James Potkukelkka kirjoitti: ↑20.08.2020 9:00
Gat kirjoitti: ↑19.08.2020 18:55
Itse en tietenkäänn saa työttömyystukea (joo, muistan Jame Potkukelkan neuvon kyllä, kunhan välttelen huomiota) en saa sosiaalitukea kun en ole ihan rahaton enkä tietenkään saa asumistukeakaan. Kuten varmaat useimmat tässä talossa nykyään.
Mutta saisit sairauspäivärahaa ja hyvin tod. näk. sairasleläkkeenkin. Turha listata sitä, mitä et saa. Et saisi äitiyspäivärahaakaan, mutta se ei kuulu tähän.
Hito mie typotan. Totta kai muistan neuvosi. Olen vältellyt sairausloman yrittämistä tai en ole jaksanut. Vaikka saisin siitä korvausta, kerroit. Sairauseläke taas voisi olla tarpeen. Jolloin en enää maksaisi isoja turhia Myel-laskuja, vaan päinvastoin minulle maksettaisiin jotain ennen vielä saavuttamatonta virallista eläkeikää. Kuitenkin siihenkin on pitkä tie, ties kuinka monta käyntiä aikaisemmin.
Lisäksi lehdissä ja netissä on ollut monta juttua, että ihminen, josta tulee lähes invalidi eikä pysty tekemään työtään, ei silti ole päässyt sairauseläkkeelle. Ja miten minä määrittelisin, mitä työtä muka teen ja en pysty?
Poikkeuksia rinnakkaistodellisuuksissa toki on, tietysti. Esimerkiksi se amatöörisiivoojanainen oli 35 vuotias eläkeläinen! Kauanko lienee ollut, en tiedä. Millä perusteella, se ei selvinnyt. Olihan se sellainen hössöttäjä, mutta muuten tolkussaan ja fyysisesti hyvin toimintakykyinen. Mustalaisissahan on 25-vuotiaita eläkeläisiä, mutta ei tuo mustalainen ollut.
Nokkaeläimen psykojuttuihin, että mitä minä jonkun "terveyssisaren" luona käynneistä. Enemmän hyötyä olisi, jos tulisi siivoamaan.
Pitäisi siis olla oikea lääkäri, joka voisi määrätä serotoniinilääkettä ja myös Oxepamia. Minullahan oli sellainen, mutta tuo oli yksityisneurologi, joten ei tarvinnut jauhaa paskaa. Itse saatoin lulkea Pharmaca Fennicaa ja ehdottaa vaihdoksia. Ne kamat kun vaikuttavat eri ihmisiin eri lailla, eikä lääkärikään voi tietää miten kuhunkin mikin tehoaa jos ei kokeilla.
Psykiatriassakin pidetään tärkeänä lääkkeitä sen puheterapian tukena,.
Sinänsä minulla on huonoja kokemuksia. Pakkoneurooseihini (silloin käsien pesu) ei kasvatusneuvolasta ollut apua. Yli-ikäisenä kasvatusneuvolaan, koska isän kakkosnainen oli psykologi mielenterveystoimistossa!
Siitä syystä myöhemmin neuroottisuuteni takia ajettiin Kuopioon asti yksityspsykiatrille joitakin kertoja. No, ukko halusi hoitaa asian perheterapiana, eikä muuta tehnyt kuin piiputteli hiljaisena. Ei puhunut juuri mitään eikä me puhuttu. Sitäpaitsi tiedettin isekinm ekin jo ne asiat. Ne olivat piinaavia käyntejä. Kalliita myös.
Äitini kävi joitain kertoja juttelemassa seurakunnan sielunhoitajanaisen kanssa. Vaikkei uskovainen ollutkaan. Eikä mikään hihhuli se sielunhoitajanainenkaan. Myöhemmin olen käsittänyt, että tuo oli äidille ainoa aikuinen ihminen jolle puhua. Mielenterveystoimistoon äiti ei voinut mennä, koska siellä siis se isän kakkosnainen. Isä sanoi mielenterveystoimistosta tympeään tapaansa äidille. "Kyllä ne sinut nujertaa".
Yksityislekuri minulle, koska on pitkä tie siinäkin, että julkisella puolella edes tapaa oikean lääkärin.
Muutenhan siis minusta varsinainen psykoterapia on turhaa. Siinä koettaisi selostaa asioitaan vieraalle ihmiselle, vaikka ihan itsekin tiedän ne ja ymmärrän itseäni. Sitten psykiatri esittäisi jonkin oman koulukuntansa (ja niitähän on monia) tulkinnan ja katsoisi selvittäneensä ongelman ja kertoneensa minulle jotain uutta.
Käytännön ongelmiin ei tulisi neuvoa, eivätkä ne hänelle mitään merkitse. Kun Nokkaeläin puhuu "joustavuudesta" ja sen oppimisesta jossain terapiassa, niin ei mikään "joustavuus" saa minua tyytyväiseksi tässä lohduttomassa yksinäisyydessä eikä muuta käytännön ongelmia vaikka miten "joustaisin".
Zeniläinen satori kyllä voisi toimia. Olen nimittäin kaksi kertaa aikoja sitten kokenut spontaanisti (ei mietiskelyä saati mantroja) . Selvinpäin (Hiipuivat nopeasti) Ja siinä ei todellakaan ole mitään yliluonnollista. Vaikka todella erikoinen tietoisuudentila onkin. Vaan että vitunko väliä miten käy, joka paradoksaalisesti antaa voimavaroja toimintaan
Mutta serotoniinilääke ja myös Oxepam auttaisivat luultavasti. Ei ole niitä enää minulla.