Kitinä

Kaikilla on varmasti kokemusta ja näkemystä hampurilaisaterian syönnistä. Siispä ohessa kysely, saa myös perustella.

Kekkosen vielä eläessä meillä lapsosilla oli Toivonkadun Carrolsissa tapana syödä ne ainakin osin kirjaimellisesti samaan aikaan: pujottelimme osan ranskiksista lisäkerrokseksi hampurilaisen sisään ja haukkailimme siitä sitten.

Enää en tunne vetoa tähän toimintatapaan, mutta olen sen verran voimakkaasti vuorovedon kannalla, että ärsyttää kovasti tämä liian usein (siis mä asioin hampurilaisravintolassa ehkä muutaman kerran vuodessa, mutta kuitenkin) toistuva ilmiö, jossa tilaamaani hampurilaista ei ole heti saatavilla, vaan ranskikset lyödään tarjottimelle ja kerrotaan, että hampurilainen tuodaan pöytään myöhemmn. Sietämätöntä! Minut lähes pakotetaan tilanteeseen, jossa joudun syömään ranskikset ensin, tai sitten syömään jäähtyneitä ja rapeutensa menettäneitä rasvapuikkoja purilaisen lisukkeena.

^ Pahinta tuossa on se, että hamppari kestää odottelua paremmin kuin ranut. Liian usein ne heti mukaan saadutkin ranut ovat siellä paistopisteellä seisoneita.

Söin aikoinaan pitkään hampparin ensin, vaikka ranut tuotiin ensin. Jotenkin halusin parhaan syödä ensin. Sittemmin aikuistuttuani kehityskaari on johtanut vuorovetoon.

Piti pitkään miettiä mitä tarkoittaa ranut.

Ei ole tullut vielä ranua syötyä.

Tikut eka.

Ranut eka, koska ne on hyviä vain kuumana. Hamppari menee haaleanakin. Lisäksi se kuiva gluteeniton leipä ehtii siinä vähän kostua.

Ranut syödään joissain kehä kolmosen takaisilla asutuskeskittymäalueilla?
Ranuja en ole koskaan syönyt ja hampurilaisenkin teravuotta sitten..
Syön mieluumin kebab-annoksia, ne kun ovat ainoita hyviä asioita mitä Turkista tai sieltä päin tullut..

Aloitan ranuilla, syön hampurilaisen ja lopetan ranuihin.

En pääsääntöisesti syö kumpiakaan. Tai no, söin reilu kuukausi sitten Burger Kingin vegehampurilaisen (joka oli jopa ihan hyvää, mutta ei herättänyt kiinnostusta syödä sitä uudelleen ennen kuin noin viiden vuoden kuluttua ehkä). Sitä ennen olen syönyt hampparin noin viisi vuotta sitten eli voinee sanoa, että syön hampurilaisen viiden vuoden välein. Ranuja (kesti hetki ennen kuin tajusin, mitä niillä tarkoitetaan) en ottanut ollenkaan enkä niin ollen niitä syönyt.

En syö ranskalaisia. Jos hampurilaiseen hairahdun, niin se on mäkkärin tuplajuusto.