Kitinä

Tuli vaan mieleen, kun eräs asiakas totesi mulle: "vittu sulla on köyhä elämä". Koska en ehdi oluelle joka ilta, näin hän antoi ymmärtää. Itse kyseinen herra istuu baaritiskillä aamusta iltaan ja kiskoo olutta turpaansa ja valittaa vuosia jatkunutta työttömyyttään. Siis kenellähän tässä on köyhä elämä, kysyn ma.

Kyllä minulla mielestäni on aika rikas elämä, perhe, paljon ystäviä, kaksi duunia ja ihana koti. Tietysti aina löytyy napistavaa jostain pienistä, mutta ei mun elämää köyhäksi voi sanoa. Joku toinen saattaisi minun elämääni tylsistyäkin, mutta itse olen varsin tyytyväinen.

Tunnetko Sinä, että elämäsi olisi rikas tai köyhä? Mitä muuttaisit? Mikä tekee elämästä köyhän tai rikkaan?

ninnithequeen kirjoitti:
Tunnetko Sinä, että elämäsi olisi rikas tai köyhä? Mitä muuttaisit? Mikä tekee elämästä köyhän tai rikkaan?

Jos elämä on mielekästä, se on rikasta. Mun elämä on siinä välimaastossa; ei ole selkeää varmuutta siitä, mitä on tulossa tai onko edes tulossa. Ja mitä sitten haluaisin: Sen ihanan naisen, jonka kanssa solmia pyhän avioliiton ja perustaa perheen. Jatkuvan työn ja mahdollisuuden kehittää itseäni. Haluaisin myös asua Suomen maaseudulla. Nämä ovat unelmia, joita tavoittelen. Aina ei jaksa uskoa, mutta ehkä joskus vielä... Joka tapauksessa jos ei mihinkään pyri elämässään, niin ei kai se kovin rikasta voi olla.

Tunnen, että elämäni on rikasta: minulla on hyvät välit vanhempiin ja siskoon, ihania kavereita, mielekäs työ (nyt Turbohaltija nauraa tuolle "mielekkäälle" tässä yhteydessä mutta hei, onhan se toisaalta ihan mielekästä), kaunis koti, harrastuksia, riittävät ansiotulot tehdä kaikkea mitä kohtuudella voin haluta - ylipäänsä jokin suunta elämällä, tavoitteita, kykyä kiinnostua asioista ja oppia maailmasta koko ajan jotain uutta (--> aika ei mene siihen apaattiseen tiskillänotkumiseen).
Jos hyppään mielessäni ajassa 50 vuotta eteenpäin ja katson taaksepäin, toivon, että jossain vaiheessa löytäisin miehen, jonka kanssa rakentaa hyvää parisuhdetta, ja saisin lapsia. Uskon, että ihmiselämä olisi kokonaisuudessaan köyhempi ilman noita kokemuksia. En kuitenkaan koe, että elämäni olisi köyhempää siksi, ettei niitä ole vielä; eihän kaikkea mahdollista tarvitse olla hetijuurinyt, onpahan jotain, mistä haaveilla. Ja kun kuitenkin tykkään myös yksinolosta, niin varmaan parempi näin, että tulee itsellistä elämääkin elettyä ennen kumppanin löytymistä. En jää sitten siitäkään paitsi.

Koen elämäni köyhäksi... masennusta,epätoivoista työnhakua,
päämäärätöntä netissä surffailua,kityilyä,asukaskahviointia
missä ei juuri lainkaan kukaan talviaikaan käy,miittailua,
juopottelua,rappeutumista,vaikka klassinen musiikki&ooppera
onkin ollut pitkään yksi rakkaimmista harrastuksistani,tuntuu että
en enää saa ko.aiheesta tai edes esityksistä tietynlaista mielihyvää
mitä koin aiemmin paljon enemmän. Kaikki tuntuu ihan samantekevältä,
mulla taitaa olla todella vaikeita psyykkisiä ongelmia

Edit: Ei juurikaan sosiaalisia kontakteja netin ulkopuolelta...voisi tehdä jopa niin radikaalin ratkaisun että poistan tunnukset kitystä&citystä&
muutamasta muusta nettiyhteisöstä mikäli en muuten pääse koukusta irti

Jokin aika sitten (eli varmaan pari vuotta) mietin itsekseni juurikin tuota kysymystä: millainen on köyhä elämä ja onko elämäni köyhä? Tulin siihen tulokseen (ajatelmat kiteytettynä), että elämä on köyhä silloin kun ihminen ei koe elävänsä.. Suurimman osan ajasta, lonkalta heitettynä noin 90%, en koe eläväni köyhää elämää. Että silleen.

Mun käsitykseni hyvästä elämästä kiteytyy ihmissuhteisiin ja mahdollisuuteen edes jollain tavalla, jollain elämänalueella toteuttaa itseään (olisi kyse sitten vaikka niinkin pienestä kuin työväenopiston olkihimmelikurssista, kunhan joskus ajatukset saavat liitää vapaana ja kädet tehdä jotain vailla minkäänlaisia tulostavoitteita). Mun on vaikea kuvitella, etteivätkö nuo toteutuisi Ninnin elämässä - itseasiassa Ninni on yksi niitä kityläisiä joiden kanssa ehkä kaikista mieluiten vaihtaisin osia hetkeksi. Toisaalta kyllähän sosiaaliseksi verkostoksi voisi laskea myös sen kaljaporukan ja itsensä toteuttamiseksi tuopin äärellä käydyt "henkevät" keskustelut...

Itse oon tiedostanut jo kauan sitten, että juuri hyvät sosiaaliset suhteet olisivat se asia, joka tekisi elämästä elämisen arvoista. Ja siitä huolimatta huomaan päivä toisensa jälkeen valehtelevani puhelimeen olevani tänään liian kiireinen tapaamaan ja jättäväni viesteihin vastaamatta. Selkeästi ihmisessä on joku perusvietti onnettomuuteen.

hermine kirjoitti: itseasiassa Ninni on yksi niitä kityläisiä joiden kanssa ehkä kaikista mieluiten vaihtaisin osia hetkeksi.

Kyllähän niitä päiviä riittää jolloin vaihtaisi osia mielellään ihan kenen kanssa tahansa...Mutta tosiaan vain hetkeksi.

Toisaalta mä elän aika täydellistä kaksoiselämää, on kiltti pullantuoksuinen koti-Ninni ja vauhdikas ulkomaailma-Ninni

Taidan elää hyvinkin köyhää elämää. Olin toteuttanut kaikki lapsuudenhaaveni ennenkuin täytin 20. Sen jälkeen en ole oikeastaan uusia tavoitteita asettanut, antanut vain virran viedä hitaasti meloen pahimpien karikkojen ohi.

Ihmissuhteet ovat kärsineet lähtökohdista sekä huonoista kokemuksista ja niiden haavojen paranteluista. Vaikka luonto pistää vastaan, on kai pakko hyväksyä elämän realiteetit ja opetella ompelemaan paremmin, että on tekemistä vanhemmiten.

Enthu kirjoitti:Koen elämäni köyhäksi... masennusta,epätoivoista työnhakua, päämäärätöntä netissä surffailua,kityilyä,asukaskahviointia
missä ei juuri lainkaan kukaan talviaikaan käy,miittailua,
juopottelua,rappeutumista..

Ihan kyllä samikset siis.. Paitsi en kyllä siltikään suostu allekirjoittamaan tuota elämän köyhyysaspektia tässä yhteydessä,ei!

No jaa miten katsoo asiaa, oikeastaan sairaan köyhä ja säälittävä elämä ja toisaalta mulla on työkalut moniin eri mahdollisuuksiin mitä monilla muilla(köyhillä ja heikoilla) ei ole. Tällä hetkellä on taas tullut suunnan määrittämisen aika muutama asiaa pyörinyt mielessä miten ne teen kun niitä ei voi enää pahemmin muuttaa jos jonkin suunnan valitsen.

Kai se on enemmän kiinni siitä miten asennoituu elämäänsä, kuin millainen elämä varsinaisesti on.

No siis jos ihminen x arvostaa tupakointia ja ihminen y ei, niin ihminen y pitää elämäänsä hyvänä kerta ei polta ja ihminen x myöskin hyvänä kerta polttaa.

Siis lähinnä katsotaan elämänarvoja, niitä asioita joita pitää tärkeänä. Jos ne toteutuu tai on toteutumassa niin eikös elämä ole silloin rikasta? Toki jos muukalainen xx jolla on erilainen elämänkatsomus rupeaa kritisoimaan sun elämään hän pitää sitä köyhänä. Siihen pitää vain tokaista jotta "toi on vain sun mielipiteesi". Vain omalla mielipiteellä on väliä.

vähemmän työtä, enemmän liikuntaa ja joku mukava naisimmeinen olisi jees...

mut näähän oli näitä ikuisuus kysymyksiä

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa...

Tää ei oo köyhä eikä kipee. Aivastelee muuten vaan...

Elämä on asennekysymys.

irmelianneli kirjoitti:

Enthu kirjoitti:Koen elämäni köyhäksi... masennusta,epätoivoista työnhakua, päämäärätöntä netissä surffailua,kityilyä,asukaskahviointia
missä ei juuri lainkaan kukaan talviaikaan käy,miittailua,
juopottelua,rappeutumista..

Ihan kyllä samikset siis.. Paitsi en kyllä siltikään suostu allekirjoittamaan tuota elämän köyhyysaspektia tässä yhteydessä,ei!

Hmmm... en nyt sitten tiedä oliko mulla joku kaamosmasennus-
viikonloppu,koska olin pikkujouluissakin aika huonoa seuraa tai
sitten vain tälläiset jättimiitit saa mut menemään hämilleen,taisin
Bronallekin todeta ettei tälläiset kauheat hulabaloot ole mun makuun
koska pienissä&keskikokoisissa vastaavissa olen ollut enempi sosiaalinen

mustaenkeli kirjoitti:
Elämä on asennekysymys.

Hyvin totta. Ja koska jokainen ihminen arvostaa asioita eri tavoin on elämän rikkaus/köyhyys vain oman maailmankatsomuksen peilailua.

Dryad kirjoitti:

mustaenkeli kirjoitti:
Elämä on asennekysymys.

Hyvin totta. Ja koska jokainen ihminen arvostaa asioita eri tavoin on elämän rikkaus/köyhyys vain oman maailmankatsomuksen peilailua.

Joo eikä raha välttis tee onnelliseks, se tuo vaan tiettyä turvaa.

Kittys kirjoitti:

Dryad kirjoitti:

mustaenkeli kirjoitti:
Elämä on asennekysymys.

Hyvin totta. Ja koska jokainen ihminen arvostaa asioita eri tavoin on elämän rikkaus/köyhyys vain oman maailmankatsomuksen peilailua.

Joo eikä raha välttis tee onnelliseks, se tuo vaan tiettyä turvaa.

Raha ei tee onnelliseksi, mutta sillä saa niin hyvän kopion, ettei sitä erota oikeasta.

- Woody Allen

Tiättekö, mulla se niin vaihtelee, tunnenko elämäni rikkaaksi vai köyhäksi. Liian helposti sorrun vertailemaan itseäni muihin. On niitä "mä en osaa mitään"-fiiliksiä. Olisi niin vähänkö hienoa olla erityislahjakas tai -taitava jossain. Mutta ei pitäisi verrata eikä kilpailla niin. Mutta ihminen ei ole saari.

En haluaisi olla maailman tylsin tavis, en, olen ehkä tässä asenteessani sitten häpeällisen ylimielinen. Haluaisin olla ihailtu, kadehdittu, himoittu ja haluttu. Erottua joukosta, olla muutakin kuin se mitään sanomattoman näköinen kolmannen rivin toinen vasemmalta, jonka nimeä kukaan ainakaan positiivisessa mielessä muista. Mutta tuo tie ei tule johtamaan kohdallani mihinkään, pelkkä halu saavuttamattomuuksiin.

Haluaisin kyetä useammin olemaan tyytyväinen siihen ja niihin asioihin, joita minulla on.

Tai, no, siis, ei minulla läheskään aina ole noin, mutta joskus. Ja sekin on liian usein.

Varmaan sitä kivempi elämä sulla on, mitä vähemmän sitä jaksat mainostaa?

Camilla kirjoitti:Varmaan sitä kivempi elämä sulla on, mitä vähemmän sitä jaksat mainostaa?

Voe hyvänen aika.
Kivasta tässä ei ole puhuttu sanaakaan, vaan siitä millainen on Rikas ja millainen Köyhä elämä ja kysyinkin, minkälaiseksi TE elämänne koette? Tästä asiakkaan kommentista mulla tuli koko juttu mieleen.

Ei mun elämä täydellistä ole helvetti soikoon. Tänään viimeksi saanut 400 raivaria ja meinannut heitellä lautasia seinään, onko se kivaa, häh

Mutta kiva tietää, että olen astunut sinunkin varpaillesi.

ninnithequeen kirjoitti:

Camilla kirjoitti:Varmaan sitä kivempi elämä sulla on, mitä vähemmän sitä jaksat mainostaa?

Voe hyvänen aika.
Kivasta tässä ei ole puhuttu sanaakaan, vaan siitä millainen on Rikas ja millainen Köyhä elämä ja kysyinkin, minkälaiseksi TE elämänne koette? Tästä asiakkaan kommentista mulla tuli koko juttu mieleen.

Ei mun elämä täydellistä ole helvetti soikoon. Tänään viimeksi saanut 400 raivaria ja meinannut heitellä lautasia seinään, onko se kivaa, häh

Mutta kiva tietää, että olen astunut sinunkin varpaillesi.

Ei toi ollut sulle Ninni tarkoitettu Miun (entinen) paras ystäväni on tämmöinen, joka kehuu maasta taivaisiin poikaystävänsä, kissansa, omistusasuntonsa, autonsa, kahvinkeittimensä, veronpalautusten suuruuden, uskomattoman hienon työpaikkansa jne. siis tosi rasittavaa! Ei suomalaiseen tapakulttuuriin kuulu muutenkaan ylenpalttinen hehkuttaminen

Ninni sun elämä on näiden kirjoitusten perusteella ainakin kaukana tylsästä

Tunnen ainakin oman elämäni mukavaksi, tietysti aina parannettavaa löytyy mutta kun katsoo kokonaisuutta niin kaikki näyttäisi olevan ihan hyvin.

Camilla kirjoitti: Ei toi ollut sulle Ninni tarkoitettu .

Jotenkin mie vaan käsitin sen niin, kun mulle on joskus joku noin sanonut ja tarkoittanutkin sitä, että "vittu on sulla hieno elämä kerro lisää"...taisi muuten olla samanmoinen asiakas
Ja kyllä munkin elämä joskus on tylsää.

Jotenkin olen käsittänyt, että rikas elämä on sellaista elämää, jossa on paljon sisältöä, ja köyhä elämä sitä, kun ei ole oikeastaan mitään tekemistä jne. Lieneekö sitten näin?

Toisaalta, kuten Turbohaltija sen vissiin sanoikin, elämä on rikasta, kun se on mielekästä.