti vikaa tuntuu löytyvän ainoastaan muista.

Turha sanoakaan, mutta myös juhannusepisodin jälkeen äijä soitteli sukulaisille ja selitti miten kamalia _me_ olimme olleet... :roll:
SingleMalt

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja SingleMalt »

Sekaan sen verran, että tarjoan linkin erääseen hoitotapaan. Neljä tuttuani on tuon prosessin käynyt läpi ja tietääkseni kolme heistä on lopettanut alkoholinkäytön kokonaan. Eivätkä vain lopettaneet, vaan omien sanojensa mukaan, he eivät tarvitse enää alkoholia. Puhuvat nykyään asiasta siten, kuin uskoon olisivat sille tulleet. Todella tehokas hoitotapa on siis kyseessä.

http://www.minnesota.fi/
Viimeksi muokannut SingleMalt, 23.11.2005 16:53. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
Dryad
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 139
Liittynyt: 03.09.2005 21:03

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja Dryad »

Niin no tuolla Lapuan Minnesota-hoidossa äitinikin oli, nykyään niitä saattaa olla jossain muuallakin päin Suomea.

Hoito on kallis kuin perkele ja "parantumisprosentti" AA-kerhojen luokkaa...

Samaa paskaa eri paketissa, itsestä se kuitenkin on kiinni. Vertaistuki tottakai kuitenkin tärkeää.
Be a good animal, true to your animal instincts.
Kid

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja Kid »

Kiitos SingleMalt linkistä!
Iskukki tossa myönsi että hoitoa hän tarttis, ilman ei eroon viinasta pääse. Ois jospa vain menisi... Mä aijon iskälle näyttää ton linkin. Annan paperiversiona ja katon että lukee sen! Tiedän, että jos laitan sen meilitse, se päättyy kuitenkin roskakoriin..

Olen mä miettinyt sitäkin, että tuleeko musta samanlainen.. Koska joskus maistuu enemmän, joskus vähemmän.
Molemmat ukkini joivat, äitini veli on alkoholisti, isäni veli kallistui myös sinne suuntaan..
Tajuanko mä, jos viina rupee maistuu liikaa? Toki mä sanon että tajuan, että en mä halua olla samanlainen. Mutta, jos siinä vaiheessa viina on jo saanut yliotteen. Ymmärränkö sitä sitten enää?
Vieras

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Köyhälistön onkelmia, tai yks suvussa oli vähän yli alkohooli käyttö mutta ketään ei hakannut tai muuten satuttanut ja pääsi siittä eroon kun vaan lopetti.
Kid

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja Kid »

mölli kirjoitti:oho unohdin kirjoutua siään :oops:
Vittu sä olet urpo! Tajuutko ollenkaan, että tää ei oo mikään saatanan vitsipalsta? Pidä tästä asiasta toi paska sisälläs!
Kiitos.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Tämä on kyllä kovin murheellinen ketju. Alkoholi aiheuttaa tässä maassa hirvittävän määrän surua ja kärsimystä. Minulla ei ole oikein mitään annettavaa ketjun kirjoittajille, mutta halusin kuitenkin ilmaista myötätuntoni ja kannustukseni vaikean asian kanssa kamppailuun. Jaksamista.
kid kirjoitti:Sen olen kuitenkin oppinut, että vika ei ole minussa, vaikka pitkään niin luulin.
Siksi en häpeä asiasta kirjottaa omalla nimimerkilläni.
Erityiskiitos Kidille rohkeasta ja tärkeästä huomiosta. Alkoholismin aiheuttamasta kärsimyksestä suuri osa perustuu varmasti asiaan usein liittyvään, pitkälti täysin tarpeettomaan häpeään. Sitä saavat kantaa nekin (tai juuri ne), jotka ovat täysin syyttömiä ja viattomia asiassa.
Dryad kirjoitti:Minua vituttaa se iänikuinen jankutus siitä että "alkoholismi on sairaus". Mikäli ihminen on myöntänyt olevansa alkoholisti, hän helposti turvautuu myöhemmin käyttämään tätä "sairautta" tekosyynä sille ettei lopeta juomista.
Kyllä alkoholistin elämä on alkoholistin itsensäkin näkökulmasta lähes aina niin kurjaa, että kaikki varmasti hankkiutuisivat alkoholismistaan eroon jos vain suinkin pystyisivät. Tuskin kukaan punnitsee mielessään toisaalta syrjäytyvän rappioalkoholismin ja toisaalta menestyvän addiktiottoman elämän plussia ja miinuksia päätyen valitsemaan alkoholistin elämän.

Ei, kyllä kaikki kynnelle kykenevät varmasti hankkiutuvat eroon alkoholismistaan. Mutta kun se ei niin vain yksin onnistu: apua tarvitaan. Kyllä tämä minusta oikeuttaa sairaudesta puhumisen. Ja jos sairautensa myöntäminen edesauttaa hoitoon hakeutumista, on minusta iänikuinen jankutus perusteltua.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
huima

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja huima »

Alkoholiongelmat ovat kyllä järkyttävän yleisiä.

Lapsuudessa ei edes tullut ymmärrettyä kuinka monella lapsuusiän kaverin perheessä ne ongelmat olivat joka päiväisiä - ja kuinka vasta vanhempana näki miten asiat olivat liittyneet yhteen.

Lähiömaailmassa aikuisilla ihmisillä oli loppujen lopuksi 80-luvulla aika vähän paikkoja missä tehdä asioita yhdessä. Jossain vaiheessa tottui siihen, että tiettyjen kaverien kanssa piti käydä tapaamassa heidän vanhempia lähipubissa. Siellä heitä näki enemmän kuin kotonaan. Muutaman lapsuudeniän ystävän vanhemmat muuttivat ennenpitkää ihan jokapäivä-juopoiksi, ja jokunen löytyi sitten kuolleena ryyppyreissuiltaan joko luonnollisesti tai luonnottomana kuolleena. Oli aika mustaa huumoria kun keskusteltiin pihalla skidinä että PoliisiTV:ssä oli XX:n isän taposta juttu.

Omat vanhempani eivät viinan kanssa lätränneet, isänikin lopetti kokonaan alkoholin käytön ennen kuin synnyin. Isäni on siis jo vanha mies ja sitä sukupolvea, jonka kunnia oli kovassa työnteossa ja äijämäisyydessä. Toisinsanoen viinaakin on siis juotu järvi tai kaksi, ja silti tehty kaikki duunit ja urheiltu kovaa. Jo aikoinaan oli niitä paskanpuhujia ja toteuttajia, ja faija on ollut aina sellainen toteuttaja.

Ei liene myöskään sattumaa, että kavereista alkoholiongelmattomissa perheissä kasvaneista lapsista on myös itsestään tullut alkoholin suhteen ongelmattomia ihmisiä. Ne joilla oli alkoholi lapsuudessa tärkeä osa vanhempien elämää, ovat enemmän tai vähemmän omineet ko. tavan myös itsekin.

Se että ihminen pilaa oman loppuelämänsä ja mahdollisesti samalla kumppaninsa ( ja naapureiden elämää ), ei minua niin haittaa - kuin se että aiheuttavat ongelmia ja pahoja muistoja lapsilleen, jotka eivät vielä pienenä välttämättä osaa lainkaan käsitellä niitä.

Kuinka hyvä ihmisen itsepetoksen pitää olla, että pystyy valehtelemaan - ettei alkoholi aiheuta itselle tai lähimmäisilleen mitään ongelmia.
Avatar
aasi
Kitisijä
Viestit: 6685
Liittynyt: 01.07.2005 21:12
Paikkakunta: Uleåborg

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja aasi »

mölli kirjoitti:Köyhälistön onkelmia
Paremman väen piirissä niistä vain vaietaan paremmin.
Tasan ei mene muumit kanootissa.
Kreivitar

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja Kreivitar »

huima kirjoitti: Ei liene myöskään sattumaa, että kavereista alkoholiongelmattomissa perheissä kasvaneista lapsista on myös itsestään tullut alkoholin suhteen ongelmattomia ihmisiä. Ne joilla oli alkoholi lapsuudessa tärkeä osa vanhempien elämää, ovat enemmän tai vähemmän omineet ko. tavan myös itsekin.
Kyllä se vain voi olla sattumaa. Minun alkoholiongelmaisissa perheissä varttuneet ystäväni eivät omaa viinaongelmia, vaan ihan normaalit juomatavat: otetaan, kun pidetään hauskaa kuten muutkin, mutta ei ongelmaksi asti.

Valitettavaa on, että juuri tuon sinun ylläolevan kaltaisella ajattelumallilla on niin helppo leimata ne viattomat läheisetKIN. Siis saavat muun häpeän lisäksi ulkopuolisten (alkoholisti)leiman niskaansa. Tiedän itse varsin hyvin, miltä se tuntuu. Ei ihme, ettei monen tee mieli näistä asioista avautua (vaikka puhuminen sinällään voisi omaa oloa helpottaa), kun eipä tuo aihe muutenkaan niin helppo ole, etenkään jos sattuu olemaan omakohtaisia kokemuksia.

En usko, että ihmiset ovat niin tyhmiä, että noudattavat orjallisesti jotain "kaavaa" tai mallia, jonka ovat oppineet kyseenalaistamatta sitä lainkaan. Toki näitäkin on, mutta enpä lähtisi yleistämään tässä asiassa.

Voisi ajatella niinkin, että kun on nähnyt ja konkreettisesti kokenut (esim. lähiomaisen roolissa), miltä se alkoholistin elämä näyttää ja tuntuu, niin eipä tee mieli viettää (eli pilata) omaa loppueläämänsä samoin, kun vihdoin pääsee sen (alkoholin) vaikutuspiiristä pois.

Alkoholismi on (päihde)riippuvuus. Sairaus se ei mielestäni ole. Eihän tupakointikaan ole sairaus, tai huumeiden käyttö: riippuvuuksia nekin. Nämä riippuvuudet toki voivat aiheuttaa sairauksia, mutta ei se itse riippuvuudesta tee sairautta.

Ymmärrän Kidiä hyvin: syyllisyys syntyy jo siitä, että puhuu aiheesta. Ehkäpä voisit saada isäsi hoitoon. Sain vaikutelman, että hän tunnustaa itse tilansa eikä sitä kiellä tai vähättele, joten kannattaa varmaan yrittää tukea ja patistaa hoitoon.


(edit: lyhensin tekstiä)
Viimeksi muokannut Kreivitar, 24.11.2005 7:08. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kreivitar

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja Kreivitar »

aasi kirjoitti:
mölli kirjoitti:Köyhälistön onkelmia
Paremman väen piirissä niistä vain vaietaan paremmin.
Niin, ja kulisseja on helpompi ylläpitää, kun on rahaa.
Kreivitar

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja Kreivitar »

killkill kirjoitti:Vittumainen sairaus tuo alkoholismi....

Sori, lyhensin tekstiäsi. Aika järkyttävää (siis ei lyhentäminen, vaan kuvaamasi kohtalot). Mutta haluan nyt tarkentaa käsitystäni riippuvuuksista, koska nähtävästi - vai olenko liian herkkä? - tämä oli vastaveto minulle ja riippuvuuksilleni. Mennään asiaan.

Eikö riippuvuus mielestäsi ole kyllin ”vahva” termi kuvaamaan alkoholismia? Tulee muistaa, että riippuvuuksissa on eri tasoja ja ”asteita”. Siinähän se riippuvuuden olemuksen ydin onkin: se kehittyy. En tiedä, että kukaan olisi alkoholistiksi tullut yhdessä yössä.

Tiedän, että on tahoja, jotka pitävät alkoholismia sairautena. On myös tahoja, jotka sitä pitävät riippuvuutena. En tiedä, onko näillä loppujen lopuksi mitään arvollista eroa. Siis aivan varmasti molemmista näkökulmista katsottuna ongelma on yhtä suuri. Itse en vähättele riippuvuuksia enkä ole koskaan kuvitellutkaan, että sellaiset paranevat päähänsilittelyllä ja kehotuksillä ”ryhdistäytyä.

En kuitenkaan näe kyseessä olevan sairauden, vaan nimenomaan riippuvuuden. Mielestäni alkoholisti ei ole sairas, vaan riippuvainen. Ja nyt tulisi ymmärtää, etten minä pidä riippuvuutta mitenkään ”toisarvoisena” tai vähemmän ”tärkeänä” tai ei-hoitoa vaativana kuin jos käytettäisiin termiä sairaus: en suinkaan.

Missä vaiheessa alkoholin juominen mielestäni muuttuu sairaudeksi? Onko se aluksi riippuvuus, josta tulee sairaus? Vai onko se heti sairaus?

Ehkä olen ankara tältä osin, mutta minä en siedä kuunnella alkoholisteilta (synninpäästönä, oikeutuksena, kohtalona?), että juon tätä viinaa, koska olen sairas enkä muuta voi -> ei edes yritetä vaikuttaa omaan toimintaan ja miten voisikaan, kun lähtökohta henkilöllä on, että on sairas ja sen armoilla -> ei vastuuta edes omasta itsestään.

En myöskään siedä kuunnella (ellei geenitutkimus toisin todista), että ryypiskelen ja tuhoan tässä elämääni, koska minulla on sellainen geeni: Siis alkoholismi on perimässäni jne.... Ei ihan mene läpi – varsinkin, kun kyseessä on alttius, ei automaattisesti mikään alkoholismi. Aivan kuten jollakin voi olla alttius syöpään, muttei hän välttämättä koskaan siihen sairastu (elintavoista riippumatta).

Geenitutkimus ei ole toistaiseksi käsittääkseni voinut kiistatta todistaa, että tällainen ”alkoholisti”-geeni olisi olemassa. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Minulla ei ole tarvetta yrittää "käännyttää" ketään ajattelemaan alkoholismia riippuvuutena, jos hän sen näkee sairautena. Halusin vain täsmentää omaa kantaani.
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Kreivitar kirjoitti:En myöskään siedä kuunnella (ellei geenitutkimus toisin todista), että ryypiskelen ja tuhoan tässä elämääni, koska minulla on sellainen geeni: Siis alkoholismi on perimässäni jne....
Tuo ottaa kuulaan ihan millä tieteen alalla tahansa.
"Olen väkivaltainen, koska minulla on noita geenilöitä. Laitetaan geenit vankilaan!" - Joo, ja siut sinne niitten kaveriksi.

100 vuoden päästä kukaan ihminen ei ole mistään tekemisestään vastuussa, koska myöhän ollaan sellaisia geenien muodostamia koneita.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Kreivitar

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja Kreivitar »

Mylwin kirjoitti: Tuo ottaa kuulaan ihan millä tieteen alalla tahansa.
"Olen väkivaltainen, koska minulla on noita geenilöitä. Laitetaan geenit vankilaan!" - Joo, ja siut sinne niitten kaveriksi.

100 vuoden päästä kukaan ihminen ei ole mistään tekemisestään vastuussa, koska myöhän ollaan sellaisia geenien muodostamia koneita.
Hyvä pointsi! En voi muuta kuin yhtyä siihen :D
Avatar
aasi
Kitisijä
Viestit: 6685
Liittynyt: 01.07.2005 21:12
Paikkakunta: Uleåborg

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja aasi »

killkill kirjoitti: Ihminen pyrkii aina rationalisoimaan ja perustelemaan kaiken toimintansa:
Ei nyt ihan kaikkea, monestikin olen miettinyt että "tässä nyt ei ole mitään järkeä, mutta jostain syystä tämä vaan on ihan hauskaa".
Tasan ei mene muumit kanootissa.
Kreivitar

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja Kreivitar »

killkill kirjoitti:..poistettu..
Minä en ole kuullut sellaisista tutkimuksista, joissa väitetään keuhkosyövän syntyvän kiistatta juuri tupakoinnin seurauksena. Käsittääkseni tupakointi on eräs syy (tarkoitukseni ei silti suinkaan ole vähätellä tupakoinnin merkitystä keuhkosyövän synnyssä). On myös henkilöitä, jotka elävät hyvin terveellisesti kaikin puolin ja sitten heihin iskee jokin sairaus (syöpä, reuma tmv.).

Uskon, että ajattelemme asiasta hyvin samalla tavalla, mutta käytämme eri nimityksiä. En aio jatkossakaan ajatella alkoholismin (tai muun riippuvuuden) olevan sairaus, vaan ensisijaisesti riippuvuus. Kuten totesin, on tahoja jotka alkoholismia pitävät sairautena. On myös tahoja, jotka sen näkevät riippuvuutena. Syövästä ei kaiketi olla riippuvaisia? Edelleen uskon, että alkoholismi voi aiheuttaa sairauksia ihmiselle.

killkill kirjoitti:
Havaintojeni mukaan alkoholistiperheissä kasvaa ennen kaikkea jyrkästi alkoholiin suhtautuvia lapsia: joko juoppoja tai absolutisteja. Harvoin mitään sitltä väliltä.
Minä taidan sitten olla se harvinaisuus sisarukseni ja muutamat ystäväni mukaanlukien.
SingleMalt

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja SingleMalt »

Dryad kirjoitti:Samaa paskaa eri paketissa, itsestä se kuitenkin on kiinni. Vertaistuki tottakai kuitenkin tärkeää.
Mitään faktoja en asioista tiedä, koska itse n ole koskaan ollut alkoholismin kanssa läheisesti tekemisessä.

Käsittääkseni tuolla homma perustuu sellaiseen malliin, jossa käytännössä alkoholisti laitetaan keskelle huonetta ja hänen läheisensä istuvat ympärillä ja kertovat totuuksia matkan varrelta. Kaikki asiat kaivetaan esille ja kerrotaan mitä alkoholisti on humalassa tehnyt, sanonut ja käyttäytynyt. Kuulemma noiden asioiden kaivaminen esiin ja selvinpäin kuuleminen on todellakin raaka ja toimiva hoitomuoto.

Mutsin duunikaverilla suurin sysäys oli raittiuteen se, kun kuuli kahden lapsensa kertovan, mitä isi oli heille sanonut. Isi oli sanonut, , että tappaa kakarat jos heivät ole hiljaa ja mene nukkumaan.
Lapset sitten kertoivat 10 vuotta myöhemmin, että jokaikinen ilta he muistivat tuon lupauksen ja menivit aina samainen uhkaus mielessa nukkumaan. Pelkäsivät koko lapsuutensa, että isä tappaa heidät heidän nukkuessa.
Leilah

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja Leilah »

SingleMalt kirjoitti: Mutsin duunikaverilla suurin sysäys oli raittiuteen se, kun kuuli kahden lapsensa kertovan, mitä isi oli heille sanonut. Isi oli sanonut, , että tappaa kakarat jos heivät ole hiljaa ja mene nukkumaan.
Lapset sitten kertoivat 10 vuotta myöhemmin, että jokaikinen ilta he muistivat tuon lupauksen ja menivit aina samainen uhkaus mielessa nukkumaan. Pelkäsivät koko lapsuutensa, että isä tappaa heidät heidän nukkuessa.
Tämähän voi olla hyvää terapiaa myös niille alkoholistin läheisille. Saa kerrankin kertoa, minkälainen paskaläjä alkkis on perheelleen ollut.
Jännä miten itse tarkkailee omaa humalaista käyttäytymistään. En tykkää ottaa yhtään viinaksia, mikäli sattuu olemaan lapsia lähellä. Ei tulisi mieleenkään mennä selostamaan humalassa lapsille mitään. Muistan itse vielä oikein hyvin, miten paljon penskana pelkäsin humalaisia. *puistatus*
Avatar
Dryad
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 139
Liittynyt: 03.09.2005 21:03

Re: Alkoholistit

Viesti Kirjoittaja Dryad »

SingleMalt kirjoitti:
Käsittääkseni tuolla homma perustuu sellaiseen malliin, jossa käytännössä alkoholisti laitetaan keskelle huonetta ja hänen läheisensä istuvat ympärillä ja kertovat totuuksia matkan varrelta. Kaikki asiat kaivetaan esille ja kerrotaan mitä alkoholisti on humalassa tehnyt, sanonut ja käyttäytynyt. Kuulemma noiden asioiden kaivaminen esiin ja selvinpäin kuuleminen on todellakin raaka ja toimiva hoitomuoto.
Itse purin tuntojani Minnesota-hoidossa 45 minuuttia äidilleni, itkien ja huutaen. Kaikkia pieniä tarinoita elämän varrelta, kaikkea minkä hän itse oli unohtanut ja/tai pakottanut itsensä unohtamaan. Se on raakaa ja repii kaikki osapuolet hajalle. En toiste siihen suostu. Olen koko elämäni huolehtinut sisäruksistani ja äidistäni. Nyt olen sanoutunut irti siitä tehtävästä. Pari kymmentä vuotta sitä juomista katsonut ja nyt riittää. Siispä jos äitini TAAS yrittäisi kuiville, en enää osallistu toimintaan mitenkään.

AA-kerhoissa järjestetään myös samantapaisia perhetapaamisia, eli ei sekään ole Minnesota-hoidon yksinoikeus.

Pidän kiinni yhä näkemyksestä että alkoholismi EI OLE sairaus. Se on riippuvuus. Siitä voidaan kiistellä paljon onko riippuvuus sitten sairaus, mutta toisaalta pitäisikö tupakoivien sitten olla nikotinisteja? Runsas alkoholinkäyttö ja alkoholismi voi aiheuttaa sairauksia; maksan erinäiset ongelmat (maksakirroosi, rasvamaksa), hermostolliset häiriöt, mielenterveysongelmat jne.
Be a good animal, true to your animal instincts.
Vastaa Viestiin