James Potkukelkka kirjoitti: ↑08.02.2022 10:22
^Jos olen ymmärtänyt, Tuomioja vastustaa Natoa osittain siksi, että Yhdysvallat tekee pahoja asioita maailmalla? IMHO sillä ei pitäisi olla Naton jäsenyyden kannalta mitään merkitystä. Toki jos maailmassa olisi jokin muu korvaava sotilasliitto olemassa, niin sitten, mutta kun ei ole.
No onhan niitä myt muita sotilasliittoja. Nyt, esimerkiksi, Suomi on liittoutumaton kaistale Naton ja Shanghain yhteistyöjärjestön välissä. Nämä voisi tuoda yhteen liittymällä jompaan kumpaan (vai onko Shanghai enemmän vähemmistöseparatistien ja demokratia-aktivistien pamputusjärjestö kuin perinteinen sotilasliitto, en tiedä).
Mutta vakavammin, ainakaan tässä haastattelussa Tuomioja ei maininnut mitään tuollaista Yhdysvaltojen pahuuteen tai pahoihin tekoihin viittaavaa argumenttia. Sen hän toki sanoi, että Trumpin kausi osoitti, että Yhdysvallatkin voi olla yllättävän epäluotettava kivijalka Natolle. Toimittaja tiukkasi tarkoittaako Eki, että 5-artiklaan ei voisi luottaa. Tuomioja vähän kiemurteli ja taisi asiaa aikansa pyöriteltyään päätyä siihen, että hänen jäsennyksessään Suomi olisi vähän samanlainen eturintama ja taistelutanner kuin aikanaan Suur-Ruotsin ja Venäjän välissä: jos Nato ja Venäjä ajautuisivat sotilaalliseen konfliktiin, Nato kyllä lopulta voittaisi ja epäilemättä silloin vapauttaisi myös Suomen, mutta mitä Suomesta olisi tällöin jäljellä. Ja Naton jäsenenä Suomi olisi väistämättä mukana mahdollisessa konfliktissa. Tästä huolimatta Tuomioja kannatti lähes rajattomasti syvenevää puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa: se ei tekisi Suomesta väistämättä osapuolta isoissa globaaleissa konflikteissa, ja toisaalta Ruotsilla on hänen mukaansa kaikista maailman maista suurin intressi (Suomen jälkeen) vaalia Suomen turvallisuutta ihan omasta näkökulmastaankin.
Ymmärsin, että tuo Yhdysvaltain mahdollinen epäluotettavuus oli kuitenkin aika perifeerinen argumentti siinä mielessä, että Tuomiojakaan ei usko aseelliseen konfliktiin Naton ja Venäjän välillä, eli sikäli turvatakuut toimisivat. Silti hän ei halunnut kannattaa jäsenyyttä. Varsinainen peruste hänellä oli kutakuinkin se, että vaikka usein toistelemme sitä, että meillä on 1300 km maarajaa Venäjän kanssa, usein ei ajatella, mitä tämä tarkoittaa Venäjän näkökulmasta. Tuomiojan mukaan lähes kaikki muut rajat ovat Venäjän näkökulmasta sille ongelmallisia. Suomen pitkä maaraja on ainoa, johon ei sisälly jännitteitä, ongelmia, uhkia, vaan joka on täydellisen rauhallinen ja yhteistyökykyinen raja. Vaikka Suomi ei olisi Naton jäsen, Suomi on kuitenkin vakiintunut EU-maa, ja kaikki Venäjän aggressiot Suomen rajan suuntaan tekisivät rajasta kansainvälisesti erittäin jännitteisen rajan. Venäjä ei tätä missään nimessä halua, ja näin ollen sillä ei ole intressiä jännitteistää Suomen rajaa. (En tiedä, ostanko tämän: Venäjällä voisi hyvinkin olla intressiä koetella lännen yhtenäisyyttä paineistamalla Suomea, mutta silti ihan hyvä argumentti Ekiltä.)
Vastaavasti, Suomen Nato-jäsenyys muuttaisi 1300 kilometrin rajan luonteen tyystin. Venäjän näkökulmasta rajan toisella puolella olisi hyvin erilainen sotilaallinen kyky ja poliittinen luonne, jota vastaan pitäisi varautua ja johon pitäisi koko ajan vaikuttaa. Tuomiojan analyysin mukaan tämä varmaan aiheuttaisi kaikenlaisia ongelmia (hybridivaikuttamiset jne.), joihin Nato ei tarjoaisi minkäänlaista apua. Eli jännitteisyys kasvaisi ja ongelmat lisääntyisivät.
Kaikista Tuomiojan argumenteista minuun ehkä vetosi eniten hänen perinteinen akateemis-elitistinen voivottelunsa siitä, miten jengin historiatietoisuus on niin tavattoman puutteellista ja naivia. Vetävät kaikenlaisia analogioita Ukrainan, Valko-Venäjän tai vaikka Baltian tilanteesta Suomeen, vaikka historia - ja siis se, mistä todella on kyse - on aivan erilainen. Suomen ratkaisu pitää suhteuttaa Suomen historiaan Venäjän kyljessä, ei vaikka Ukrainan. Pidin tätä jaksoa erinomaisena.
Kun tämä nyt on Kitinä, niin toistetaan vielä uudestaan, että en ole samaa mieltä Tuomiojan kanssa. Mutta oli silti itseltäni virhe sivuuttaa hänen kantansa kylmän sodan reliikkinä. Kyllä sillä on varteenotettava näkökulma, vaikka eri mieltä lopulta olisikin, kuten olen. Ruben Stillerin ohjelmassa oli muuten oliko nyt viime viikolla myös erinomainen nato-keskustelu Heikki Patomäen ja Risto E.J. Penttilän välillä, vaikka siinäkään en ole kummankaan kanssa samaa mieltä (Stillerin kanssa ehkä olen).
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."