Kitinä

Millainen on paras työhaastattelu jossa olet ollut? Entä millainen huonoin? Onko sinulle käynyt niin, että joko a) hakemasi työ ei ole vastannut odotuksiasi tai b) et ole itse vastannut hakijan odotuksia? Mistä uskot tämän väärinymmärryksen johtuneen?

Aloitan itse. Mä oon käynyt tosi vähän työhaastatteluissa, mutta pitänyt niitä itse jonkin verran. Mun heikkous on, että mä innostun helposti jostain kokonaisuuden kannalta aika mitättömästä yksityiskohdasta, ja sen arvo nousee vähän turhan isoksi. Toisaalta saatan myös antaa liikaa arvoa jollekin negatiivissävytteiselle piirteelle, esim. vähän huonosti viimeistellylle hakemukselle. Luulen, että mua helpottaisi joku pisteytysasteikko, joka varmistaisi, että tälläiset tunneperäiset asiat eivät ota liikaa valtaa.

Työntekijänä mulla on käynyt sillain tuuri, että on ollut mahdollista viilata aina omaa työnkuvaa siihen suuntaan, mihin oma osaaminen ja kiinnostuksen kohteet vie. Eli jos se työ ei ole ollut kättelyssä 100% match, niin usein sen on saanut hivutettua tarpeeksi lähelle. Toki ymmärrän, että maailmassa on töitä joissa tälläinen ei ole mahdollista, mulla on ollut mahdollisuus olla hakematta niitä.

Olen tosi huono vastaamaan tähän (mutta vastaan silti!), koska olen ollut elämäni aikana vain kolmessa työhaastattelussa, joihin jokaiseen kutsuin itse itseni.

Soitin neljään sairaalaan ja sanoin, että haluaisin tulla esittäytymään. Yhdestä vastattiin, että kutsumme sitten, jos on tarvetta
Kolmeen pääsiin siis juttelemaan ylilääkärin kanssa ja kahteen sain paikan. Aikaa on kulunut jo n 25 vuotta, eli en kovin tarkasti muista. Kerroin itsestäni. Toisesta jäi mieleen, että ylilääkärin kädet vapisivat ja myöhemmin hän irtisanoutuikin itse jäätyään toista kertaa kiinni rattijuoppoudesta.

Edit: tarkalleen sain kolmannenkin paikan (erikoistumista varten HYKS:iin) samalla tavalla, mutta en siten mennyt sinne, koska päätin loikata privaattiin. Eli saldo 3/4 (+1), +1 siitä, että yhteen haastatteluun en päässyt.

Ainakin >100 haastattelua, mutta suurin osa näistä vuosituhannen vaihteen jälkeen taloudellisen matalapaineen aikoihin. Ei mitään kivoja olleet kolme päiväisine pollatesteineen ja typerine ryhmätöineen.

Nykyisin en ole oikeastaan hakenut, mennyt haastatteluun jos joku headhunter paikan hankkinut. Viimeksi kun tuli kenkää YT:ssä niin muutaman haastattelun kävin, mutta lopulta kävelin edelliseen firmaan.

Parhaat on kun jutellaan työjutuista, osaamisesta ja työympäristössä. Sitten aletaan menemään metsään kun pistetään jotain typeriä pseudoleikkejä mukaan. Pahimmassa viimeaikojen haastattelussa joku inkkari alkoi tenttaamaan jostain kahdenkymmenen vuoden takaisesta koulutodistuksesta, ilmaisin mielipiteeni ko. jutusta.

Headhunterit vain tuppaa lähettämään aivan vääräntyyppisiin haastatteluihin. Viimeksi luulin meneväni haastatteluun arkkitehdin paikasta niin kyseessä olikin evangelistan paikka.

Suurin oma ongelma haastatteluissa on, että jännittäjänä menen aivan lukkoon.

Hyviä työhaastatteluja ovat olleet ne, jotka ovat menneet jutusteluksi ja joissa tuntuu että olemme oikeasti kiinnostuneita toisistamme. Huonoja ovat olleet ne, joissa on otettu vastakkainasettelutyyppinen haastaminen ja tenttaus lähtökohdaksi. Ei sellaisessa tule koskaan oloa että tänne haluaisin töihin.

Ehkä absurdein työhaastattelu oli kun hain koodarin paikkaa Jyväskylästä. Olisi haluttu lukion todistukst jne. (Yo-kokeistahan kirjoitin ehkä parhaiden joukkoon Suomessa.) En tukllut valituksikaan.

Edit: CV:ssä mainitsin että olen valmistunut alalta.

Multa on kysytty kans pari vuotta sitten, eli noin 20 vuotta kirjoitusten jälkeen lukiotodistuksia. Tuntui tosi erikoiselta, kun sen jälkeen mulla on suoritettuna esimerkiksi pari korkeakoulututkintoa, joita pidän paljon relevantimpina.

Bluntly kirjoitti: ↑20.10.2021 9:22

kyseessä olikin evangelistan paikka.

Yhdessä olen ollut. Sain paikan.