Kitinä

exsu kirjoitti: ↑24.07.2017 9:41 ^ Tottuko sun ahteri siihen satulaan? Mä oon nyt innostunut työmatkapyöräilemään, eikä meinaa persaus kestää edes tyynyhousuilla. Mietin pitääkö vain siedättää vai katsella toisen mallista penkkiä.

Tämä on toisaalta hyvin laaja kysymys ja keinovalikoima on monipuolinen ja runsas, mutta jos listaan muutaman pääkohdan:
- ensinnäkin, jalkojen, kämmenien ja perseen osalta suurin rasitus/paine kohdistuu jälkimmäiseen
=> osta riittävän laadukkaat "bibsit" eli olkaimelliset ja pehmustetut pyöräilyhousut, laadukkaat housut eivät hierrä mistään, unohda alkkarit alta
=> pyöräliikkeistä saa ilmaiseksi satuloita testaukseen, joten tätäkin vasten uuden sopivamman satulan hankkiminen ei ole ylivoimaista, joskin työtä eli testilenkkejä vaativaa
=> ns. bikefittingiä järjestettään liikkeissä ja muuallakin, mutta se ei ole välttämätön (itse en ole moisessa ollut, maksaa joku 200e), eli ajoasento tulee saada mahdollisimman mukavaksi pyörän säätömahdollisuuksia hyväksi käyttäen
- pyöräasento on staattinen mutta sitä tulee ehdottomasti vaihdella (kippuralla mm. otteen muutokset) vaikkapa putkella polkimista persettä kymmenen minuutin välein lomittaen

Lopuksi, ongelmasi on hyvin yleinen ja edes siedätyshoidolla siitä ei pääse kokonaan eroon. Voin tarpeen tullen antaa yyveellä tarkempia ohjeita, siis sellaisia, joita tässä itse on ehtinyt oppimaan.

Tänks!

Mähän ajan tätä työmatkaa tuolla mun metsäpyörällä, kumeissa on vaan enemmän ilmaa kuin ryteikössä. Ei siis mikään kevein kaveri, mutta tällä matkalle (Herwood-Tammela) ihan riittävä. Ajoasentoa on säädelty (metsäsopivaksi) paikallisten maastopyöräharrastajien kanssa, ja sen pitäis olla ihan jees. Pyöräilypöksyt on molemmat myös maastomallia, pitää ehkä harkita kaupunkiversioita kaveriksi.

Ollaan lähdössä perheretkelle Ahvenanmaalle polkemaan parin viikon päästä. Siellä eri mallinen satula (ja pyörä), pitää katsoa miten sen kanssa sujuu.

Edelleen joku mielekäs harraste hakusessa.

Voisi kokeilla golfia jos tuo olkapää vihdoinkin kestäisi. Siinä yhdistyisi kaikki hyvät puolet, silmitön väkivalta yhdistettynä voimalajiin ja pidempikestoiseen kävelyyn.

Mulla auttoi lähinnä munien puutumiseen penkin hyvin lievä kallistaminen eteenpäin, ihan hämmentävän pienetkin muutokset asennossa huomaa samantien.

Tänään tuntui jo pyöräily paremmalta. Sitäpaitsi huomasin, että mulla on kankut ihan mustelmilla edellisen maastoretken jäljiltä, joten voi olla, että kipu oli osittain niistä johtuvaa. Pitää tutkia.

Käytiin eilen Helsingin Zippy- seikkailupuistossa riekkumassa. Merittävästi yksipuolisempi ja vähemmän fysiikkaa vaativa kuin Tampereen Flowpark, mutta ihan kivaa vaihtelua sekin. Suosittelen kyllä kokeilemaan, mieskin ekakertalaisena innostui jo hieman. Vielä pitäisi ainakin yksi Flow-päivä ottaa tälle kesälle kummipojan kanssa.

aasi kirjoitti: ↑24.07.2017 16:45 Mulla auttoi lähinnä munien puutumiseen penkin hyvin lievä kallistaminen eteenpäin, ihan hämmentävän pienetkin muutokset asennossa huomaa samantien.

Parhaiten olen huomannut juuri saman seikan, kun otin Signaturesta pari uutta satulaa testiin. Eka vaikutti ekalla testilenkillä aivan horrorilta, kunnes tajusin virittäneeni sen takakenoon. Vaakasuora on hyvä lähtökohta.

Ajoin tänään ilman tyynyhousuja ja ilman kipuja! Eli ongelmana olikin reissussa rähjäänyt perä. Satula saa siis jäädä.

Kuinkahan pitkää reipasta kävelylenkkiä vanhan plösön pitäisi kyetä tapsuttelemaan ennenkuin uskaltaisi kokeilla cooperia ilman suurta sydänkohtauksen pelkoa?

Bluntly kirjoitti: ↑10.08.2017 10:26 Kuinkahan pitkää reipasta kävelylenkkiä vanhan plösön pitäisi kyetä tapsuttelemaan ennenkuin uskaltaisi kokeilla cooperia ilman suurta sydänkohtauksen pelkoa?

Jos pystyt kävelemään pari tjntia reippaasti voit kyllä juosta 12 minuuttia.

Ei nyt mopolla mahdottomia, hölkkääminen saa riittää.

Harrastan kävelyä, kävelin töistä perjantain kunnniaksi Töölönlahden ympäri Hakaniemen Alkoon ja ostin sieltä neljä mielenkiintoista olutta, Kun saan vähän painoa alas niin kävelin välillä kotiin töistä, se on vain 7,8km.. Sen jälkeen korkkaan jonkun harvinaisen oluen..

Oon saanut aika hyvin vakiinnettua toisetkin nyrkkeilytreenit viikkoon, mutta nyt on joku omituinen lihasjumi käynyt vaivaamaan. Ensin oli alaselässä semmoinen puristuskipu, jonka seurauksena pakarat puutui heti kun yritti istua, ja nyt vihloo jostain lavan alta kurjasti. Lisäksi nyrkkeilysuojausta vähän häiritsee se, ettei kyynärpäät taivu enää edessä yhteen. Ajan säästämiseksi olen mussuttanut kipulääkettä ja toivonut parasta, mutta kai se hierojalle täytyy hakeutua.

Aloittelen mäkitreenejä (aika tasaisella tulee muuten lenkkeiltyä), että jaksaa kesäkuussa kiipeillä vuorilla. Peruskunto on ihan kiitettävä, mutta on hyvä etukäteen treenailla mäkiä, koska lähes pelkkää nousua on sitten luvassa. Saisi kyllä tulla paremmat kelit, koska tykkään auringosta enempi kuin tällaisesta harmaasta hömpästä

Kreitsu kirjoitti: ↑29.04.2018 19:05 Aloittelen mäkitreenejä (aika tasaisella tulee muuten lenkkeiltyä), että jaksaa kesäkuussa kiipeillä vuorilla. Peruskunto on ihan kiitettävä, mutta on hyvä etukäteen treenailla mäkiä, koska lähes pelkkää nousua on sitten luvassa. Saisi kyllä tulla paremmat kelit, koska tykkään auringosta enempi kuin tällaisesta harmaasta hömpästä

Minulla on muuten ihan sama keino (melkein) ja tavoitekin. Tuo kiipeilysamoilu, tosin elokuussa.
Niin. Me emme tapaa vuorilla kun sinä petturi menet jo aiemmin.

MYÖS portaat ovat hyvä apu kunnon kohotukseen. Täällä Stadissa siihen on mahdollisuus mm. Paloheinässä.
Mutta myös metrossa! Hirmu korkeat portaat kannattaa kävellä ylös! Ilmaista hikeä!

KESTÄVYYSTOUKO
ja ehkä salaa Kreitsusta kiinnostunut!

Stadinarska kirjoitti: ↑04.05.2018 7:56
Minulla on muuten ihan sama keino (melkein) ja tavoitekin. Tuo kiipeilysamoilu, tosin elokuussa.
Niin. Me emme tapaa vuorilla kun sinä petturi menet jo aiemmin.

MYÖS portaat ovat hyvä apu kunnon kohotukseen. Täällä Stadissa siihen on mahdollisuus mm. Paloheinässä.
Mutta myös metrossa! Hirmu korkeat portaat kannattaa kävellä ylös! Ilmaista hikeä!

KESTÄVYYSTOUKO
ja ehkä salaa Kreitsusta kiinnostunut!

No jopas, mihinkäs päin olet lähdössä nostelemaan kinttua? Itse pysyttylen täällä saarella, mutta matkaan pohjoisemmaksi, Lake Distrctille, kolmeksi viikoksi. Olen siellä ollut useita kertoja ja se on lempialueeni täällä. Wales on myös kiva ja Skotlantikin olisi, jos ei siellä aina sataisi tai olisi muuten paska keli

Malminkartanossa sijaitseva täyttömäki (kutsun sitä jätemäeksi, olen asunut Pitskussa ja silloin kävin siellä usein treenailemassa) on myös mainio treenauspaikka *vink vink*. Paloheinässä laskin pulkkamäkeä pentuna ja hiihdinkin, vaikka en koskaan oppinut hiihtämään kunnolla.

^ kelit on vaatetuskysymys. Umpihankia ja paukkupakkasia on vain pari päivää vuodessa.

Noilla matkoilla kärrin kanssa kannattaa harkita sähköpyörää jos jokapäiväinen polkeminen muuten menee liian rankaksi. Kärrejä saa varmasti 3-4 lapsellekin.

Kreitsu kirjoitti: ↑06.05.2018 10:12

Stadinarska kirjoitti: ↑04.05.2018 7:56
Minulla on muuten ihan sama keino (melkein) ja tavoitekin. Tuo kiipeilysamoilu, tosin elokuussa.
Niin. Me emme tapaa vuorilla kun sinä petturi menet jo aiemmin.

MYÖS portaat ovat hyvä apu kunnon kohotukseen. Täällä Stadissa siihen on mahdollisuus mm. Paloheinässä.
Mutta myös metrossa! Hirmu korkeat portaat kannattaa kävellä ylös! Ilmaista hikeä!

KESTÄVYYSTOUKO
ja ehkä salaa Kreitsusta kiinnostunut!

No jopas, mihinkäs päin olet lähdössä nostelemaan kinttua? Itse pysyttylen täällä saarella, mutta matkaan pohjoisemmaksi, Lake Distrctille, kolmeksi viikoksi. Olen siellä ollut useita kertoja ja se on lempialueeni täällä. Wales on myös kiva ja Skotlantikin olisi, jos ei siellä aina sataisi tai olisi muuten paska keli

Malminkartanossa sijaitseva täyttömäki (kutsun sitä jätemäeksi, olen asunut Pitskussa ja silloin kävin siellä usein treenailemassa) on myös mainio treenauspaikka *vink vink*. Paloheinässä laskin pulkkamäkeä pentuna ja hiihdinkin, vaikka en koskaan oppinut hiihtämään kunnolla.

Tätä Toukokuuta Kreitsulle!

En oo viel varannut, mut Alppimatk matkat ovat hyviä. Salzburgin lähellä. Siellä on ohjattua. Priorisoin tällaista, Ehania oppaita.
Mut suunnitteluasteella.

TOUKO

McJanne kirjoitti: ↑06.05.2018 16:47
Kaks lasta tuohon mahtuu, eli ens kevääksi pitää varmaan keksiä muuta, tila-auto tms.

Onko teille siis kolmas tulossa?

Yhdelle tavan turvaistuin pyörään ja kaksi kärryyn, niin vielä kulkee.

Kreitsu kirjoitti: ↑29.04.2018 19:05 Aloittelen mäkitreenejä (aika tasaisella tulee muuten lenkkeiltyä), että jaksaa kesäkuussa kiipeillä vuorilla. Peruskunto on ihan kiitettävä, mutta on hyvä etukäteen treenailla mäkiä, koska lähes pelkkää nousua on sitten luvassa. Saisi kyllä tulla paremmat kelit, koska tykkään auringosta enempi kuin tällaisesta harmaasta hömpästä

Skotlannin Ylämaa on leffoista päätellen kaunista. Mutta jos Euroopassa haluaa Alppien lisäksi melkein oikeaan vuoristoon, kyllähän se on Norjan vuoristo eli Skandit eli Kölivuoristo. Korkeampaa kuin Skotlannissa ja koska rannikolla lähtevät vuonosta tai sisempänä syvästä laaksosta, suhteellinen korkeus eli se mikä pitää kiivetä on melkoinen.

Nuorempana tuli siellä rimpuiltua. Tekisi mieli, mutta tässä kunnossa kuolisin ensimmäiseen ylämäkeen. Neuvona britteihinkin että pitää olla hyvät retkeilykengät, sellaiset jotka tukevat nilkkaa ja joissa on paksu kuvioitu pohja. Ohutpohjaisilla katukengillä jokainen kivi tuntuu jalkapohjassa. Kumisaappaat ovat hommaan kelvottomat.

Sitten kun ylös pääsee, tajuaa että pitää mennä vielä alaskin! Vähemmän rasittavaa totta kai se alamäki. Mutta toisaalta alaspäin mennessä pitää koko ajan tunnustella, pysyykö kivi jolle alas astut paikoillaan. Irtokivistähän tunturien pinta koostuu. Yksittäinen vaikka teleskooppinen eli kasaan menevä kävelysauva olisi hyödyllinen alas tullessa, itse en käyttänyt.

Pohjoiskalottiin ei kannata mennä vielä kesäkuussa, koska sääsket. Sääskiverkot pitää siellä olla ja dödöjen lisäksi joka kohta ihoa jotenkin peitettynä. Sääsket imeytyy hengitykseen, hyppii kahvimukiin ja kyykkypaskalla käynti on kivuliasta.

Säällä siellä on merkitystä koska jos koko tunturi on pilvessä, siellähän ei näe paljon mitään eikä varsinkaan maisemia. Lisäksi kivet ovat liukkaita. Pitää odottaa pilvien hälvenemistä.

Gat kirjoitti: ↑08.05.2018 6:52Mutta jos Euroopassa haluaa Alppien lisäksi melkein oikeaan vuoristoon, kyllähän se on Norjan vuoristo eli Skandit eli Kölivuoristo.

Lasketko sä nyt Pyreneen ja Apenniinien vuoristot samaan läjään Alppien kanssa vai dissaatko niitä epähuomiossa?

Vagabondo kirjoitti: ↑08.05.2018 8:43

Gat kirjoitti: ↑08.05.2018 6:52Mutta jos Euroopassa haluaa Alppien lisäksi melkein oikeaan vuoristoon, kyllähän se on Norjan vuoristo eli Skandit eli Kölivuoristo.

Lasketko sä nyt Pyreneen ja Apenniinien vuoristot samaan läjään Alppien kanssa vai dissaatko niitä epähuomiossa?

Eihän koko viestissä ollut paljoa tolkkua. Kreitsu kertoo olevansa matkalla kolmeksi viikoksi alueelle, jolla on ollut useita kertoja aiemminkin, johon G. vastaa nettispekulaation ja 70-luvun Norjan matkan kokemuksella antamalla neuvoja Kreitsulle. Vain Kitinässä. Ja sääskipuheistaan päätellen ei Gat iloisella 70-luvullakaan oikeasti käynyt puurajan yläpuolella pohjoisessakaan.

Mainitsemiesi lisäksi aika vaikea Euroopan vuoristoista on poislaskea esimerkiksi Kaukasusta, Tatraa, Karpaatteja ja Dinaarisia Alppeja. Omaa vaelluskokemusta minulla on vain kahdesta viimeksi mainitusta, ja vaikka ne eivät esim. Kaukasukselle vedäkään mittojen puolesta vertaa, ihan oikeita vuoristoja nekin ovat. Luulisin Kreikan ja Espanjan (muidenkin kuin Pyreneiden, esim. Sierra Nevada) vuoristojen olevan niidenkin liikaa Gatille, ainakin minä olen niiltä löytänyt ihan mainioita reittejä.

Aina vittuilua

No joo, vertailin siihen tunnetuimpaan eli Alppeihin ja toisaalta Skandeja ainakin numeroiden perusteella Skotlantiin. Ja Norjassa on vastaavan muotoisia vaikka Alppeja matalampia teräviä huippuja. Joissa on ympärivuotisia jäätiköitäkin. Muista mulla on nimitieto vaan ei tv-näkymääkään muusta kuin jostain Pyreneitten ja Apenniinien susilaumoista. Pohjoiskalotissa aloin käymään vasta 80-90 luvuilla, aikaa siitäkin joo.

Porotkin pakenevat sääskiä ylös tunturin tuuleen, mutta kyllä meidän autoreissuilla välietappeina telttailtiin paljon matalammallakin, missä saatanallisia sääskiparvia,

Norjassa haluaisin vielä tänne, Otertind, lempinimeltään "arktinen Matterhorn". Kääntöpuolelta on kartan mukaan loivempi.




Jos Kreitsu menee "Lake Districtiin", siellä ainakaan ei kummoisia mäkiä ole Skotlantiin saati Norjaan ym verrattuna. Suomi toki on lähes tasankoa, pikku pomppuja vain ihan Käsivartta jossain määrin lukuunottamatta.

Olen patikoinut pitkin Brittilää (myös Skotlannissa) ja myös muutamissa muiden maiden vuoristoissa. Rohkenen kutsua britti”vuoriakin” vuoriksi, kun niitä täälläkin sellaisiksi kutsutaan, vaikka toki kaikki (myös minä) tietävät, että ovat melko vaatimattomia moniin muihin verrattuna. Mutta minulle kelpaa melko lailla kaikki eikä tämä kai mikään "kusemiskisa" ole. Luonnollisesti patikoin paljan varpain ja yöpukuun sonnustautuneena, kun en ole tajunnut että pitää laittaa kengät jalkaan ja että voipi ylhäällä olla koleaa ja joku muukin ihminen.

Kiitos Urpsulle, aina tämä Kitinä vaan yllättää ihmisen, vaikka periaatteessa pitäisi jo tietää.

Kreitsu kirjoitti: ↑08.05.2018 16:04 Kiitos Urpsulle, aina tämä Kitinä vaan yllättää ihmisen, vaikka periaatteessa pitäisi jo tietää.

Pelkkää ylimielistä vittuilua se häneltä oli, enkä tykkää kiittelystäsi. Sori, en huomannut että olet jo mäkimaissa ollut. Joten hyvää hyvyyttäni laitoin ihan perussettiä, neuvoja joita et sittenkään tarvitse. En vittu mitään kusemiskilpailua meinannut. Itse hölmöyttäni nousin kerran jyrkkään tunturiin hyvissä Nokialaisissa kumisaappaissa. Elokuussa. Kaikki varpaankynnet mustuivat kun varpaat alamäessä tökkivät saappaaseen ja viimeinen kynsi irtosi vasta joulun alla! Myöskin kerran huomasin, että kun ei ylös, niin alaskaan ei kannata mennä suorinta reittiä jos alkaa alempana tunturikoivuvyöhyke 45 asteen kulmassa liukkaalla sammaleella. Se oli kuin olisin laskeutunut 500 metriä korkeasta puusta oksalta oksalle! Ylöskään ei enää päässyt ja tulipa silloinkin äitiä ikävä

Gat kirjoitti: ↑09.05.2018 6:05

Kreitsu kirjoitti: ↑08.05.2018 16:04 Kiitos Urpsulle, aina tämä Kitinä vaan yllättää ihmisen, vaikka periaatteessa pitäisi jo tietää.

Pelkkää ylimielistä vittuilua se häneltä oli

Mjoo, ei se viestini tosiaan kovin ystävällissävyinen ollut. Vähän tarpeetonta irvailua. Sori siitä, niin kuin entinen pääministeri sanoisi.

Mut toisaalta, ehkä sun oma viestisi vähän provosoi minua: oikein ällöttävä tyyppiesimerkki setämäisestä mansplainauksesta, johon vielä lisäsit tyyppiesimerkin lastentarhamaisesta, kiusaavasta vähättelystä koskien kaikkia muita seutuja kuin sinulle tuttuja. Ajauduin sitten jatkamaan samalla infantiililla tasolla kuin sinä, mistä en nyt ole kovin ylpeä.