Kitinä

Niin.
Mihin ammattiin olette halunneet isona? Mutta ette pyrkineet ja varsinkin mihin ette olisi kelvanneetkaan.

Pikkupoikana halusin veturinkuljettajaksi.
Myöhemmällä iällä unelma-ammattejani olisivat olleet järjestyksessä:

1.) Astronautti
2.) Hävittäjälentäjä tai edes liikennelentäjä
3.) Maailmankuulu Afrikan tai Subarktiksen suurnisäkkäiden tutkija
4.) Nerokas kirjailija tai kuvataiteilija
5.) Netin nuorten naisten koeajovideoiden eli casting-videoiden tekijä.

Viimeisen voisin nostaa ykköseksi.

Voisin kirjoittaa maailmanlaajuisia bestsellereitä, mutta niiden pitäisi olla myös kriitikoiden arvostamia.

Oikeita duunarihommia. Olen vain liian laiska niihin.

Kyllä mä tavallaan kaipaisin paljon luovemmalle alalle, ehkä johonkin sellaiseen, missä saa tehdä jotain omilla käsillään ja näkee työnsä jäljet. Ehkä mainosalalle tai jopa rakennusalalle niin, että saisi sekä suunnitella että olla mukana toteuttamassa. Yrittäjyys kiinnostaa ja jos universumi antaa sitä mitä olen tilannut, se toteutuu nopeammin kuin uskottekaan!

Ja nyt sitten vasta luin otsikon tarkemmin. Kovasti mua kiinnostaisi erilaiset kulttuurit, luonto ja eläimet, mutta en voisi muuttaa minnekään viidakkoon, koska hämähäkit.

Vesper kirjoitti: ↑14.02.2017 9:50 Ja nyt sitten vasta luin otsikon tarkemmin. Kovasti mua kiinnostaisi erilaiset kulttuurit, luonto ja eläimet, mutta en voisi muuttaa minnekään viidakkoon, koska hämähäkit.

Joo tarkoitin siis jotain alaa, johon ehkä halusitte, mutta ette ymmärtäneet pyrkiä ja johon ETTE olisi syystä tai toisesta kelvanneet. Esim. mulle ammattilentäjän homma ei kävisi, koska likinäköisyys. Ehkä ei motoriikkakaan rittäis, ja oksentelisin kurveissa. Eläintieteestä, että biologiaahan opiskelinkin, mutta en koskaan olisi selvinnyt kasvintunnistustenteistä. Huono muisti ja rehut ei niinkään kiinnostaneet.

Aikas hankalaa muuten jos on kuin minä. Että ei ole käden taitoja, ei urheilullisuutta eikä ymmärrä pitkää matikkaakaan. Onneksi mun ei tarvi käydä töissä. Olen yrittäjä, jolla ei ole varaa käydä töissä. Koska kalusto maksaisi kannattamattoman liikaa. No, enpä ole enää työkkärin ja sossun armoilla.


P.S: Mitä sulla on hämähäkkejä vastaan. Nehän ovat ihkuja, toisin kuin syömänsä kärpäset.

Gat kirjoitti: ↑14.02.2017 10:18P.S: Mitä sulla on hämähäkkejä vastaan. Nehän ovat ihkuja, tosin kuin syömänsä kärpäset.

NAPALMIA!!!111

Vesper kirjoitti: ↑14.02.2017 10:21

Gat kirjoitti: ↑14.02.2017 10:18P.S: Mitä sulla on hämähäkkejä vastaan. Nehän ovat ihkuja, toisin kuin syömänsä kärpäset.

NAPALMIA!!!111

Kuten ilmavoimilla jalkaväelle.
Mutta tätä menoa lakkaan salaa haluamasta sinua. Etkö ole lukenut "Lotta ystäväni", siis "Charlottes Web" tai nähnyt söpöä elokuvaa hämähäkin ja sian ystävyydestä. No joo, tuo on offtopic. Muut takaisin aiheeseen kiitos!
Editointeja koska typoja ja kirjan nimikin väärin.

Nuorena poikana halusin ehdottomasti Top gunin nähtyäni hävittäjälentäjäksi. Sitten totesin, että vittu meillähän on itsetippuvia migejä ja drakeneita, en tahdokaan. Hornet-lentäjäksi kyllä sitten taas olisi voinut halutakin. Liikennelentäminen on glorifioitua bussikuskin hommaa, en tajua kuka sitä haluaisi tehdä pl. hyvä palkka.

AIkuisempi unelma-ammatti olisi kansainvälisesti menestynyt kirjailija, mutta epäilen suuresti ettei lahjat riittäisi vaikka kuinka itseään kehittäisi ja kaikkensa panostaisi.

So Hard:
F-14 ei ollut kurvatappelija, se leffa oli propagandaa. Jopa MiG-21 bis voittaisi lähitaistelussa. Paitsi ettei pääsisi niin lähelle vain infrapunaohjusten kanssa. Draken oli huonompi kurvaaja, mutta pitkänmatkan interceptori kuten F-14... mutta huonompi kuin Tomcat varsinkin Falcon-ohjusten takia.

Liikennelentäjän työ on joo varmaan kuin glorifioitu bussikuski, samaa mieltä. Mutta onhan ammattilentäjissä tässä maailmassa puskapilotteja pikku-Cessnoilla juurikin niillä haaveilemillani korpimailla. Jotkut eläintutkijatkin ajavat itse.

McJanne:
Ai sullakin on silmäongelma, yksilmäinen ehkä..
No mä olen tai olin likinäköinen, mutta vanhuuttani se on parantunut ja piruuttani hankin ajokortistanikin sen ruksin pois, varsinkin astuttuani viimeiset lasini paskaksi. Kuitenkin silmäni ovat eripariset. Joitakin vuosia oli hyvä kun oikealla silmällä näin kauas ja vasemmalla näin lukea. Nyt tarttisin jo lukulasit sille vasemmallekin.

Yksityislentäjäksi niillä silmillä kelpaisi, ammattilentäjäksi ei.

Mutta torninosturin kuski?
Ymmärrän, minäkin tykkään ajaa koneita.
Torninosturista oli joku aika sitten dokkarikin.
Vaatii taitoa, saa olla yksin ja on tavallaan siinä yläpuolella kingi. Hyvä.

Ei ole unelma-ammattia. Vain vapaaherran elämä on elämää.

Bhven kirjoitti: ↑14.02.2017 16:30 Ei ole unelma-ammattia. Vain vapaaherran elämä on elämää.

Niinhän minäkin melkein. Mutta saako niin pillua?
Erotiikkapuoli on erikseen. Mutta mikä voisi olla parempi palkallinen ammatti kuin tällä herrasmiehellä?
http://www.gotporn.com/casting-couch-x- ... eo-3140459

1)Pappi tai kirkkohistorian tutkija
2) Näyttelijä
3) Poliisikoirien kouluttaja
4) radiotoimittaja

Ensimmäistä ja toista harkitsin vakavasti lukiossa. Ekasta opo puhui ympäri etten hakisi ja oikeastaan kaikki muutkin joille puhuin tästä ääneen vastustivat ajatusta. Ei ollut rohkeutta sitten hakea. Näyttelijähaaveet kuihtuvat kun tajusin miten luokattoman huono sietokyky mulla on taideihmisiin. Myöskään realiteetit eivät varmasti olleet kohdilla tämän kanssa.

Poliisikoirajuttu oli lapsuuden haave. Jos en pärjää taideihmisten parissa niin koiraharrastuspiirit ovat vielä pahempia. Lisäksi olen iän myötä kehittynyt enemmän siisti sisätyö- ihmiseksi.

Radiotyöstä innostuin joskus yläasteella. Tässä suurin ongelma on työväline eli ääni, joka minulla ei ole oikein radioon sopiva. Lisäksi ajatus jostain radio-opistosta puistatti, taidehenkilöriski oli ilmeinen!

exsu kirjoitti: ↑15.02.2017 16:33 1)Pappi tai kirkkohistorian tutkija

ÖÖÖÖh?
Onhan sitä muutakin historiantutkimusta kuin kirkkohistoria. Oletko kenties pappissuvusta?

Suhtautumiseni uskontoihin tiedätte.
Mutta näin meidän kesken sanottuna kyllä minäkin nuorena harkitsin papin ammattia. Kun en ihan ateisti ole, kai naiivisti kuvittelin, että niin olisin "lähempänä Jumalaa". Ja vitut ja niin mitä Jumalaa sitäpaitsi.

Jossain luterilaisen kirkon palstalla joku pappi tai lähellä oleva kertoi, että usein esim. seurakuntanuoret (joita en toki ollut) harhautuvat teologiseen haluten papeiksi. Kuitenkin teologia kun on usein jopa tiedettä kuten eksegetiikka, niin sitten onkin järkytys ettei se usko ja Raamattu olekaan kuten jossain pyhäkoulussa tai seurakuntanuorissa kerrotaan. Jos eivät tutkijoiksi mene harvoihin virkoihin, jäljelle jää vain se papin ammatti. Ja monilla on kuulemma omantunnontuskia kun eivät enää usko siihen mitä seurakuntalaisille sanovat kirkonmenoissa... ja aina eivät uskalla muillekaan papeille sitä kertoa. Mutta kun heillä ei mitään muutakaan ammattia ole, joten papiksi jäävät.

Nykyiset naispapit eivät tosin välitä mitä puhuvat, kunhan heillä on niin ihkua että sukkikset pyörii jalassa,

Mutta mä käsitin jo silloin kun vanhempani selittivät että papin pitää olla sosiaalinen ja minähän en silloinkaan ollut.

En, päin vastoin, pappiahaave oli suurta kapinaa. Mä en halunnut lukea yleistä historiaa, kun siitä päätyi silloisen ymmärrykseni mukaan joko museoon tai opettajaksi. Kirkkohistoriassa näin jotain mystistä jännyyttä vähän Indiana Jonesin tai nyttemmin ehkä enemmän Dan Brownin hahmojen henkeen (tiedän kyllä että ovat eri alojen tyyppejä, mutta vähän hankala oli keksiä kirkkohistorian sankaria).

Laulajan ja rumpalin ammatit olisi kiinnostaneet kovasti, siis rock-bändissä. Asian toteutumisen esteenä oli/on vain kaksi erittäin oleellista juttua: esiintymiskammo ja se tosiasia, etten kertakaikkisesti omaa hitustakaan musikaalista lahjakkuutta

Oikeastaan mikä tahansa mikä vaatii omaehtoista kiinnostusta kyseiseen ammattiin.
Lääkäriksi pitäisi niinko opiskella. Vapaaehtoisesti. Ei sovi luonteelle.

Mutta jos jotain pitäisi valita niin lääkäri oli pikkupoikana unelma-ammatti.

Maailma on menettänyt mussa huikean pop/rock- tähden ihan vaan siitä syystä, että mulla ei ole lauluääntä. Näyttelijän hommiin olisin myös hinkunut, mutta en tiennyt mitä kautta olisin alalle hakeutunut. Ajan hengen mukaisesti ajelehdin sitten kavereiden vanavedessä ammattikouluun syljeksimään ja teit äitein astumaan ravintola-alalle. Jonkinlaista esiintymistaitoahan se tämäkin vaatii.

Ai niin. Lapsena olin vakaasti päättänyt, että musta tulee elokuvaohjaaja. Vähän isompana heikko itseluottamus vei tämän haaveen, ja sitten taas se sama ongelma, ettei yksinkertaisesti ollut hajuakaan miten moiseen unelmaduuniin pääsisi.

Ehkä olisi myös kiva ollut olla kiertuemanagerina jonkun 80-luvun tukkahevibandin mukana. Road managerina siis, ei tour managerina. Noh.. oikeastihan tuo homma olisi varmaan aivan /c.stä, kun pitäisi tapella itkevien kotoa karanneiden bändäreiden ja juoppohulluuskohtauksen saaneen basistin kanssa sekä ihmetellä, mihin laulaja on kadonnut.

Eli mielummin sittenkin se tukkahevibändin laulaja, joka on kadonnut panemaan toimittajan kanssa.

Suvinen kirjoitti: ↑28.07.2017 13:18 apsena olin vakaasti päättänyt, että musta tulee elokuvaohjaaja. Vähän isompana heikko itseluottamus vei tämän haaveen, ja sitten taas se sama ongelma, ettei yksinkertaisesti ollut hajuakaan miten moiseen unelmaduuniin pääsisi.

Otat kameran ja uploadaat tuloksen youtubeen. Vai pitääkö ohjaajaksi tituleeratun kuvata filmille tai jotain muuta muka-hienoa?

Joskus haaveilin, että minusta tulee isona päiväkodin täti tai historian opettaja. Haaveet tyssäsi siihen kun tajusin että a) en tule toimeen lasten kanssa b) en pysty olemaan ihmisten edessä jatkuvasti päivästä ja vuodesta toiseen.

Mä olen aina ollut sellainen päivä kerrallaan pösilö. Niillä mennään mitä aamulla eteen tarjoutuu. Vitustako minä tiedän mihin kaikkeen ammattiin minusta olisi, ennen kuin kokeilee. Unelma-ammatti?! Yhtä järjenvastainen ajatus kuin on unelmakumppani.

Nuorena mä olin mun unelma-ammatissa. Sillä ei elänyt

On aina ollut lentäjä.
Olisin hiukan skeptinen siitä onnistuuko urani niin etten joudu onnettomuuteen. Se luullakseni lisää stressiä. Joka tappaa varmemmin. Mutta enpä tiedä, hiukan harmittaa useinkin etten ryhtynyt lentäjäoppiin. Minua kiehtoo ihan simona kaikki koneet. Näin vauvasta alkaen. Ehkä myös helikopterilentäjä!

SYYSARSKA

Vagabondo kirjoitti: ↑16.08.2017 17:31 Nuorena mä olin mun unelma-ammatissa. Sillä ei elänyt

Mikä ammatti oli kyseessä?

Nuorena halusin pitkään psykologiksi. En kuitenkaan niin paljon, että olisin jaksanut opetella tilastomatematiikkaa. Viestintä olisi myös kiinnostanut, mutta työllisyysnäkymät olivat liian epävakaat.

Fiona kirjoitti: ↑08.09.2017 11:14

Vagabondo kirjoitti: ↑16.08.2017 17:31 Nuorena mä olin mun unelma-ammatissa. Sillä ei elänyt

Mikä ammatti oli kyseessä?

Nuorena halusin pitkään psykologiksi. En kuitenkaan niin paljon, että olisin jaksanut opetella tilastomatematiikkaa. Viestintä olisi myös kiinnostanut, mutta työllisyysnäkymät olivat liian epävakaat.

Jonkin sortin (puoli)ammattilaisurheilija ymmärtääkseni. Puoli tulee juuri siitä, että siitä ei oikein saanut rahaa.