Äärivasen ja äärioikea

[So Hard]

Ainakaan ansiotulo-, kiinteistö- tai pääomaverotuksessa mielestäni ei ole merkitystä, onko henkilö naimisissa vai ei.

Ansiotuloverotuksessa voi siirtää tiettyjä hyvityksiä puolison eduksi ja mielestäni myös kotitalousvähennyksiin on liittynyt puolisolaskentaa. En ole veroasiantuntija enkä osaa sanoa mitä kaikia siellä on. Perintö- ja lahjaverotuksessa on lukuisia kohtia joissa yksi (1) puoliso voi saada etua.

Kotitalousvähennyksessä tosiaan molemmat puolisot voivat vähentää maksimimäärän, mutta epäilisin, että tuo ei varsinaisesti liity siihen, että ollaan naimissa, vaan siihen, että asutaan samassa taloudessa. Toisin sanoen, ketkä tahansa, jotka asuvat samassa taloudessa voisivat uskoakseni jakaa kulut. Eli kuka tahansa, jolle syntyy tosiasiallista kotitalousvähennyksen piirissä olevaa kulua voi saada vähennystä. Miten kävisi, jos kolme ihmistä asuisi samassa taloudessa ja jakaisi kulut keskenään. Uskoakseni menisi läpi, jos kaikki osoitaisivat maksaneensa kuluja.

En usko. Laki ei tunnusta kolmea osapuolta.

[sivustahuutaja]

valitsisi synnnyinpaikkansa rawlsilaisen tietämättömyyden verhon takaa

Jos tuollainen valinta pitäisi tehdä, pohjoismaat varmastikin olisi paras valinta.

Miksi pohjoismaat olisivat mielestäsi parempi kuin kanada, uusi-seelanti, australia tai sveitsi? Suomea et nyt persupoloinen saa valita.

[urpiainen]

^ Odotellessa Daven vastausta sellainen pieni kontribuutio, että toki erot ovat aika pieniä: keskeistä on, että kyseessä ovat parhaat esimerkit hyvinvointivaltioista.

Mutta rawlsilaisesta näkökulmasta valinta kohdistuisi pohjoismaiseen hyvinvointivaltiomalliin pikemminkin kuin Kanadan, Australian tai Uuden-Seelannin malliin varmaan ennen muuta sen takia, että Rawlsin mukaan valinnan keskeinen periaate on se, että eri henkilöiden kohtelu eri tavoilla on oikeutettua, kunhan kohtelu hyödyttää heikoimmassa asemasa olevia. Ja lienee kiistatonta, että pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli eroaa anglo-amerikkalaisesta mallista nimenomaan egalitaristisessa halussaan torjua yhteiskunnallista stratifikaatiota aika voimakkainkin keinoin. Anglo-amerikkalainen hyvinvointivaltiomalli hyväksyy luokkautumista paljon pohjoismaista enemmän.

Toki hyvinvointivaltion rahoituskriisissä yksi keskeinen kysymys on nimenomaan se, täytyykö pohjoismaisen mallin liikkua lähemmäksi anglo-amerikkalaista - ja jos täytyy niin kuinka paljon.

[sivustahuutaja]

^ Nyt ilmeisesti määrittelet oikeudenmukaisuuden siten, että pohjoismaat ovat oikeudenmukaisempia kuin vaikkapa kanada?

Oikeudenmukaisuuden voisi määritellä myös siten, että metsästä mustikoita keräävä Seppo saa laittaa mustikkansa omaan pakastimeensa, eikä hänen tarvitse jaella niitä sellaisille, jotka mustikoiden keräämisen sijaan makasivat sohvalla. Minusta se olisi aika epäoikeudenmukaista, jos metsästä palaavalta Sepolta otettaisiin vaikkapa puolet mustikkaämpäristä.

[exsu]

Suurin uhka ovat ovat syrjäyttävät yhteiskunnan rakenteet ja niiden tuotteena kehittyvät yksilöt, joilla ei ole luontevaa paikkaa ja roolia yhteisöissä, ja joiden pahoinvoinnin ja katkeruuden kanavaksi erilaiset ääriliikkeet ja muu väkivaltainen radikalisoituminen sopivat.

Jokainen meistä on vaarallinen nurkkaan ajettuna.

[sivustahuutaja]

^ mitäs uhkia toteutui noiden nurkkaan ajettujen yksilöiden toimesta vaikkapa 200v sitten Suomessa?

Vinkki: päähän potkitut eivät ole kummoinen uhka millekään organisoituneelle väkivaltakoneistolle. Valloitussodat ovat hakanneet onnistuneet vallankumoukset uhkana about 100:0. Suomessakaan kansalaisssota ei ollut lähelläkään kääntyä tappioksi, mutta neukut melkein jyräs meitin.

Vituttaa tämä usein esitetty argumentti, että työssäkäyvien pitäisi ostaa turvallisuutensa työssäkäymättömiltä.

[So Hard]

^ mitäs uhkia toteutui noiden nurkkaan ajettujen yksilöiden toimesta vaikkapa 200v sitten Suomessa?

Vinkki: päähän potkitut eivät ole kummoinen uhka millekään organisoituneelle väkivaltakoneistolle. Valloitussodat ovat hakanneet onnistuneet vallankumoukset uhkana about 100:0. Suomessakaan kansalaisssota ei ollut lähelläkään kääntyä tappioksi, mutta neukut melkein jyräs meitin.

Vituttaa tämä usein esitetty argumentti, että työssäkäyvien pitäisi ostaa turvallisuutensa työssäkäymättömiltä.

Meinaatko, ettei väkivaltakoneisto olekaan rikkaiden maksama aparaatti köyhien pitämiseksi pois murhaamasta ja varastamasta? Yhdysvalloista saa hyvää vihiä siitä, mitä raju väkivaltakoneisto yhdistettynä kehnoon sosiaaliturvaan maksaa. Gated communityt ja vankilat täynnä. Kumpikaan ei ole ilmaista.

[sivustahuutaja]

^ Kun yhdistetään demokratia ja tyypillinen epätasainen tulonjako, päädytään tilanteeseen, jossa demokraattinen enemmistö omistaa ylivoimaisen valtaosan resursseista. Näin syntyy tilanne, jossa demokraattisessa päätöksenteossa häviölle jääneen osan on aika toivotonta lähteä kaatamaan yhteiskuntaa. Mielestäni tuo on aika hyvä kombo yhteiskunnan vakauden kannalta. Jos 49% kansasta omistaisi vaikkapa 40% resursseista, voitaisin päätyä helpommin tilanteisiin, joissa demokraattinen vähemmistö kokeilisi onneaan väkivallan kautta.

Valtiolla täytyy joka tapauksessa olla väkivaltakoneisto sotien varalta. Tätä samaa koneistoa käytetään sitten tarvittaessa vallankumousten torppaamiseen. En näe tässä mitään erityisen kallista.

Jos tässä puhutaan vain jostain ruohonuuritason rikollisuudesta ja esimerkiksi nostetaan suuri saatana, yhdysvallat, niin täytyy sanoa, että mielestäni yhdysvaltojen malli ei ole mitenkään hyvä tai kopioimisen arvoinen. Kukaan tässä ketjussa ei ole tuota väittänyt, joten asiaa voidaan haudata.

Suomessa henkirikoksen uhreja on 1,33 per 100k. Tuo luku on varsin korkea kun sitä verrataan näihin muihin maihin, joita tässä ketjussa on hiljattain mainittu. Olisi omituista pitää Suomen tilastoja minään onnistumisen merkkinä. Singaporen luku on 0,27. Ilmeisesti Suomessa ollaan paskoja ostamaan turvallisuutta paskasakilta.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/han ... sAllowed=y

EDIT: hauska yksityiskohta tuossa raportissa: -65 > -95 henkirikosten määrä nousi ja samaan ikaan suomessa lisättiin tulonsiirtoja. 95 eteenpäin tulonsiirtojen suhteellinen osuus on laskenut ja henkirikosten määrä vähentynyt. En nyt mitenkään löydä Suomesta sellaista ilmiötä, että rahalla saisi ostettua kovin hyvää turvallisuusdiiliä?

[So Hard]

EDIT: hauska yksityiskohta tuossa raportissa: -65 > -95 henkirikosten määrä nousi ja samaan ikaan suomessa lisättiin tulonsiirtoja. 95 eteenpäin tulonsiirtojen suhteellinen osuus on laskenut ja henkirikosten määrä vähentynyt. En nyt mitenkään löydä Suomesta sellaista ilmiötä, että rahalla saisi ostettua kovin hyvää turvallisuusdiiliä?

Trendi on ihan selvä. Laskevasta trendistä poikkeavan jakson selittävä tekijä ei ole 60-luvun alkeelliset tulonsiirrot vaan viina.

"Uusi suhteellisen korkean henkirikollisuuden jakso alkoi 1969, suuren alkoholireformin vuonna." -- "Tyypillinen suomalainen henkirikos on yksityisasunnossa tapahtuva ryyppyriitatappo. Aseena on keittiöveitsi ja tekoajankohtana viikonloppu. Syyllinen ja uhri ovat vanhoja tuttuja, keski-ikäisiä, yksin asuvia, työelämästä syrjäytyneitä, alkoholisoituneita miehiä, joilla on takanaan useita aiempia väkivaltarikostuomioita."

Laskuun palattiin -75.

https://findikaattori.fi/fi/97

Iso kuva on tämä: "Vuonna 2017 Suomessa surmattiin kuolemansyytietojen mukaan 61 ihmistä. Määrä oli pienin sitten vuoden 1895. Väestöön suhteutettu kuolleisuus, 1,11 uhria 100 000 asukasta kohti, oli matalin tilastoitu vuoden 1782 jälkeen ja neljänneksi alhaisin koko vuodesta 1754 alkaneen kuolemansyytilastoinnin aikana. Vähäisempää tilastoitu henkirikollisuus on ollut vain vuosina 1758, 1771 ja 1782. 1700-luvun tilastot ovat kuitenkin huomattavasti nykytilastoja epäluotettavammat."

Tulonsiirtojen osuus menoista on suurempi kuin koskaan (Muutosindeksi vuoden 1975 tasosta 400 kun kaikkien julkisten menojen indeksi on n. 150) ja ihmisiä tapetaan vähemmän kuin koskaan. Myös vankiluku on pieni, Euroopan pienimpiä. 50-luvulla se oli Euroopan suurimpia. Samalla rikollisuuden taso on laskenut merkittävästi. "Yksi historian kriminaalipoliittisista pääopetuksista lieneekin, että olivat kriminaalipolitiikalla aikaansaadut rikollisuusmuutokset suunnaltaan millaisia hyvänsä (rikollisuutta lisääviä vai laskevia), mittaluokaltaan ne tapaavat jäädä vähäisiksi, kun vertailukohteena ovat rikollisuuteen vaikuttavat rakennetason tekijät."

Sanoisin, että tieteen näkökulmasta turvallisuuden ostaminen tulonsiirroilla onnistuu paremmin kuin turvallisuuden ostaminen vankiloilla. Molempia tietysti tarvitaan. Ilmaiseksi turvallisuus ei tule missään skenaariossa.

[sivustahuutaja]

^ kaupankäynti on paras tapa lisätä turvallisuutta. Pitää saada jengi töihin.

- on tyhmää maksaa bandiitille
- on välttämätöntä maksaa hieman yllelle
- fiksuinta on sitoa ihmiset kaupankäynnin kautta keskinäisiin molemmille hyödyllisiin riippuvuussuhteisiin

Mutta turvsllisuuden ostaminen vandiitilta, se se on hölmöä ja sitä edelleen moni esittää.

[So Hard]

Ei turvallisuutta osteta bandiitilta. Vaan luodaan rakenteita, joissa bandiitteja syntyy vähemmän. Harva syntyy bandiitiksi. Niistä rakenteista huolimatta bandiiteiksi päätyviä yllet pamputtavat.

[urpiainen]

^ Nyt ilmeisesti määrittelet oikeudenmukaisuuden siten, että pohjoismaat ovat oikeudenmukaisempia kuin vaikkapa kanada?

Oikeudenmukaisuuden voisi määritellä myös siten, että metsästä mustikoita keräävä Seppo saa laittaa mustikkansa omaan pakastimeensa, eikä hänen tarvitse jaella niitä sellaisille, jotka mustikoiden keräämisen sijaan makasivat sohvalla. Minusta se olisi aika epäoikeudenmukaista, jos metsästä palaavalta Sepolta otettaisiin vaikkapa puolet mustikkaämpäristä.

En mä määritellyt oikeudenmukaisuutta mitenkään, vaan hahmottelin rawlsilaista perustelua kysymykseen annettuun vastaukseen. Rawlsillekaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden määritlemä ei ole yksinkertainen, vaan rakentuu useista periaatteista, jotka voivat vetää vähän eri suuntiinkin. Mutta pohjoismaalainen malli balansoi periaatteita ehkä enemmän rawlsilaisella tavalla kuin anglo-amerikkalainen.

Mutta esimerkkisi osuu kyllä ihan oleelliseen kohtaan. Pohjoismaisessa mallissa luokkautumisen vastustus korostaa sitä, että ilman voimakkaitakin tasausmekanismeja ensimmäisen sukupolven mahdollisuuksien tasa-arvo muuttuu suoraan seuraavan sukupolven mahdollisuuksien epätasa-arvoksi, mikä on voimakkaasti rawlsilaisen oikeudenmukaisuuden vastaista, vaikka muistaakseni Rawlsin mallissa on myös joku kohtuullisen ylisukupolvisen säästämisen prinsiippi, joka myös pitää ottaa huomioon periaatteiden balansoinnissa oikeudenmukaisuutta etsittäessä. Ja Rawls on myös aika haasteellinen siinä, miten ottaa synnynnäiset erot ahkeruudessa jne. moraalisesti mahdollisuuksien epätasa-arvoa tuottavina ja siten tuottamiensa erojen tasausta vaativina. Muita paremmat asemat pitää hänen mallissaan olla olla aidosti avoimia kaikille. Toki on usein toistettu empiirinen koehavainto, että jos koehenkilöt laitetaan pelaamaan vaikka Monopolia siten, että lähtötaso ei ole sama, vaan alussa varallisuus ja omistukset on jaettu jyrkän epätasa-arvoisesti, niin paremmasta asemasta lähteneet paitsi voittavat pelin ylivoimaisesti, myös vilpittömästi arvioivat voittonsa johtuvan heidän nerokkaista ratkaisuistaan pelissä.

Mutta olet toki siinä oikeassa, että pohjoismainen malli on kukoistanut parhaiten vahvan keskinäisen solidaarisuuden vahvan työetiikan yheisöissä, joissa vallitsee vahva keskinäinen luottamus ja usko siihen, että vapaamatkustajia ei ole, vaan sohvalle jääminen on niin kurja kohtalo, ettei sitä kukaan valitse muutamaa mustikkaa vastaan.

[James Potkukelkka]

valitsisi synnnyinpaikkansa rawlsilaisen tietämättömyyden verhon takaa

Jos tuollainen valinta pitäisi tehdä, pohjoismaat varmastikin olisi paras valinta.

Miksi pohjoismaat olisivat mielestäsi parempi kuin kanada, uusi-seelanti, australia tai sveitsi? Suomea et nyt persupoloinen saa valita.

Myönnän, että en tunne luettelemasi maiden sos. turvaa ja terveydenhuoltoa. Jos em. maissa saisin syntyessäni työttömän yksinhuoltajan perheeseen saman koulutuksen ja hoidon kuin Ruotsissa, Tanskassa tai Norjassa, niin ne ovat OK. Tarkoitus olisi vakuuttaa itseni nimenomaan sen varalta, että syntyessä tulisi huonot kortit.

[James Potkukelkka]

^ Nyt ilmeisesti määrittelet oikeudenmukaisuuden siten, että pohjoismaat ovat oikeudenmukaisempia kuin vaikkapa kanada?

Oikeudenmukaisuuden voisi määritellä myös siten, että metsästä mustikoita keräävä Seppo saa laittaa mustikkansa omaan pakastimeensa, eikä hänen tarvitse jaella niitä sellaisille, jotka mustikoiden keräämisen sijaan makasivat sohvalla. Minusta se olisi aika epäoikeudenmukaista, jos metsästä palaavalta Sepolta otettaisiin vaikkapa puolet mustikkaämpäristä.

Mutta kun kysymys oli siitä, mihin maahan haluaa syntyä, jos ei tiedä minkälaiseen perheeseen ja minkälaisena sattuu syntymään, kannattaa varautua myös siihen, että on itse niin sairas, että ei voi mennä mustikkaan ja äitiä puolestaan ei huvita käydä marjassa ja isää ei näy.

Toki nyt kun tiedän, että oma äiti ja isä kävivät marjassa ja itsekin (kuvaannollisesti) käyn, pidän tietysti mieluiten marjaämpärini itselläni. Mutta urpiaisen kysymyksen asettelulla valitsisin paikan, jossa marjoja vähän jaetaan.

[Haemaeraemies]

EDIT: OIkeastaan, antaa olla. Tämä menee paremmin näin.

[James Potkukelkka]

EDIT: OIkeastaan, antaa olla. Tämä menee paremmin näin.

[James Potkukelkka]

^ mitäs uhkia toteutui noiden nurkkaan ajettujen yksilöiden toimesta vaikkapa 200v sitten Suomessa?

Ei tarvitse mennä 200 vuotta taaksepäin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota

Kommunistisia vallankumouksia ei ole sattunut pohjoismaisissa hyvinvointivaltiossa.

[Haemaeraemies]

EDIT: OIkeastaan, antaa olla. Tämä menee paremmin näin.

Totesin että oma kantani kommunikoidaan ihan tarpeeksi hyvin ilman panosta ja Sivustahuutaja nolaa itsensä ilman että tarvii kannustaa enempää, niin tilanne on aika hallussa noin omaan silmääni.

[James Potkukelkka]

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-20000062 ... 9198028423

Kehitys kehittyy.

Stuxnethan oli ilmeisesti varsin menestyksekäs.

[Homeboy65]

^ Odotellessa Daven vastausta sellainen pieni kontribuutio, että toki erot ovat aika pieniä: keskeistä on, että kyseessä ovat parhaat esimerkit hyvinvointivaltioista.

Mutta rawlsilaisesta näkökulmasta valinta kohdistuisi pohjoismaiseen hyvinvointivaltiomalliin pikemminkin kuin Kanadan, Australian tai Uuden-Seelannin malliin varmaan ennen muuta sen takia, että Rawlsin mukaan valinnan keskeinen periaate on se, että eri henkilöiden kohtelu eri tavoilla on oikeutettua, kunhan kohtelu hyödyttää heikoimmassa asemasa olevia. Ja lienee kiistatonta, että pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli eroaa anglo-amerikkalaisesta mallista nimenomaan egalitaristisessa halussaan torjua yhteiskunnallista stratifikaatiota aika voimakkainkin keinoin. Anglo-amerikkalainen hyvinvointivaltiomalli hyväksyy luokkautumista paljon pohjoismaista enemmän.

Toki hyvinvointivaltion rahoituskriisissä yksi keskeinen kysymys on nimenomaan se, täytyykö pohjoismaisen mallin liikkua lähemmäksi anglo-amerikkalaista - ja jos täytyy niin kuinka paljon.

Pohjoismaisessa tasa-arvo innossa on vaan ongelmana että:
1) Esim. tulo-erojen suhteen ei tajuta että 1) vaurauden määrä ei ole mikään vakio ja nollasummapeliä. Em. käsityksestä luovuttiin jo renesanssin aikana ja 2) aina kun joku menestyy ja vaurastuu se hyödyttää myös muita. Menestyjä X maksaa välittömiä ja välillisiä veroja ym. Yhteiseksi hyväksi. Minua on esim. ihmetyttänyt Gatin tendenssi demonisoida jotain ylempää keskiluokkaa joka maksaa suhteellisesti eniten veroja.

2) Vasemmistolaisilla on (ei kaikilla sentään) romanttinen halu löytää köyhyyttä, kurjuutta ja eriarvoisuutta sielläkin missä sitä ei ole.

[James Potkukelkka]

^ Odotellessa Daven vastausta sellainen pieni kontribuutio, että toki erot ovat aika pieniä: keskeistä on, että kyseessä ovat parhaat esimerkit hyvinvointivaltioista.

Mutta rawlsilaisesta näkökulmasta valinta kohdistuisi pohjoismaiseen hyvinvointivaltiomalliin pikemminkin kuin Kanadan, Australian tai Uuden-Seelannin malliin varmaan ennen muuta sen takia, että Rawlsin mukaan valinnan keskeinen periaate on se, että eri henkilöiden kohtelu eri tavoilla on oikeutettua, kunhan kohtelu hyödyttää heikoimmassa asemasa olevia. Ja lienee kiistatonta, että pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli eroaa anglo-amerikkalaisesta mallista nimenomaan egalitaristisessa halussaan torjua yhteiskunnallista stratifikaatiota aika voimakkainkin keinoin. Anglo-amerikkalainen hyvinvointivaltiomalli hyväksyy luokkautumista paljon pohjoismaista enemmän.

Toki hyvinvointivaltion rahoituskriisissä yksi keskeinen kysymys on nimenomaan se, täytyykö pohjoismaisen mallin liikkua lähemmäksi anglo-amerikkalaista - ja jos täytyy niin kuinka paljon.

Pohjoismaisessa tasa-arvo innossa on vaan ongelmana että:
1) Esim. tulo-erojen suhteen ei tajuta että 1) vaurauden määrä ei ole mikään vakio ja nollasummapeliä. Em. käsityksestä luovuttiin jo renesanssin aikana ja 2) aina kun joku menestyy ja vaurastuu se hyödyttää myös muita.

Mielestäni pohjoismaalainen ajattelu ei kylläkään ole väitteesi 1 mukainen. En ole nollasummapeliargumenttia juuri nähnyt. Kohdan 2 suhteen, että ei kait tuotakaan kiistetä. Toki siitä, kuinka paljon tulee verottaa, on paljonkin eroavia mielipiteitä. Täydellista rikkaiden varojen konfiskaatiota ei varmastikaan esitä kuin joku hyvin marginaalihörhö.

[Homeboy65]

^ Odotellessa Daven vastausta sellainen pieni kontribuutio, että toki erot ovat aika pieniä: keskeistä on, että kyseessä ovat parhaat esimerkit hyvinvointivaltioista.

Mutta rawlsilaisesta näkökulmasta valinta kohdistuisi pohjoismaiseen hyvinvointivaltiomalliin pikemminkin kuin Kanadan, Australian tai Uuden-Seelannin malliin varmaan ennen muuta sen takia, että Rawlsin mukaan valinnan keskeinen periaate on se, että eri henkilöiden kohtelu eri tavoilla on oikeutettua, kunhan kohtelu hyödyttää heikoimmassa asemasa olevia. Ja lienee kiistatonta, että pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli eroaa anglo-amerikkalaisesta mallista nimenomaan egalitaristisessa halussaan torjua yhteiskunnallista stratifikaatiota aika voimakkainkin keinoin. Anglo-amerikkalainen hyvinvointivaltiomalli hyväksyy luokkautumista paljon pohjoismaista enemmän.

Toki hyvinvointivaltion rahoituskriisissä yksi keskeinen kysymys on nimenomaan se, täytyykö pohjoismaisen mallin liikkua lähemmäksi anglo-amerikkalaista - ja jos täytyy niin kuinka paljon.

Pohjoismaisessa tasa-arvo innossa on vaan ongelmana että:
1) Esim. tulo-erojen suhteen ei tajuta että 1) vaurauden määrä ei ole mikään vakio ja nollasummapeliä. Em. käsityksestä luovuttiin jo renesanssin aikana ja 2) aina kun joku menestyy ja vaurastuu se hyödyttää myös muita.

Mielestäni pohjoismaalainen ajattelu ei kylläkään ole väitteesi 1 mukainen. En ole nollasummapeliargumenttia juuri nähnyt. Kohdan 2 suhteen, että ei kait tuotakaan kiistetä. Toki siitä, kuinka paljon tulee verottaa, on paljonkin eroavia mielipiteitä. Täydellista rikkaiden varojen konfiskaatiota ei varmastikaan esitä kuin joku hyvin marginaalihörhö.

Minä olen kyllä suoriin ja epäsuoriin nollasummapeliargumentteihin törmännyt monta kertaa. Ja sekin harhaluulo taitaa olla aika yleinen (?) että joillakin menee huonosti koska jotkut ovat liian kauniita, rohkeita ja menestyviä.
Meillähän pidetään jatkuvaa älämölöä tuloeroista vaikka meillä on maailman 6. pienimmät tuloerot. Jos verrataan noita tuloeroja vain kokopäivätyössäkäyvien kesken, ne ovat vieläkin pienemmät...

[James Potkukelkka]

^Itse toki olen sitä mieltä, että suomalaisten väliset tuloerot eivät ole liian suuria. En siltikään näe, että se olisi suoraan sama kuin nollasumma-argumentti.

Tietysti on esitetty, että pääoman noussut osuus työn tuloksesta on pois palkansaajilta. Se saattaisi olla nollasumma-argumentti, mutta aika vähän siitä on mielestäni puhuttu.


Eikä eo. käppyrä oikein koe väitettä, ehkä sitä ei sen takia esitetä. Toki olisi hyvin poikkeuksellista, että väitettä ei esitetä pelkästään sen takia, että se ei pidä paikkaansa..
Lähde https://www.tilastokeskus.fi/tietotrend ... ulonjakoa/

Eo. sta muuten nähdään, että lama on hyväksi solidaarisuudelle, kun firmat eivät tuota voittoa, kapitalistikaan ei sitä saa

[Homeboy65]

Vielä jotain pointteja:
1) Hieman suuremmat tulo-erot toisivat talouteen dynamiikkaa ja lisäisivät koko yhteiskunnan hyvinvointia. Ns. suppilovaikutus.
2) Tuloerokeskustelussa viitataan usein haittoihin joita esiintyy lähinnä diktatuureissa ja kehitysmaissa.
3) Julkisessa keskustelussa pientäkin tuloerojen kasvua pidetään haitallisena, suorastaan vaarallisena.
4) Leipäjonot eivät ole merkki eriarvoisuuden kasvusta. Niissä jaetaan muutakin kuin leipää: margariinia, juustoa, maitoa, eineksiä, broilereita, croissantteja, eineksiä ym.
Oletus: noissa jonoissa käy muitakin kuin niitä joille ilmainen ruoka on todellinen tarve. Ja kun säästää safkassa voi ostaa enemmän esim. keksiolutta...

[James Potkukelkka]

Suomessa julkisessa keskustelussa nollasumma-argumentti on mielestäni eniten esillä maalaisliittolaisessa ajattelussa, että kaupunkien menestyminen on pahaksi maaseudulle.