Kitinä

Välillä hiipii mieleen outoja ajatuksia, kuten miksi ihmeessä teen töitä näin paljon. Kait elämässä pitäisi jotain muutakin olla?

Ehkä se on parempi sorvata kuin juoda Heinekenia ja kiihdytellä Teslalla?

Okei, asiaan: Jos koet, että elämässä voisi olla jotain enemmän, niin olet luultavasti oikeassa. Nykyinen onnellisuuen psykologia kuitenkin on sitä mieltä, että radikaaleja muutoksia ei tarvita ja jokainen pystyy opettelemaan elämään merkityksellistä ja onnellista elämää.

Esim. tämä kirja listaa 5 elementtiä, joita voi kehittää pyrkiessään hyvään elämään:
http://www.amazon.com/Flourish-Visionar ... 1439190763

Positive emotions – feeling good = Tunnut olevan peruspositiivinen ja uskot tulevaisuuteen

Engagement – being completely absorbed in activities = Tunnut sorvaavan, vahaavan ja muutenkin duunaavan ihan intensiteetillä

Relationships – being authentically connected to others = Onko tätä tarpeeksi?

Meaning – purposeful existence = Onko tätä tarpeeksi?

Achievement – a sense of accomplishment and success = Tesla löytyy ja muutenkin pyyhkii hyvin

PS. Anteeksi arskailu

PPS. Viime aikoina on vituttanut mm. kaikki, joten olen selvästi parempi Konsultti kuin Toteuttaja.

En ole koskaan lukenut ainuttakaan self help kirjaa. Enkä lue

Mulla on joskus hetkittäinen välillä pieni glitchi matrixissa, kun tulee sellainen selvä hetki ja alkaa ihmetellä mitä tekee. Mutta sitten pitää vaan taas juosta kovempaa!

Minäpä olen lukenut muutamiakin (en tosin loppuun asti) ns. self help -kirjoja joskus taannoin. Valtavasti jankutusta ja toistoa. Mietin onko ne kirjoitettu dementikoille vai kenelle?! Kertaus on joo opintojen äiti, mutta se on eri asia kuin jankuttaminen ja saman asian vatvominen sata kertaa. On ollut otsasuoni koetuksella sellaisia kirjoja lukiessa.

Tuorein kokeilu on vuodelta 2013, jolloin yritin muuttaa elämäni seitsemässä päivässä (Change Your Life in Seven Days) Paul McKennan kanssa. Settiin kuului aivopesu-cd, jonka kuuntelin urhoollisesti kerran läpi, mutta sitten päätin jättää päivittäisen aivopesun pois. No, en silti saanut kirjaakaan luettua. Nyt en saa koskaan tietää olisiko elämä muuttunut. Tai no, onhan mulla se kirja vielä hyllyssä.

James Potkukelkka kirjoitti:En ole koskaan lukenut ainuttakaan self help kirjaa. Enkä lue

Just ton takia linkkasin tuon kirjan. Voit halutessasi lähestyä teemaa myös pubmedin kautta.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11392865
https://en.wikipedia.org/wiki/Positive_psychology

^Onko sulla jonkin sortin (ammatillista, henkilökohtaista tms.) kokemusta tästä asiasta?

Hyvä psykedeelinen kokemus on ihan varmasti hyödyllisempi mielenterveydelle ja kasvamiselle kuin yksikään self help-kusetus eepos.

James Potkukelkka kirjoitti:En ole koskaan lukenut ainuttakaan self help kirjaa. Enkä lue

Tätä statementiahan suorastaan edellytetään Kitinä Unga Socialisterin pääsyvaatimuksissa!

James Potkukelkka kirjoitti:^Onko sulla jonkin sortin (ammatillista, henkilökohtaista tms.) kokemusta tästä asiasta?

Kyllähän konsultti neuvoa osaa!

Asiaan: tutustuin aiheeseen kollegan kautta, mutta en ole alkua pidemmälle perehtynyt aiheeseen. Sen kuitenkin tiedän, että positiivisella psykologialla on empiiristä tukea toimivuuden puolesta. Lähestymistapa on mielestäni looginen: tyytymättömyys elämään ei ole sairaus, mutta tilanteeseen voidaan voidaan vaikuttaa testatuin keinoin. Suhtautuisin aiheeseen kuten ohjeisiin terveistä elintavoista: jos jotain tyytymättömyyttä tai halua parannukseen on, niin neuvoja kannattaa kokeilla.

Suosittelen kirjaa Smile or Die, oikeasti hyvä ja asiallinen kirja. Liiallinen positiivisuus on perseestä.

http://www.theguardian.com/books/2010/j ... ehrenreich

^ Toi positiivinen psykologia siis keskittyy hyvinvointiin, ei happinessiin.

^ No ehdottomasti kyllä.

Aikoinaan selailin Jari Sarasvuon Sisäinen sankari-kirjaa ja olin positiivisesti yllättynyt. Ihan silkkaa asiaa oli, minusta. Hyviä elämänohjeita jne.
JV:n imago kovana oikeistolaisena ei taida btw pitää mitenkään paikkaansa...