Kitinä

James Potkukelkka kirjoitti:Hmm. Mitä oikeastaan tarkoitat? Minkälaisiin itsellesi mielipahaa aiheuttavia tilanteisiin aktiivisesti hakeudut?

Tää on itsellenikin vähän vaikeasti hahmottuva alue, ja voi toki olla, että jostain syystä vain Vagan ja Peran muotoilut ovat sellaisia, jotka koen vieraiksi, eikä itse sisällössä ole niin suurta erimielisyyttä. En toki aktiivisesti hakeudu mielipahan perään, mutta pateettisimpina hetkinäni ajattelen, että motivaatiorakenteessani ei koko sisäänpäinkääntynyt mielihyvä/mielipaha-dimensio ole useinkaan ollenkaan kovin määräävä tekijä, vaan ritarilliset hyveet oikeasta ja väärästä, totuudesta ja valheesta, ohjaavat valollaan valkeaa ratsuani orientoitumaan maailman pimeydessä. Kitinä-esimerkkejä olisivat tosiaan ehkä suhtautuminen läheisten kristillisiin hautajaisiin tai siihen, että kohdattaessa kriittistä vasta-argumentaatiota suljetaanko silmät vai muokataanko omia kantoja.

Tää on kyllä mielenkiintoinen keskustelu, mutta en oikein osaa tarttua asiaan, kun selitettävät kokonaisuudet tuntuu niin isoilta. Mutta lähes kaikilla tuntuu olevan totuuden siementä mukana jutuissaan. Allekirjoitan jopa Yllen lähestymiskanna, enkä ole yllättynyt, että joku kokee niin. Tavoitteenani ei koskaan ole ollutkaan täyttää mitään yleisesti hyväksyttyjä normeja, vaan minulle riittää, kun elän sen mukaan, että voin olla sinut itseni kanssa.

Sen verran haluan kuitenkin tarkentaa, etten suinkaan aja aina omaa etuani suoraan, vaan aika useinkin välillisesti sen kautta, että olen ystävällinen ja avulias kohtaamiani ihmisiä kohtaan. Esim. harrastusten parissa osallistun aktiivisesti seuratoimintaan. Rahankaan suhteen en ole kovin tarkka, koska liian tiukka asenne aiheuttaa vaan turhaa stressiä.

Kirjat, lukeminen, kirjoittaminen, valokuvaaminen, kuvien muokkaaminen/tekeminen, taide, musiikki, lenkkeily, patikointi, juokseminen, eri maiden kulttuurit, matkustelu, eläimet, luonto, läheiset ihmiset. Kiinnostun herkästi eri asioista, mutta kiinnostus ei aina kestä kauan: riippuu vähän aiheesta.

Sitten kun ei jaksa kiinnostua mistään, voikin ampua kuulan kalloonsa. En jaksaisi sellaista elämää enää: olen sen jo kokenut. On ihanan vapauttavaa, kun tietää elämänsä tarkoituksen. Ja sehän on Tabermannia lainaten

Kun tietää
eläneensä turhaan
tietää ainakin
minkä vuoksi
on elänyt.

^Onko sun valokuvia jossain nähtävissä?

^

On, mutta en nyt sentään täällä aio mitään paljastella. Ja melko wannabe-tasolla mennään eli turha niitä on gallerioista etsiä