Kitinä

Mitä uutta korona on tuonut elämään?

Mulla on muutama konkreettinen. Yks on se, että kun treenit ja valmennus jäi pois, niin kalenteriin vapautui 3 iltaa ja yksi aamupäivä kellotetuista harrastuksista. Vapaa-aikaa on siis enemmän. Vuosi sitten jäi 1-3 kertaa viikossa tehtävät Helsingin reissut pois, eli istun junassa merkittävästi vähemmän.

Tästä johtuen olen enemmän kuin aiemmin kotijumpannut ja lenkkeillyt, jopa hiihtänyt. Myös tv:tä katson enemmän kun on aikaa. Syön hövelimmin koska treeni on kevyempää eikä huomaa niin helposti jos ruoka on hölmöä. Kotona on siistimpää, kun on kaikki päivät kotona ja päivän mittaan tulee usein ohimennen nosteltua tavaroita paikoilleen.

Olen alkanut neulomaan pitkästä aikaa, ja tehnyt isompia neuleita kun ennen. Sukat ja lapaset ovat vaihtuneet huiveihin ja pipohin. Juuri aloin haaveilemaan neulepaidan tekemisestä.

Lomalla ekaa kertaa elämässäni kotimaanmatkailin, aiemmin olen suunnannut heti pienilläkin vapailla rajoista ulos.

Olen hoitanut kauppaostoksia kotiinkuljetuksena/ valmiskeräilynä enemmän kun aiemmin, ja muutenkin suunnitellut tarkemmin viikon/ parin ruokatarpeet kerralla.

Kulutus on muuttunut järkevämmäksi, kun kaupoissa ei tule käytyä hetken mielijohteesta tai "kotimatkalla nopeasti kurkkaamassa" vaan ostokset on täsmäostoksia. Lähes kaiken saa näemmä ostettua oman asuinalueen fb-kirpparilta. Samalla kun ravintolalounaat ja kaikki illanvietot ovat loppuneet, niin rahaa jää aiempaa enemmän säästöön.

Työ
Pelkkää etää = Alkaa maistua puulta. Duunikaverit ovat vähemmän taitavia käyttämään moderneja yhteistyökaluja, joten osa duunista on räpeltämistä.
Ei fyysisiä asiakastapaamisia = ei suurta vaikutusta
Ei fyysisiä tapahtumia = iso vaikutus, virtuaalitapahtumat ovat perseestä
Asiakkaat riskiaversiivisessa moodissa = päätökset helposti lykkääntyvät
Asuna kauluspaita ja verkkarit. Siisteille housuille ja pikkutakeille ei ole tarvetta.

Vapaa-aika
Ei sukulaisten tapaamista, hyvin vähän ystävien tapaamista
Ei kuntosalia sisällä, vaan ulkona
Ei tapahtumia (ollaan kuitenkin tuettu kulttuurialaa noin parin tonnin ostoilla)
Ei ravintoloita, vaan Wolt-ruokaa
Ruokakaupan kamat tulee edelleen netistä, kuten tuli ennen koronaa
Rajoitettua kaupoissa käyntiä, lähinnä rautakauppa ja sovitusta vaativat vaatteet, joita ei jaksa ostaa netistä

- käyn kämpästä ulkona vain 1-2 kertaa viikossa kaupassa ja pari kertaa viikossa lenkillä
- viikon työtunnit nousseet reilusti
- läskiä tulee

McJanne kirjoitti: ↑23.03.2021 9:43
Lapset on melkein rytmillä viikko tarhassa, kaksi kotona, aiemmin ei tullut läheskään noin paljon flunssaa mukana päiväkodista.

Mulla on täysin päinvastainen havainto. Pikkunuhat, vatsataudit ym. on loistaneet poissaolollaan, kun puoliräkäisiä kekaroita ei roudata tarhoihin. Tosin oma lapsi 15-paikkaisessa yksityisessä minipäiväkodissa josta lähes kaikkien vanhemmat etätöissä, joten lapset jäänevät kotiin aika pienellä kynnyksellä.

Koronan tullessa tulot putosivat aluksi useita kymmeniä
prosentteja, koska privaatista potilaat katosivat. Nyt on ollut toipumista, mutta ei vieläkään olla koronaa edeltävää tasoa saavutettu. Ennen koronaa en tehnyt videovastaaottoa lainkaan, nyt sitä on ehkä neljännes ja toinen neljännes puhelimitse eli vain puolet perinteistä. Nykyään jatkuva maskin käyttö ja potilasta koskettaessa hanskat ja määrätyissä tilanteissa kertakäyttöinen suojatakki. Paljon koronaan liittyvää muutakin jumppaamista.

Vapaa-ajalta ulkomaanmatkat jääneet pois. Ennen koronaa tuli käytyä useita kertoja vuodessa. Nyt viime vuoden ulkomaanmatkaksi jäi Riian reissu.

Salilla käynnin laitoin viime keväänä alkuun kiinni, kesällä aloitin maskin kanssa taas. Nyt sali kiinni.

Ruoat tulevat verkkokaupasta.

Vaimon vanhempia tavattu vain ulkona.

Mä olen nyt vuoden verran istunut kotona. Toimistolla käynyt vain muutaman kerran. Huomaan, että vähän on vaikeuksia pitää työ- ja vapaa-aikaa irrallaan. Kun työpäivän jälkeen ohjelmassa on pääasiassa lisää kotona istumista, ja työt eivät tekemällä lopu, niin tulee vahva tunne, että saman tien siitä iltaa kohden tekee vaikka lisää töitä.

Harrastuksiini tämä on tavallaan vaikuttanut jopa aika vähän. Ulkoilu, retkeily, sienestys, kalastus ja sen sellaiset ovat varmaan saaneet aiempaakin enemmän huomiota osakseen, kun ei vapaa-aikaa ole tarvinnut viettää matkustamalla. Ja vanhanaikainen talvi on saanut minutkin hiihtämään aika paljon. Keski-ikäiselle korona on aika helppoa aikaa. Niin, ja tennishallit ovat siis olleet koko ajan auki normaalisti.

Suurin harrastusmuutos on varmaan se, että siinä missä normaalisti käyn teatterissa melkein kerran kuussa, viimeisen vuoden sisään olen käynyt yhden ainoan kerran. Ravintolakäynnit ovat myös käytännössä poissa. Toisaalta kotikokkailulle on enemmän aikaa.

Etäkokoukset toimivat töissä minusta aika hyvin, mutta olen Sivustahuutajan kanssa samaa mieltä, että virtuaalitapahtumat eivät oikein toimi. Lisäksi työlleni on ollut suht tärkeää sellainen vapaamuotoinen ja suunnittelematon ajankohtaisten asioiden ja odotettavien kehityskulkujen pohdiskelu työyhteisön erilaisten tyyppien kanssa vähän satunnaisestikin toimistolla kohdatessa. Tämän korvaaminen etämoodissa on aika hankalaa.

Kaupassakäyntiä en oikeastaan tällä hetkellä ole varsinaisesti vähentänyt. Asiaa helpottaa se, että etäillessä on helppo jo ihan oman mukavuudenkin eikä vain koronavarovaisuuden takia välttää kauppojen ruuhka-aikoja. Kotiinkuljetuksella en ruokaostoksia ole tilannut kertaakaan, ja Woltia käyttänyt silloin Kitinän innostamana yhden kerran.

Flunssaa ei ole ollut vuoteen!

Ystävien ja sukulaisten tapaaminen on vähentynyt rajusti. Toistaiseksi se ei paljoa haittaa. Onkohan mulla tylsiä ystäviä ja sukulaisia, vai olenko vain nihkeän epäsosiaalinen tyyppi.

Epämuodolliset ennalta suunnittelemattomat kohtaamiset eivät virtuaalisesti onnistu.

Mun lempitarinani tästä on, kun Penzias ja Wilson Bell Labsissa ihmettelivät antennin taustakohinaa New Jerseyssä ja heillä
oli yhteinen MIT tuttu niin ikään New Jerseyssä
sijaitsevassa Princetonissa työskentelevien tukijoiden kanssa. Tuo yhteinen tuttu sattui mainitsemaan että siellä Princetonissa jotkut tyypit pohtii jotain alkuräjähdystä, josta olisi jäänyt
säteilyjälki. Tuloksena Nobel.

Tuollaista ei kunnan etäyhteistyöpisteessä tapahdu. Ei myöskään piimäyliopistossa.

Töissä on muuttunut aika monikin asia ja jatkuva pelko päällä siitä, sairastuuko joku koronaan ja seuraako siitä isommalle porukalle karanteeni ja haasteita pitää ovet auki. Rahaa on palanut järjettömästi henkilökunnan ja asiakkaiden suojaamiseen eikä asiakkaiden ja yhteiskunnan vaatimuksille näytä tulevan loppua. Ihmiset hyvin voimakkaasti ulkoistavat oman ”hyvinvointinsa” muille.

Olen melko erakko ja viihdyn hyvin omissa oloissa, joten se ei ole ahdistanut. Muutenkin työt vie aika hyvin mehut, joten nyt voi hyvällä tekosyyllä olla epäsosiaalinen. Matkustamista kaipaan todella paljon. Käyn paljon leffassa, teatterissa, keikoilla ja ravintoloissa, ne on jääneet kokonaan pois (pl. Wolt).

Jatkuva huono omatunto äidistä, joka varmasti kokee olevansa hylätty. Vaikka asun nyt samassa kaupungissa, pyrin välttelemään käyntejä ja sitähän ei äiti oikein ymmärrä.

Urheilu on ihan minimissä, se vähän pännii. Muutin syyskuussa uudelle paikkakunnalle, enkä ole löytänyt vielä sopivaan seuraa eikä koronan takia järjestetä mitään kursseja tmv. Nyt olen katsellut sillä silmällä uutta fillaria (on kyllä 2 ennestään), josko välineurheilu saisi uuden innon päälle. Se on kumma juttu, että lopetin uimisenkin vuosiksi, mutta nyt kyllä kiinnostaisi kun hallit on kiinni!

Aika vähän. Nyt muukin perhe etäilee kotona, mutta jokaiselle on oma kerros, niin ei niitä paljoa huomaa. Arkilounaita on tullut kokattua enemmän kotona, kun on useampi syömässä. Olen kuitenkin koittanut hakea säännöllisesti ruokaa tärkeimmistä ravintoloista lähialueella, että ne selviää pystyssä. Tai aina silloin kun on ollut parempi vaihe, niin olen myös käynyt ravintoloissa syömässä. Harrastuksille on ollut enemmän aikaa, kun kaikkea turhaa sosiaalista kontaktia on ollut hyvä syy vähentää. Kavereita onneksi tuli nähtyä tuossa loppukesästä, kun oli parempi koronatilanne.

Ulkomaanmatkat on olleet tauolla ja niitä on jo ikävä. Mä onneksi olin reissussa just ennen kuin maailma pysähty. Tästä on jäänyt sitten ylimääräistä rahaa ja on voinut päivittää leluja, joten jotain huonoa, jotain hyvää.

Töitä on toistaiseksi riittänyt, mutta tulevaisuus epävarma. Toivottavasti jenkit alkaisi taas investoimaan, kun ovat saaneet rokotuksia ja elvytysrahaa.
Vihdoin koronan myötä firma laittoi kaikille etätyökalut kuntoon, niin se helpottaa mun työskentelyä. En ole huomannut haittaa, vaikka toimistolla käyminen loppui kokonaan.

Tässä ehkä näkyy se etten oikein välitä ihmisjoukoista ja massatapahtumista.

En näe kavereita enkä sukulaisia satunnaisia videopuheluita lukuunottamatta (ennen kävin kavereiden kanssa lounailla/kahvilla/drinkeillä ja ihmisiä kävi kylässä).
En käy elokuvissa, kuntosalilla enkä seinäkiipeilemässä.
Vähemmän flunssia ja näen enemmän lastani päivän aikana.
Töissä koko ajan videopalavereita (ilman kuvaa) ja ihmiset jäävät etäisiksi, koska kaikilla krooninen kiire.
Työt ja vapaa-aika menevät tehokkaasti sekaisin.

Töissä, silloin kun siellä vielä olin, etäily muuttui 2 päivästä kahdessa viikossa 12 päivään kahdessa viikossa. Loppuvuodesta kävin toimistolla ehkä kerran kuussa.

Ravintolakäynnit on jääneet pois, take awayna on tilattu jonkin verran enemmän.

Ohjattu liikunta (2 x vkossa) kansalaisopistossa on ajoittain tauolla milloin pidemmän ja milloin lyhyemmän ajan.

Viihdyn kotona omissa oloissani, joten en ole kärsinyt tästä kämpässä kökkimisestä. Kovin paljon normaali elämäni ei ole muuttunut.