Kitinä

Minkä sortin punaviiniä juotte jos juotte? Minä juon vain olutta ja väkeviä mutta ehkä voisi laajentaa juomaskaalaa...

Meinasitko ostaa jotain muuta kuin kyykkyviiniä?

Helmiä sioille. Ei kannata. Mutta jos nyt välttämättä haluut, niin joku halpa hanapakkaus.

sivustahuutaja kirjoitti: ↑23.01.2018 18:03 Meinasitko ostaa jotain muuta kuin kyykkyviiniä?

Mikä on kyykkyviini?

Kyllähän kyykkyviineissäkin on herkkuja tarjolla. Sekä talven että sielun kylmyyttä vastaan tohtori voisi määrätä sisilialaista, paahteisen lämmittävää nero d'avolaa.

Oli pakko googlettaa kyykkyviini.

Suosittelen simpukkaviskiä.

...ja simpukkaviski Pakko lopettaa tämän ketjun lukeminen!1

Fiona kirjoitti: ↑23.01.2018 19:50 ...ja simpukkaviski Pakko lopettaa tämän ketjun lukeminen!1

Mä jouduin kanssa googlettamaan molemmat. Aina oppii uutta.

Vagabondo kirjoitti: ↑23.01.2018 19:59

Fiona kirjoitti: ↑23.01.2018 19:50 ...ja simpukkaviski Pakko lopettaa tämän ketjun lukeminen!1

Mä jouduin kanssa googlettamaan molemmat. Aina oppii uutta.

Joo, ei sitä koskaan tiedä minkälaista sanastoa tarvitsee tulevaisuudessa!

Tässä nyt on ihan pätevä nelikko: pari punaista, valkoinen ja rose:
https://viinilehti.fi/2017/08/top-4-all ... on-viinit/

Noista esim. tuolla rieslingilla saa sivistyneet naamat:
- lasi aperitiivina ruokaa laittaessa
- lasi-pari ruuan kanssa (joku simppeli lohi-fenkoli-kasvis-hässäkkä sopii hyvin)
- loput tuulensuojaan jälkkärinä

Ruoka tuossa on tärkeää. Saa vitamiinit ja veriripuli siirtyy hieman kauemmas aikajanalla.

Hanapakkauksiin ei kannata lähteä. Johtaa tissutteluun. Pulloja roudaamalla saa myös kivasti liikuntaa.

Sivistysaste nousee kun avaa kerralla valkoisen ja punaisen, sekä juo vain noista molemmista puolet. Silloin saa vaihtelua alkuruualle ja pääruualle. Tai lounaalle ja illalliselle, miten vaan.

Sitten sama muunneltuna:

- ottaa alkosta ne neljä halvinta. Pahvitölkit on hyviä niin ei tartte kantaa niin painavaa roskiin
- yhden huitaisee melkein kokonaan kun kaivaa mikropitsaa jääkaapista ja lämmittää sen
- toisen tujauttaa naamariin melkein kokonaan roiskeläppää nautiskellessa
- kolmannen nautiskelee melkein kokonaan levyjä pyöritellessä
- neljännen nappaa seuraavana aamuna saakutin kauheaan oloon
- kaikkien perät voi vetää 'tuulensuojaan' illemmalla

Mutta joo.

Kun en voi tuntea makua niin lähtisin kahdesta ääripäästä liikenteeseen. Mehumaisista esimerkiksi Arancione Originale Ripasso 2014 ja sitten joku tappotanniininen. Maistelemalla selviää kumpi suuntaus on lähempänä omaa sielunmaailmaa.

Alkon myyjät kyllä osaa kertoa kun esittää asiansa.

sivustahuutaja kirjoitti: ↑23.01.2018 22:50 Tässä nyt on ihan pätevä nelikko: pari punaista, valkoinen ja rose:
https://viinilehti.fi/2017/08/top-4-all ... on-viinit/

Noista esim. tuolla rieslingilla saa sivistyneet naamat:

Mun mielestä tuo riesling on oikeinkin hyvä, ja kai tuo rosekin menee kuumana kesäpäivänä kevyen piknikin painikkeena. Mutta ovat ne kuitenkin vähän kyseenalaisia punkkumatskuja.

Sen sijaan kummankaan noiden punaviinien nauttimaa yleistä arvostusta en oikein ymmärrä. Ne yhdistelevät sellaista makeaa marjaisuutta ja lämpimää hedelmäisyyttä makean vaniljaiseen painuvaan tammeen. Ei hyvä. Tämä minua muutenkin ihmetyttää Viini-lehden arvioiden kanssa: aina arvostetaan pehmeän ja jopa makean hedelmäisiä viinejä, kun sen sijaan sellainen rosoisempi, tanniininen lyijykynämäisyys ja soraisuus saavat heikot arviot, jolleivät ole satojen eurojen bordeauxeja.

Kato Neekeri on halpisviinien hinta/laatusuhteen ykkönen.

Bhven kirjoitti: ↑23.01.2018 19:46 Suosittelen simpukkaviskiä.

Hieno termi

urpiainen kirjoitti: ↑24.01.2018 11:32
Mun mielestä tuo riesling on oikeinkin hyvä, ja kai tuo rosekin menee kuumana kesäpäivänä kevyen piknikin painikkeena. Mutta ovat ne kuitenkin vähän kyseenalaisia punkkumatskuja.

Sen sijaan kummankaan noiden punaviinien nauttimaa yleistä arvostusta en oikein ymmärrä. Ne yhdistelevät sellaista makeaa marjaisuutta ja lämpimää hedelmäisyyttä makean vaniljaiseen painuvaan tammeen. Ei hyvä. Tämä minua muutenkin ihmetyttää Viini-lehden arvioiden kanssa: aina arvostetaan pehmeän ja jopa makean hedelmäisiä viinejä, kun sen sijaan sellainen rosoisempi, tanniininen lyijykynämäisyys ja soraisuus saavat heikot arviot, jolleivät ole satojen eurojen bordeauxeja.

Olen näiden (en varmaan ainoana) viini-adjektiivien kanssa usein pihalla kuin lintulauta ja nyt täytyy kysyä: mitä tarkoittaa lyijykynämäisyys?

^ Oikeastaan halusin vain kirjoittaa termin tähän ketjuun, kun tässä on muutenkin herkuteltu hassuilla sanoilla (erityisen hieno tuo minulle entuudestaan tuntematon simpukkaviski!).

Mut kai sen voisi ajatella tarkoittavan sellaista tiettyä, varmaan pitkälti tammitynnyrikypsytyksen tuomaa puumaista makua, joka ei painu sinne makean paahteisen puolelle vaan jää vähän karummaksi. Nuuhkaise vastaterottamaasi lyijykynää, niin tavoitat idean.

^mulla on vahva epäilys, että suuri osa viinitermeistä on täyttä huuhaata. Oma lempparini on "notkeahko, takaa hieman kova", jonka joskus bongasin jostain arvostelusta.

urpiainen kirjoitti: ↑24.01.2018 11:32
Sen sijaan kummankaan noiden punaviinien nauttimaa yleistä arvostusta en oikein ymmärrä. ...

Eiköhän noiden yleinen arvostus selity yleisellä arvostuksella;-) Heti kun mennään valtavirrasta sivuun, alkavat makuasiat tuottaa hajontaa ja viininei enää olekaan yleisesti arvostettu.

Vaimo esim. ei oikein tykkää muusta kuin rieslingistä. Riesling tuntuu olevan uusi chardonnay, joka yleisemmin miellyttää.

Tässä ketjussa voi keskustella myös valkkareista.
Muista merkeistä en tiedä mutta minusta Liebfraumilch on hyvää.

Homeboy65 kirjoitti: ↑24.01.2018 16:31 Tässä ketjussa voi keskustella myös valkkareista.
Muista merkeistä en tiedä mutta minusta Liebfraumilch on hyvää.

Onhan siinä kieltämättä ihan raikas ja viipyilevä alkoholin maku.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑24.01.2018 12:00 ^mulla on vahva epäilys, että suuri osa viinitermeistä on täyttä huuhaata. Oma lempparini on "notkeahko, takaa hieman kova", jonka joskus bongasin jostain arvostelusta.

Ilta-Sanomien pakinoitsija Bisquitilla oli kerran hauskahko pakina jossa kaksi tyyppiä keskustelee. Kundi A kertoi eri jutuista ja kundi B kuvaili niitä älyttömillä viinitermeillä. Sitten A tarjosi viiniä ja toinen ihmetteli ja kommentoi jotenkin näin: "Vai tällaista tämä on...olen kyllä nyt viinikurssilla mutta meillä on tähän asti ollut vain teoriaa."

James Potkukelkka kirjoitti: ↑24.01.2018 12:00 ^mulla on vahva epäilys, että suuri osa viinitermeistä on täyttä huuhaata. Oma lempparini on "notkeahko, takaa hieman kova", jonka joskus bongasin jostain arvostelusta.

Mä en ole oikein lukenut sellaista kattavaa review'tä alan tutkimuksesta, mutta mulla on sellainen käsitys, että siinä mielessä maistelu sanastoineen ei ole huuhaata, että alan harrastajat kyllä erottavat hämmästyttävänkin hyvin eri rypälelajikkeista valmistetut viinit ja eri alueilla valmistetut viinit sokkomaisteluissa, vaikka virheitä tuleekin. Tämä taas perustuu tiettyihin ulkonäön, tuoksun ja maun (ml. rakenne ja suutuntuma) ominaispiirteisiin, joiden avulla aistihavaintoja luokitellaan, ja jotka on nimetty näillä viinimaistelutermeillä. No ovat siis kuten mikä tahansa tekninen erikoissanasto, eli on vain sovittu (tai muuten saavutettu vakiintunut yhteisymmärrys), millä termeillä viitataan minkälaisiin aistihavaintoihin. Eli esimerkiksi "notkea" ja "kova" liittynevät viinin aistittaviin tanniinipitoisuuksiin, notkeus ehkä myös mehumaisuuteen tai ohuuteen ja juoksevuuteen. Taka-osuus viitannee jälkimakukokemukseen tai nielua lämmittävään vaikutukseen. Tai jotain.

Mutta siis joka tapauksessa vakiintunut viinisanasto tuntuu toimivan sikäli hyvin, että niitä käyttämällä viinintuntija voi analysoida/luokitella omat aistihavaintonsa siten, että päätyy esimerkiksi paljon satunnaisveikkausta paremmalla osumaprosentilla oikeaan rypälelajikkeeseen ja alueeseen. Eli sikäli meillä on minusta aika vahva pragmaattinen argumentti sen puolesta, että termistö ei ole huuhaata: se toimii käytännössä luokittelutyökaluna.

Mutta kyseessä on siis nimenomaan erikseen opeteltava keinotekoinen aistihavaintojen luokittelujärjestelmä: vaikka käytössä on arkikielen sanoja, niillä on viininmaistelukontekstissa oma tekninen merkityksensä. Jos sitä ei tunne, vaikuttaa koko homma tietysti helposti vähän naurettavalta huuhaalta (ja toki termejä voi käyttää siten, että käyttö on huuhaata, jos siis ei osaa asiaansa).

Eri asia sitten on, että jotkut kai koettavat mennä kovastikin aistihavaintojen taakse ja linkata viininmaistelutermit viinin sisältämiin erilaisiin kemiallisiin ainesosiin (erilaiset alkoholit, hiivat jne). En tiedä, onko ihan yksiselitteisen mäppäyksen esittäminen kuitenkin jo sitten vähän huuhaata. Ja vielä eri asia on sitten se, että aika usein sama viini saatetaan haukkua tai kehua eri arvioissa aika vaihtelevasti, ja tässä vaikuttavat paitsi maistajan subjektiivinen maku, myös maistokokemuksen kontekstisidonnaisuus. Eli siltä kannalta objektiivinen viinimaistelu on vähän huuhaata.

Juu, helpostihan sitä tuomitsee huuhaaksi jonkin vain sen takia, että ei itse ymmärrä siitä mitään..