Kitinä

Ylermi Ylihankala kirjoitti: ↑15.07.2019 11:05 Gat, sä olet kehittänyt ja ylläpidät kuvitelmaa, muiden olevan yli-ihmisiä ja elävän yyberpoliksessa.

Elättekö siellä.

Gat on tehnyt välillä onnistuneempia (ja välillä epönnisia) tutkimusmatkoja esim. naiseuden mysteerioon.

Olen melko varma, että näissä molemmissa maailmoissa asuu ihmisiä. Oma tutkimusmatkani jäi aikoinaan kesken, mutta en ole vielä luovuttanut. Ensimmäinen kontakti on kuitenkin tehty, ja elämää on siis selvästi molemmilla puolilla.

Ehkä siitä näkökulmasta elän, että vaikka olen elämässä joutunut kohtaamaan verrattain traagisia asioita, niin olen onnistunut aina pysymään melko toimintakykyisenä. Monelle tavallinen arki tuntuu olevan jatkuvaa taistelua, mun elämänhallintatoimet menevät rutiinilla. Toisaalta monessa asiassa jään jälkeen siitä mihin haluaisin pystyä.

Toisaalta jotkut ns. vanhan rahan perheet elämäntapoineen näyttäytyy joltain saavuttamattomalta utopialta. Erotuksena Gatiin tässä edukseni toimii se, ettei minulla ole suuria tarpeita saavuttaa sellaista elämää.

Tähän väliin on pakko kommentoida, että exsun vastaus auttoi ymmärtämään, mistä tässä ketjussa on tarkoitus keskustella

James Potkukelkka kirjoitti: ↑16.07.2019 13:16 Tähän väliin on pakko kommentoida, että exsun vastaus auttoi ymmärtämään, mistä tässä ketjussa on tarkoitus keskustella

Itseänikin jäi vaivaamaan tuo oma lähestymistapani asiaan. Toisaalta alkuperäisellä tekstillä tavoittelin jotain aika kaukaa haettua scifi-suuntaista juttua inspiroituneena tuosta gatin jaottelusta heihin ja muihin.

Ja sitten kuitenkin palasin omiin tylsiin kipukohtiini. Naiset ovat kuin toiselta planeetalta (ei, vaan jostain kauempaa.) Heille kuitenkin pitäisi uskaltaa puhua pelkäämättä koko ajan että tekee jotain väärin.

Jees, menestyskuplassa ollaan

Mun etu elämässä lienee, että olen hyvä tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia ja lisäksi hyväksyn elämän realiteetit. Ei kaikki elämässä tietenkään mene toiveiden mukaan, mutta yhden polun päättyessä näen edessäni nipun muita vaihtoehtoja joita lähteä tutkimaan. Ei pidä takertua menneeseen, vaan pitää katse edessäpäin. Jos ensimmäinen urasuunnitelma olisi toteutunut, niin tässä jo odoteltaisiin eläkettä hävittäjälentäjänä, mutta ei sen kariutuminen mua mitenkään harmita. Niin paljon muuta mukavaa olisi jäänyt toteutumatta, jos sille tielle olisi päätynyt.

Nytkin on niin paljon mielenkiintoisia tulevaisuuden suunnitelmia nenän edessä, ettei vielä osaa päättää mihin suuntaan nykyisestä olotilasta haluaa lähteä. Onneksi ei ole kiire päättää. Nykyinen tilanne on hyvä tässä elämänvaiheessa. Katsotaan tulevaa sitten kun poika muuttaa omilleen tai omassa toimintaympäristössä tapahtuu isompia muutoksia, jotka ohjaa elämässä eteenpäin.

Kai sitä jotain kuplaa elelee kun voi tehdä aika pitkälle asioita joita haluaa, ei tee työtä jota vihaa, on rakkaita ja ystäviä elämässä, on vapaa-ajalla paljon asioita mitkä saa aikaan mahtavia kokemuksia sekä hyviä fiiliksiä toisten ihmisten kanssa. Voisi olla tiukempi uraputki varmasti jos olisi panostanut ja ollut jotain kunnianhimoa siihen suuntaan.

Nyt on edessä taas valintojen maailma: laitan nykyiset hommat naulaan ensiviikolla ja alan miettimään uusia juonia. Työhistoriassa ei ole ainuttakaan aukkoa 10 vuoden ajalta, firmoista 2/3 isoja tunnettuja pajoja, suositukset kunnossa ja taskussa taitoja mitä ei kouluista voi oppia laisinkaan, niin en jaksa olla järin huolestunut omasta työllistymisestä.