Kitinä

Tulin tässä muistelleeksi sitä muinaisaikaa kun minäkin olin lapsi. Ja niitä tympeitä tilanteita, jolloin jouduin käymään kodeissa joissa oli tyttölapsia ja joskus jopa leikkimään (hyi yöks) tyttöjen kanssa.

Huomioni kiinnitti jo silloin, että tytöillä ei ollut oikeita leluja. Oikeiksi leluiksi lasken siis leikkiautot, sotakaluston pienoismallit, leikkipyssyt, leikkimiekat, actionfiguurit, leikkirobotit ym. tavara, jota nykyäänkin myydään vain poikien lelujen osastolla. Kaverillani oli jopa täydellinen Batmanasu. Minulla vain pahvinen avaruuskypärä jota käytin leikkiessäni olevani hävittäjäpilotti tai astronautti. Papatit ja kiinanpommit on nykyään valitettavasti kielletty, ennen sai pojat Sokokseltakin, poikien leluja nekin.

Tytöillä taas oli ihan käsittämättömiä leluliesiä, leluastioita, lelukampaamojuttuja ja vauvanukkeja! Voiko sen tylsempää hirvitystä ollakaan kuin muovinen vauvanukke? No ehkä nykyiset My Little Pony- pastellikummajaiset. Vain harvalla tytöllä oli edes leikkiauto.

Siis olivatko tytöt täysin sisäistäneet roolinsa tulevina äiteinä ja ruuanlaittajina? Onko yhteiskunnan ohjaamaa vai synnynnäinen naarasten vietti? Jos, ei ole syytä valittaa sukupuolirooleista, joihin nainen itse on pienestä asti valmistautunut.

Mites Kitinän jo vanhenevilla naisilla? Oliko teillä lapsena lähinnä vain tyttöjen leluja vai myös niitä oikeita eli poikien leluja?

Sitten laajemmin tyttölasten vanhemmille, myös miehille: Onko tyttärillänne lähinnä vain tyttöjen leluja vai myös niitä oikeita leluja?

Gallupin kaksikysymyksisyyden vuoksi saa pallottaa kaksi kohtaa. Jälkimäiseen osaan siis myös tyttölapselliset miehet.

Vaihtoehdot karkealla luokituksella:

Olen
nainen ja minulla oli lapsena lähinnä vain tyttöjen leluja
nainen ja minulla oli noin puoliksi tyttöjen leluja ja oikeita leluja
nainen ja minulla oli lähinnä poikien eli oikeita leluja
vanhempi ja tyttärilläni on lähinnä vain tyttöjen leluja
vanhempi ja tyttärilläni on noin puoliksi tyttöjen leluja ja oikeita leluja
vanhempi ja tyttärilläni on lähinnä poikien eli oikeita leluja

Mulla oli vaan käpyjä.

Vesper kirjoitti:Mulla oli vaan käpyjä.

exPertti kirjoitti:Minulla oli vaan yksinäinen peltirumpu.

Vaikuttaa, että ette ota kysymystä vakavasti, kun kerran asiallisia vastauksia ei kuulu.

Eipä silti, kyllä noinkin voi olla kuten kerrotte.
Äitini kerran kuuli jonkun 50-luvulla syntyneen alaisensa selittävän, että hänellä lapsuudessaan "heidän aikaan" ei ollut edes nukkeja, mitä nyt itse tekivät vaateräsyistä. Äitini vastasi että vaikka on syntynyt 1930, hänellä oli lapsena ainakin kymmenen kaupasta ostettua nukkea, joista kolme sulki silmänsä ja tuli äänikin.

Itse taas kuulin kerran radiosta, miten joku 1965 (!) syntynyt nainen selitti, ettei hänen aikanaan lapset ehtineet töiltään leikkimään. Hänenkin piti kymmenvuotiaana hoitaa yksin ensin omat lehmät ja sitten naapurin lehmät.

Että voi olla Suomessa vielä nykyäänkin todellisia SyväJokialueita, joiden lasten oloista keskiluokkaiset kaupunkilaiset eivät tiedä mitään.

Sittenkin kysymys pätisi, eli leikittiinkö kävyillä kotia vai sotaleikkejä, veisteltiinkö puunkarahkasta tyttöleikin kauha vai leikkipyssy.

Mulla oli ihan viimeisintä huutoa oleva/pitävä, silmiään aukova ja ääntelevä käpy.

Hans Jörgen kirjoitti:Mulla oli ihan viimeisintä huutoa oleva/pitävä, silmiään aukova ja ääntelevä käpy.

Varsinaiseen aiheeseen liittyen tunnustan, että minulla oli lapsena tai siis esimurrosikäisenä myös nukkekoti. Mutta sen ainoa asukki oli vanhempieni nuorena ostama söpö savinen maskottihiiri, "Hilatinutti". Ja siis en leikkinyt mitään hyi yöks tyttöjen leikkejä tai leikkinyt nukkekodillani ollenkaan. Vaan se liittyi pienoismallikiinnostukseeni. Tämä oli siis kuin talon pienoismalli, johon asentelin ja itse askartelinkin huonekaluja ja toimivan valaistuksenkin.

Siis ei kai arkkitehtuuri, edes sisustusarkkitehtuuri ja huonekalumuotoilu ole poikalapsellakaan kovin homoa, eihän?

Gat kirjoitti:minulla oli lapsena tai siis esimurrosikäisenä myös nukkekoti.

Ei ihme, ettei pildeä ole ihan hirveästi tullut.

elco kirjoitti:

Gat kirjoitti:minulla oli lapsena tai siis esimurrosikäisenä myös nukkekoti.

Ei ihme, ettei pildeä ole ihan hirveästi tullut.

Joo, mullakin oli nukkekoti enkä oo kertaakaan saanut pildeä. :/

^ No nii-i!

Vesper kirjoitti:Joo, mullakin oli nukkekoti enkä oo kertaakaan saanut pildeä. :/

Kuulostaa melko homolta.

Mutta päästäisiinkö aloituksen asiaan eli millaisia leluja, siis "tyttöjen leluja" vai heh, "oikeita" leluja Kitinän naisilla lapsena oli. Ne naiset ja miehetkin joilla on tyttölapsia, voivat ruksata lisäksi, minkä tyypin leluja tyttärillään on. Kaksi kohtaa voi pallottaa kun on kaksi eri kysymystä. Voisitte ainakin kirjallisesti kertoa.

Itse arvelen, että merkittävä ero on.
Mutta onko se kulttuurillista vai perinnöllistä?
Veikkaan sukupuolisidonnaisesti geneettistä, siis synnynnäistä.

Onhan tätä testattu muillakin lajeilla lempeissä eläinkokeissa.
Esimerkiksi kun häntäapinoiden, olikos se makakien, nuorison lauman eläintarhahäkkiin on heitetty mollamaijanukkeja ja isoja muovisia Plastotyyppisiä leikkiautoja... tytöt hakevat heti ne mollamaijat ja hellivät niitä. Kun taas pojat säntäävät leikkiautojen kimppuun. Tuskin ne ymmärtävät mikä auto on, mutta onhan niissä leluissa liikkuvia osia eli pyörät, niitä voi vetää ja työntää. COOL! Ja mikäpä olisi tylsempää kuin vauvanukke? Tytöt ovat siis tyhmiä.

Minulla oli lapsena sekä tyttöjen että poikien leluja. Oli muutama nukke ja nalle mutta myös leikkipyssy ja autoja. Kiinurit, papatit ja thunder kingit poksuttelin myös. En ole kovin kummoinen äiti enkä varsinkaan kodinhengetär mutta ihan naisellinen nainen kuitenkin. Nyt aikuisena mulla sekä ompelukone että raivaussaha.

Leila kirjoitti:Kiinurit, papatit ja thunder kingit poksuttelin myös.

Thunder kingejä ei mun aikaan ollut. Mutta papatteja, vetopommeja, koiranpommeja (heitetään kiveen, lentää luoti mihin sattuu) ja kiinanpommeja saivat pikkupojat ostaa vapaasti. Kovimpaan juttuun eli "tykinjytkyyn" oli joku ikäraja, niitä ei näkynyt. Nykyään taas alaikäinen ei saa ostaa edes tähtisadetikkuja?

Niitä narullisia vetopommeja laiteltiin oviin, ja tähtisadetikkunippu vetopommein sitoen efekti oli mainio. Lisäksi Varkauden ns. "leijonapuiston" eli Valtterinpuiston suihkulähde oli vuosikymmeniä pois käytöstä, heti sen jälkeen kun minä ja Heikki räjäytimme talvella sen suihkukaivon leijonan suun putkessa nipun kiinanpommeja. Komiat lieskat. Kaupasta sai myös kyynelkaasuampulleja ja hajupommiampulleja, joiden yhdistelmä oli kiva posauttaa Sokoksen alakerrassa. Ah se poikalapsuus. Tuskin tytöt tuollaisesta ymmärsi?

Tosin olihan joillakin tytöillä silloinkin myös oikeita leluja.
Esimerkiksi päivähoitopaikkani (joku duunarijehovaperhe!) naapurissa asui tyttö, jolla oli alkuperäinen Corgi Toys Batmanauto. Minullakin oli, mutta sen siivekkeet oli korvattu tulitikuilla. Mistä lienee vanhempani sen löytäneet.

Samaisen tytön kanssa leikinkin kotia kun tuo pakotti. Alkuun miehekkäästi puolustin kotia hyökkääviltä krokotiileiltä. Mutta sitten tyttö vaati minua antamaan selkään eli piiskaa vauvanukelleen! Erittäin vastenmielisesti tein. Muistan ajatelleeni, että hakataanko tuota tyttöäkin kotona ja vielä että tämäkö on sitä työläiskulttuuria.

Ja joo, sama tyttö harhautti minut lyömään käteni koirankakkaan ja pesemään käteni kuralammikossa.
Siitä lähtien olen suhtautunut naisiin epäluuloisesti.

Te, Gat kavereineen, olette saaneet aikaiseksi kauheaa tuhoa ja epäjärjestystä noilla pikkuräjähteillä. Hyvä vaan, että niiden myyntiä ja käyttöä on nykyään rajoitettu.

Leila:
Ei se mun vika ole, että te tytöt olette noin tyhmiä.
Ja mitä se sinuun kuuluu, että sytyttelimme pienimuotoisia tulipaloja vastuumme tuntien?
Leikimme jopa oikeilla kivääreillä, haulikoilla ja revolverilla ilman että koskaan tuli mieleenkään ladata niitä vaikka ammuksia oli, ammuskella toisiamme tai edes viedä niitä ulos. Vanhempanikin suhtautuivat vain positiivisesti jäsenyyteeni salaseura "Päiviönsaaren Dynykerhossa". Millaista pumpuliturvahelvettiä nykyään rakennetaan? Kohta kieltävät ilotulitusraketitkin jopa aikuisilta? Onneksi olen varastoinut niitä. Pitää vain varoa tumppaamasta röökiä kätköön tuonne piirongin taakse.

Tähän ketjuun pitäisi saada asiallisia vastauksia. Entisiltä tytöiltä ja myös tyttölasten vanhemmilta. Esimerkiksi Dave/Jameksella taitaa olla kaksikin tytärtä? Nykyään ne lienevät jo karvaperseisiä ja luultavasti "korkattujakin". Mutta millaisia leluja heillä oli kun vielä olivat viattomia neitsykäisiä?

Tämähän on merkittävä sosiaalipsykologinen kysymys.
Vielä nykyäänkin kaupoissa on erikseen poikien ja tyttöjen leluosastot. Ehkä tytöt katsovat myös poikien osastoa. Pojat eivät katsokaan tyttöjen leluja. Itse vielä joskus kuljen poikien lelujen osaston läpi. Taisinpa männäviikolla ostaakin itselleni jonkun Lego-avaruusaluksen. Tyttölelujen osastolle en mene. Ei kiinnosta ja herättäisin vartijoiden huomiota. Tuskin kukaan uskoisi, että minulla voisi olla lapsia ja varsinkaan tyttöpuolisia.

Okei, okei olen tyhmä nainen enkä oikein ymmärrä, miten pienet pojannaskalit sytyttää "vastuullisesti" pieniä tulipaloja. Mut en kyllä haluaisi, että naapurin vesselit tekisi vastaavaa meidän pihalla tai postilaatikolla. Ja vaikea sun kanssa tässä on keskustella, kun olet jo etukäteen päättänyt, että tytöt on tyhmiä ja leikkii tyhmiä leikkejä ylivertaisiin poikiin ja poikien leluihin verrattuna.

Mulla oli lapsena lähinnä vanhempien sisarusten vanhoja leluja, eli tyttöjen ja poikien risaisia rojuja. Omia leluja olivat lähinnä pehmolelut Isoin ja mieluisin itselleni saama lahja oli leikkikeittiö, joka kyllä oli itse toivomani ja kertoi rakkaudesta ruokaan, ei niinkään hoivavietistä Muistan silti leikkineeni myös isoveljien vanhoilla pikkuautoilla, legoilla ja kemistin setillä. Tyttöjen leluja ei meillä eritelty.

Omalla tytöllä on lähinnä tyttöjen leluiksi luokiteltavia, mutta mieluiten leikkii legoilla ja askartelee. Sillä hemmetin kalliilla baby bornillakin taisi leikkiä ehkä kaksi päivää kunnes kyllästyi. .

Kiitos Suvinen vastauksesta.
Se "Baby Born" taitaa olla joku vauvasimulaattorinukke, johon saa lisävarusteena kylpyammeenkin? Mä en tajuu. Kyllähän minulla pikkupoikana oli karvaisia pehmoeläimiä. Mutta että tytöt tykkäävät kovamuovisista ihmisen näköisistä nukeista? En tajuu. Hyvä jos tyttäresi kyllästyi.

Ehkä jos olisin saanut siittää oman lapsen, niin sen kautta ihmisenkin pennut vaikuttaisivat söpöiltä.

Niin ja varmaan lelukeittiösikin oli kuitenkin sitä naisellista hoivaviettiä. Minähän sinulta kerran kysyin, osaatko laittaa ruokaa. Kuulemma osaat. En mä sua enää vonkaa, mutta olisihan sellainen emäntä tarpeen. Itse kun osaan vain lämmittää eineksiä mikroaaltouunissa. Jaa niin pannulla tehdä brittiläisen oikeaoppisesti bacon and eggs.(Sokeroitu tomaatti kuuluu siihen, niksi on missä järjestyksessä laittaa pannulle.)

Sen kuitenkin myönnän, että ovathan nuo tyttöjen viettipohjaiset hoitoleikit realistisempia kuin poikien leikit. Nykymaailmassa ainakin. Pojat kun vietinomaisesti leikkivät tappelua ja sotaa. Oikeaan tappeluun joutuminen ei ollenkaan kivaa. Ja jos sotaan joutuu, hyvin äkkiä tulee Äitiä ikävä.

Yleisemmin mites tyttöjen ja poikien pihaleikit?
Nykyäänhän lapset eivät ole pihalla, vaan pelaavat tietokonella sisällä.
Minä kuitenkin olen niin kamalan vanha, että olen käynyt kansakoulua. Ja keskikouluakin, joka kuitenkin hetikohta muuttui peruskoulun yläasteeksi.

Varkauden Tehtaan Kansakoulun pihalla oli sukupuolisegrekaatio. Eli raja jota ei saanut ylittää. Meillä pojilla oli välituntileikkinä mm. ns "ajoski" eli monimutkainen hippaleikki.
Tytöt omalla puolellaan taas hyppäsivät narua, hyppäsivät narua, hyppäsivät ruutua ja niillä oli kuminauhojen kanssa joku steppailuleikki. Ja sitten eniimmäkseen niillä oli joku laulu piirileikin kanssa. Sanat jotenkin näin: "Isäntä se ottaa emännän, emännän, emännän. Emäntä se ottaa lapsen, lapsen, lapsen, lapsen. Lapsi se ottaa hoitajan, hoitajan, hoitajan." Loppua en muista mutta tuota ad infinitum. Kuitenkin naisen oikeaan rooliin valmistautumista?

Minulla oli sotaleluja. Mattopommeja ja kiinanpommeja myös paukuttelin...