James Potkukelkka kirjoitti:Ei nyt mennä siihen, onko eo. tarkastelu hyödyllinen
Jonkinlaisen pragmatistis-inferentialistisen semantiikan kannattajana en oikein hyväksy tätä dikotomiaa. Miksi tehdä sellainen käsitteellinen konstruktio, joka ei edesauta käsittelemään asiaa, josta pitäisi olla puhe, vaan vain tekee asiat sotkuisemmiksi? Ja tämä ei ole vain pragmaattinen kysymys, vaan syvempi: jos käsitteistömme tekee asiat huonommin ymmärrettäväksi, onko käsitteistö itsessään toimiva tai ymmärrettävä?
Mä hylkään kulttuurirelativismin: minusta merkitys, totuus tai etiikka ei ole erilaisten kulttuuritraditioiden sisäinen ilmiö, vaan erilaisten kulttuuris-historialisten traditioiden muokkaamien käsitteellisten skeemojen välille voidaan löytää merkityksellinen keskusteluyhteys. Samaa kautta tietysti myös erilaisia traditioita, tapoja, arvoja, uskomuksia, perinteitä jne. voidaan arvioida sisällöllisesti mielekkäästi myös toisesta kulttuurista käsin. Näin hylkäämällä relativismin hylkään myös ajatuksen siitä, että "kulttuurit" olisivat erillisiä ja toisiaan leikkaamattomia monoliitteja. Ne, mitä kutsumme "kulttuureiksi", ovat itse asiassa sotkuisia, toisiaan leikkaavia traditioiden ja tapojen kimppuja, joilla on paljon yhteisiä piirteitä. Mikä tahansa kimppu sisältää myös keskenään huonosti yhteensopivia, aivan päinvastaisiinkin suuntiin vetäviä tendenssejä ja kehityskulkuja.
Minua kiinnostavat tietyt rationaalisuuteen, dialogisuuteen, demokratiaan, tasa-arvoon ja luovuttamattoman ihmisarvon tunnustamiseen liittyvät ajatustraditiot, jotka saivat ensimmäiset systemaattiset muotoilunsa antiikin Kreikassa, säilyivät läpi pimeän keskiajan arabifilosofien oppineisuudessa, nousivat uuteen kukoistukseen Euroopan valistuksessa ja jotka ovat esimerkiksi uskonnon ja nationalismin paineesta huolimatta säilyneet aika keskeisessä roolissa siinä traditiossa, jota usein kutsumme länsimaiseksi traditioksi. Keskeinen osa tätä universalistista valistuksen traditiota on, että vastustamme pontevasti kaikkia pimeyden voimia, jotka haluavat palata takaisin hölmöön ja relatvistiseen jäsennykseen keskenään ristiriitaisista ja keskenään taistelevista kulttuurimonoliiteista ja ymmärrämme, että keskeistä on puolustaa valistuksen aatetta kaikkialla (tästä tuo klo 9.30 viestini puhui).
Persumielisten kritiikki kohdistuu usein olkiukkoon, jonka mukaan heidän vastustajansa on sitoutunut jonkilaiseen kaikkien kulttuuris-historiallisten tapojen samanarvoisuuteen siinä mielessä, että niitä ei ikään kuin tulisi arvostella ulkopuolelta. Katson, että sanomani osoittaa, että tämä olkiukko ei missään nimessä sovi minuun (vaikka käytännössä usein olenkin sitä mieltä, että vierasta tapaa kannattaa arvostella vasta, kun ymmärtää sen kulttuurisen roolin aika syvällisesti eikä pelkän vieraan pinnan perusteella). Mitä persumielisiltä jää sitten usein tajuamatta, että sama kulttuurirelatvismin vastainen, valistuksen universaaliudelle rakentava ajatusrakennelma on aivan vastaavasti yhtä tuhoisa heidän omalle monokulttuuri-monolitismilleen kaikkine tympeine ilmenemismuotoineen.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
