Kitinä

Onko teillä enemmän tai vaikka vähemmän merkittäviä fobioita?

Omistani tulee mieleen:

1.) Enpä tiedä sopiiko tätä "fobiaksi" sanoa, mutta..

Minun on ilmeisen mahdotonta uskoa, että kelpaisin toisille olennoille. Voin kyllä olla kaveri heidän kanssaan, tehdä yhteistyötä heidän kanssaan, tehdä tuotteen joka heille kelpaa tai tapella heita vastaan jopa raakasti.

Mutta uskoa että itse kelvata toisille olennoille.. heh.. varsinkin naaraksille romanttis-seksuaalisesti. Ja ilmaista sellaista muutenkin kuin tekstillä... En pysty. Mahdollisesti tuohon on reaalisyyt, niin on... mutta että noin koen, on siinä joko omaa älliä tai joku häiriö. Edit: Ei niin, että kunnioittasin muita tai pitäisin heitä kaikkia edes parempina. Oleellista, että minä olen tässä, ulkomaailma on tuolla, ja ne ovat TOISIA olentoja.

Aivan eri asia sitten jos joku muu (esim nainen) ITSE lähestyy "sillai" ja selkeästi tai asia on rahalla sovittu. Silloin sitä rajaa ei tietenkään ole.

Muutenhan se on kuin koettaisin kävellä juhannuskokkoon.Yrittäkääpä itse.

2) Toinen fobiani on ainakin PUHELINfobia.

Ei niinkään jos minulle soitetaan, vaan jos joudun itse soittamaan tärkeää asiaa.

Silloin nimittäin on ihan oman äänen ja lyhyen ilmaisun varassa. Livenäkin tavaten on enemmän tilaa kuin puhelinsoitossa. Saati sitten kirjoittaen on vielä enemmän aikaa Puhelimessa täytyy ilmaista kaikki selkeästi ja tarkasti ja lyhyesti. ilman muuta viestintää.

Eilen tiistainakin minun piti soittaa kaksi puhelua, Tällä kertaa muiden moka molempien syy. silti hankalia. Toinen rahan arvoinen, toinen muuten vain tärkeä (myös se epäsexuaalisesti). Kylläpä pelotti niin, että piti etukäteen ryypätä aamupäivä, ja sitten tasapainolla kahvin kanssa. Hyvin onnistuin (olla sekä kohtelias että jämerä), mutta helevata sentäs!

Tarpeeksi minusta.
Entäs teidän muiden tai tuntemienne isompia tai pienempiä fobioita?

Toistaiseksi vain yksi, joskus melkoista paniikkiakin aiheuttava: hämähäkit. Ei niinkään isot ja karvaiset, vaan kaikki muut. *puistatus*

Lintuja pelkään, etenkin jos ovat isossa kasassa niin kuin esim. pulut. Pulut ja lokit ovat pahimpia, mutta myös hanhet ovat kaameita. Ne saavat minussa aikaan oksennusrefleksin. Sen sijaan nokikanoista tykkään, kun ovat niin leppoisia lättäjalkoja.

Isoja ihmisjoukkoja. Kännissä festareilla tms ei ole mitään ongelmia, mutta menepä selvinpäin sosiaaliseen tilanteeseen jossa paljon jengiä. Iskee joku ihme primäärifobia ja päässä kuuluu "VITTUUN TÄÄLTÄ!" Eilen viimeksi kävi näin, kehitin tekosyyn ja feidasin ns vittuun.

Mutsi on joskus kertonut, että polvihousuiässä sain pahasti turpaani joltain sakilaisporukalta ja pelkoilin jo pentuna jos kadulla hengaili kakaralauma. Itse en muista tapahtuneesta mitään, mutta oireilu kyllä tukee tätä teesiä.

Korkeat paikat. En ole (tietääkseni) pudonnut koskaan korkealta, toki mahdollista että vaippaiässä faija on heittänyt kolmesti ilmaan ja ottanut kahdesti kiinni. Välillä riittää pelkästään valokuva joka on otettu korkean rakennuksen huipulta niin polvet notkahtaa saman tien.

Sitten taas hullua että luolasukeltaminen oli ihan ookoo. Joo, mikäänhän ei ole ihmiselle niin turvallinen ja luonnollinen ympäristö kuin säkkipimeä veden täyttämä luola. Totta on että välillä alussa jänskätti aika lailla, mutta kokemus ja harjoittelu auttoivat, sekä oikea asenne. Prätkällä ajaessakaan ei koskaan pelota.

Yksi vielä:. toistuva teema unissa jossa menetän toisen jalkani polven alapuolelta. Syy ei käy koskaan selville, toinen koipi vaan puuttuu.

- paha tulipalofobia
- korkeat paikat
- väenpaljoudet, varsinkin äänekkäät
- uiminen vedessä jos ei näe pohjaa

Mulla on helpottanut iän myötä suurin osa. Mitään fobiatasoista pelkoa tuskin on koskaan ollutkaan, mutta muutkin muuttuneet lievemmiksi. Kissoista en pidä vieläkään, enkä ampiaisista, mutta lasken molemmat normaaliksi itsesuojeluksi. Pahimpien painajaisten aiheena on edelleen hampaiden vaurioituminen, mutta tästä johtuen hammaslääkäri on ystävä, ei vihollinen. Edelleen vaihdan kanavaa/ käännyn pois ja tukin korvat jos tv:ssä tehdään jotain jonkun hampaille, on se sitten maila suuhun jääkiekossa tai tappelu elokuvassa.

exsu kirjoitti:Mulla on helpottanut iän myötä suurin osa. Mitään fobiatasoista pelkoa tuskin on koskaan ollutkaan...

Ei mullakaan paitsi ne linnut.

Ihmismassoja kammoksun jne. mutta en sitä fobiana pidä.

Mulla on sellainen keskikorkeanpaikan kammo. Tarkoittaa noin suurinpiirtein Näsinneulaa tai Puijon tornia. Esimerkiksi lasilattia Shanghain Pearl Towerissa ei jostain syystä tuntunut miltään.

Pelkään todella torakoita. Tiedän, että he eivät voi purra kuin koirat. Mutta olen hyvin hermostunut, kun näen heidät. Onko tällä fobialla nimi?