Kitinä

Fiilistä kun mennään kavereiden kanssa krapulassa pitsalle ja aletaan loiventamaan.

Opiskeluajoista vapautta, työuran alkupuolelta intoa ja lapsuudesta huolettomuutta. Silti en haluaisi palata mihinkään niistä ajoista. Elämä on pirun hyvällä mallilla.

Aikaa kun oli uskoa tulevaisuuteen.

Liian järkevöitymisen puutetta. Sitä kun oli vielä voimakkaita intohimoja johonkin tekemiseen kuten moottoripyöräilyyn, deittailuun tai reissaamiseen.

En mitään. Ne oli kivoja silloin, sillä hyvä.

Nää on vaikeita. Kokonaisuudessaan mulla on sellainen olo, että olen koko elämäni rakentanut asioita sellaiseen suuntaan, mitä olen toivonut. Toki pohjia on ollut, mutta kokonaisuudessaan viimeiset kolme vuotta ovat aina olleet paremmat kuin edeltäjänsä. Lapsuus ja nuoruus olivat monella tapaa raskaita, sieltä en osaa nimetä mitään aikoja joihin palaisin. Hyviä kausia ja hetkiä toki oli, mutta en haluaisi niiden mukana sitä muuta huttua. Opiskeluajat kävin töissä aika tiiviisti, joten niihinkään ei liittynyt mitään huolettomuuden tunnetta.

Tällä hetkellä huomaan kaipaavani sitä, että kun vieraat ihmiset heittävät "öögaa" kaupungilla, niin niissä silmissä lukee, että "Herranjumala mikä bööna!" eikä "Herranjumala toivottavasti tuo ei ala synnyttämään täällä!"

Oikeastaan olen tähän jo lottokeskustelun puitteissa vastannut. Kaipaan harrastuksiin käytettävissä ollutta vapaa-aikaa, mutta en ole halukas luopumaan nykyisestä taloudellisen vakauden tuomasta elintasosta.

Eilen kaipasin myös sitä tunnetta, kun Hullarien katalogi herätti innostusta ja aikataulutetun ostoslistan laatimista.

Eniten kaipaan sitä, että saattoi vapaasti valikoida omat nukkumaanmeno- ja heräämisajat eikä tarvinnut aikatauluttaa niitä pikkuihmisten mukaan

Vähän kaipaan myös sitä, että ehtisi juoda kahvin kuumana

exPertti kirjoitti:Kaipaan sitä aistittavaa rakkauden määrää kun ensirakkaus katsoi silmiin..mutta ihminen joka vapaaehtoisesti on mukana on vähän eri puoli tästä suloisesta keitoksesta.

Tuota, jos sulla on joku kellariin kahledittu naisparka siellä, niin turha niitä lehmänkatseita odotella.

exPertti kirjoitti:Joskus ihan vakavissani pohdin onko sinua kiusattu tai muuten laiminlyöty pahasti lapsena.

Kuulostaa projisoinnilta.

exPertti kirjoitti:Muuten, miksiköhän täällä palstalla on niin hiljaista, olisikohan sinulla mitään ajatusta siitä?

Koska kaikkien ei tarvitse täyttää tyhjiötä elämästään valitamalla parisuhteestaan palstalle.

exPertti kirjoitti:No kun kerran pidät kirjoitteluasi tyhjiön täyttäjänä

Voit vapaasti osoittaa kaikki kerrat kun valitan parisuhteistani ja suhteuttaa ne oman kitinäsi (sic) määrään. Tyyliin 0 - 1000.

Vaikkakin usein tuntuu täällä, että olen joku konfliktiahakevan teinilauman isähahmo.

Rofl.

Kauhea bon voyage -tunne on ollut nyt päällä monta päivää, mutta en meinannut saada siitä kiinni. Sitten sain puhallettua pölyt mustasta kirjastani. Jo helpotti.