sivustahuutaja kirjoitti: ↑17.10.2019 22:41
Vedetäänpä tiskiin nyt kunnon äärioikeistolaiset teesit, eli nupit kaakkoon vapauden ja markkinatalouden suhteen. Ihan anarkokapitalismin tai minarkian kaltaiseen hörhöilyyn ei tässä mennä, koska me ihmiset olemme yhteisöllisiä elukoita.
...
Lähtöoletukset
- Aikuinen täyspäinen ihminen on paras tekemään omat valintansa. Vaikka hänen valinansa muiden mielestä joskus olisivat epäoptimaalisia, niin on kestämätöntä pitkällä tähtäimellä tehdä valintoja täyspäisen aikuisen puolesta.
- Maailma on dynaaminen, kuten oikeassakin elämässä. Tällöin on mahdotonta puuttua markkinoiden tuottamaan tulokseen vaikuttamatta osapuolten käytökseen. Luonnollisesti pelikierroksia pelataan äärettömästi, joten yhden kierroksen tuloksilla ei ole merkitystä.
- Markkinamekanismit pääsääntöisesti kohdistavat resurssit tehokkaimmin. Yhteisö voi perusteellisen harkinnan ja tutkinnan jälkeen rakentaa ja säädellä markkinoita, mutta markkinoiden lopputulosten sanelu on yleensä hyvin tehotonta. Aikuistet ihmiset kun osaavat itse parhaiten päättää asioistaan
Tavoitteet
- Maksimoidaan kokonaishyvinvointi ja huolehditaan yhteisön hyvinvoinnin kasvusta suhteessa muihin yhteisöihin
...
Miltä touhu käytännössä näyttää
...
- Valtio keskittyy niihin juttuihin, joita markkinat eivät ainakaan vielä osaa hoitaa: tiet, oikeuslaitos, poliisi, armeija, plus jotain pientä.
...
Haluaisiko joku vihervassari nyt avata oman ideologiansa arkun?
(Sori lainauksen lyhentämisestä, koitin valita jotain johon vastaan.) Ihan ensinnä, osa tuntui käsittävän että tuo nupit kaakkoon on sinun oma kantasi...
Valtion roolista tulee itselleni mieleen, että ehkä kuitenkin nykyisen kaltaisella edustuksellisella demokratialla päästään kuitenkin jakamaan yhteistä (siitä voi ola eri mieltä) kakkua sellaisillekin asioille, joille ei muuten heriusi tukea.
Osa ajattelee, että valtion välttämättömien vastuiden ulkopuolisille asioille voitaisiin esim. lahjoitusten kautta hankkia rahoitusta. Sitähän tapahtuu tietysti nykyäänkin: varakkaat ihmiset ja säätiöt kustantavat mm. lahjoitusprofessuureja yliopistoissa. Suomessa tosin on aika harvassa sellaisia isoja omaisuuksia, joista voi lähteä ison luokan mesenaatiksi.
Markkinamekanismit kyllä luovat sitä varallisuutta, mutta onko vaarana, että tuettaviksi asioiksi päätyisi sitä kautta rikastuneiden ihmisten mielihalujen kohteet.
Ja mitä on hyvinvointi? Helpoin tapa on mitata sitä rahassa. Ja pyydetystä vihervassarin näkökulmasta rikki oleva mittari.
Yliopiston syventävällä matikankurssilla "Sumea päätöksenteko" (josta olen varmaan joskus aiemminkin maininnut) oli joitain valaisevia pointteja. (Tietysti olen kaukana asiantuntijasta.) Ensimmäisenä jo kurssin nimessä pyrittiin välttämään hörhötermejä kuten sumea logiikka. Useimmat asiat eivät toimi kahteen ääripäähän mallinnettavilla muuttujilla, vaikka jostain syystä matematiikkaan turvauduttaessa niin tehdään, vaikka ihan arkilogiikka sanoo muuta. Hyvinvoinnin maksimointi ei ole jokin Excel-harjiotus vasemmalla kädellä.