Kitinä

Kurkunpääntulehdusta pukkaa. Vaimomatskua.

Ihan leppoisa viikonloppu oli, poikettiin mökillä, kävi vieraita ja sai ottaa rennostikin. Lauantaina poikkesin kaverin kanssa baarissa väijymässä El Classicon. En mä silti just nyt freesi ole, kun vanhempi tyttö laattas melkein koko yön. Huomenta.

Kurkku vittuilee edelleen, alkaa puntteilun vieroitusoireet iskemään jo pahasti.

No kahvia koneeseen ja kakkaa pönttöön.

Reilu viikko ilman maito- ja viljatuotteita > joulukuusta asti piinannut kuiva hakkaava yskä katosi vaikka katupölyä ilmassa runsaasti. Olin jo menossa astmatesteihin, useampi antibioottikuuri ei tähän louskutukseen tepsinyt. Nestettä poistunut kropasta kolmisen kiloa. Leikittelen ajatuksella miltä tuntuisi olla taas neuvolapainossa eli alle sadan. Siitä meinaan on aikaa..

Selvisin flunsasta kahden päivän makuulla kurkku tietenkin vaivasi pari viikkoa.. https://youtu.be/ZEB5Ypqg34A

Virkayskä, öhö, öhö. Huomenna avotilasta toiseen. Kokemuksesta voin sanoa, ettei mikään ole niin perseestä kuin avotila (jos työtiloista puhutaan).

Pojan säbäjengi voitti taas molemmat pelit lauantaina. Saldo: Kymmenen peliä, kymmenen voittoa ja maalisuhde nöyrät 100-20. Eli +80 kymmenessä pelissä! Omassa pojassa huomasin sellaisia viitteitä vaihtopenkin käyttäytymisessä, että nyt on vähän liikaa aikaa keskittyä epäolennaiseen, kun pelit on noin selkeitä. Jätkät tvistaa enemmän penkillä kuin kentällä. No se oli se hauska päivä/ilta.

Eilen sitten käytiin kattomassa molempien lasten kanssa mun mummua. Isompi muistaa isomummun virkeenä fillaroijana ja toinen muistaa mummuna jolla oli aina joku herkku jemmassa. Nyt on 89 vuotia mummu kuihtunut aivan silmissä pois. Jo ennestään pieni ja hento nainen. Ei hän ole mua (meitä) enää pitkään aikaan muistanut. Elää aivan omissa harhamaailmoissa. Näkö ja kuulo on käytännössä mennyt jo pari/kolme vuotta sitten. Nyt on mennyt liikuntakyky aivan kokonaan. Syöminen ei suju, eli nukkuu kohta pois. Mun mielestä on ihan hyvä että elää harhamaailmoissa niin kauan kuin vielä jaksaa.

Mielessäni sanoin hänelle, että mee mummu jo nukkumaan, nähdään myöhemmin.

Työpaikkaliikunta on ihana asia. Surkeasti nukutun yön jälkeen en olisi illalla myöhään varmastikaan jaksanut raahautua salille, joten säbä + kuntopyörä oli pelkkää plussaa, korkoa korolle.

Huh, nyt voi taas hymyillä. Mulla on kyllä maailman paras hammaslääkäri.