HS 100 parasta laulua

[Vagabondo]

75 Fall Upon Love - Slow

Ja sitten mennään taas. Tiistain settinä sijat 75-71. Päivän ekana ultimaattista hissimusiikkia. Pehmeää äänivallia mihin on ladottu tolkuttomasti kerroksia päällekkäin, mutta lopputulos pysyy kuitenkin hyvin hanskassa, eikä soundi kuulosta tukkoiselta. Melkein suosittelisin kuulokkeita tän kanssa, niin kuulee parhaiten kaiken kilkkeen.

Koko Pronto! levy on tolkuttoman hieno alusta loppuun ja ehdottomasti mukana mun parhaiden levyjen listalla. Onneksi mukana on sen verran laulua, että voin kiertää mun ei instrumentaalikappaleita rajoitusta.

Mä olin joskus yhden viikonlopun edustamassa messuilla samalla standillä DJ Slown kanssa ja hiljaisina aikoina ehti vähän turista musiikista ja hifistä. Oli Genelec -miehiä, mutta silti ihan mukava kaveri

[Vagabondo]

74 Self Esteem - The Offspring

Sitten jotain ihan muuta. Clash London Calling oli punkin suuria hittejä. Neopunkin isoin levy mulle henkilökohtaisesti oli Offspringin Smash. Tarttuvia melodioita, tiukkaa soitantaa ja asennetta. Mennään taas sillä biisillä jonka kautta bändin löysin, vaikka muutama muu samantasoinen vaihtoehto olisi ollut tarjolla.

[James Potkukelkka]

^Self esteem hyvä biisi, hyvät sanat. En onneksi ole koskaan ollut biisin kertojan tilanteessa.

[Vagabondo]

73 Standing Next To Me - The Last Shadow Puppets

Tästä voi syyttää kitinää. Yksi kauniista neitosistamme tän postasi musiikkiketjuun, eikä mennyt kauaa, kun olin jo levyn tilannut. Tukevasti brittipopin perinteitä kunnioittaen. Kauniit ja tarttuvat melodiat. Klassinen radiosoittoon suunnattu alle 3 minuutin pituus saa aina haluamaan lisää. Kertakuuntelu ei vaan riitä.

[Vagabondo]

72 Joneskaupunki - Juliet Jonesin Sydän

Täällä kun on pääosin vanhuksia, niin joku voi vielä muistaa Juliet Jonesin Sydämen. Yhtyeen ura sijoittuu sopivasti omaan kasvuun. Tuntui, että yhtye kasvoi ja kehittyi levy levyltä Joneskaupunkiin asti. Sen jälkeen tuli vissiin vielä yksi levy, mutta se ei ole oikein huomioimisen arvoinen. Alkuaikojen hieman punk henkinen räkäinen rock silottui ajan saatossa ja tilalle tuli hiotumpia soundeja ja sovituksia.

Nimikappale ei ollut singlejulkaisu vaan lyhyt fiilistely kappale viimeisenä raitana. Tän suurin vika on, että tää on liian lyhyt ja niin kuin edellinen Standing next to me, myös Joneskaupunki vaatii yleensä useamman kuuntelun, että saa tyydytettyä aiheuttamansa kuuntelunälän. Hyvä melodia ja hieno sovitus.

[Vagabondo]

71 Papa Was A Rolling Stone - The Temptations

Funky soul music! Jos edellinen oli erikoispoiminta, niin nyt ollaan taas tukevasti klassikko-osastolla. Kappaletta on vuosien mittaan varioitu monesti, mutta mennään The Temptations versiolla. Tyylikästä fiilistelyä, mutta vaatinee sitä, että osaa arvostaa hyvin soitettuja instrumentaalipätkiä. Kuitenkin äärimmäisen hyvin ja ammattitaitoisesti tehtyä musiikkia, niin kuin Motownin hittikoneen tekeleet tuppaa olemaan.



Kertauslista tiistailta:

71 Papa Was A Rolling Stone - The Temptations
72 Joneskaupunki - Juliet Jonesin Sydän
73 Standing Next To Me - The Last Shadow Puppets
74 Self Esteem - The Offspring
75 Fall Upon Love - Slow

[Vagabondo]

^Self esteem hyvä biisi, hyvät sanat. En onneksi ole koskaan ollut biisin kertojan tilanteessa.

Mullakaan ei ole sellaista omakohtaista samaistumispintaa sanoitukseen.

[urpiainen]

Kyllä mä Juliet Jonesin sydämen muistan, vaikka en kyllä tuota biisejä. En tosin oikein muitakaan. Tai oikeastaan, koko tiistain listalta vain Papa was a rolling stone oli ilman muuta tuttu. Ja kyllä ne pitkät instrumentaalijaksot kestää, kun svengaa niin törkeän hyvin. Pulisongit ja leveät lahkeet vaan lepattaa. Nää ei varmaan ole Z-Salamapartion soundtrackillä, mutta pitäisi!

[Vagabondo]

Kyllä mä Juliet Jonesin sydämen muistan, vaikka en kyllä tuota biisejä. En tosin oikein muitakaan. Tai oikeastaan, koko tiistain listalta vain Papa was a rolling stone oli ilman muuta tuttu.

Mutta mutta mutta... #73 kohdalla on Kitinästä tuttu -leima

[urpiainen]

Mutta mutta mutta... #73 kohdalla on Kitinästä tuttu -leima

Sitä minäkin ihemettelin! Mustassa kirjassa ei ole merkintää. Missäköhän mä olen ollut.

[Vagabondo]

70 Mala Vida - Mano Negra

Mulla on kovin vähän taustatietoa tähän Joskus kuulin radiossa tai silleen, tykkäsin ja haalin äänitteen itselleni. Kappale on mitä mainioin. Hyvä rento meininki.

[Vagabondo]

69 Kaunis Painajainen - Don Huonot

Don Huonot oli mulle iso juttu 90-luvulla. 3 loistavaa levy melodista rockia. Sitten menivät vaihtamaan levy-yhtiötä ja riisuivat melodiat pois. Bändi nousi suosionsa huipulle, mutta mun silmissä se alkuperäinen bändi kuoli, enkä ole koskaan sietänyt sitä vanhempaa tuotantoa. Onneksi tuosta kultaisesta kaudesta on levyt hyllyssä ja niihin voi aina palata.

Kaunis painajainen ole se ensimmäinen hitti, joka johdatti mut bändin lumoihin. Se on helpoin valinta edustamaan yhtyettä, kun muuten en pääse itseni kanssa yhteisymmärrykseen. Tässä on kuitenkin kaikki oleelliset elementit. Kauniita melodioita, laulustemmoja ja sävykästä soitantoa.

[Vagabondo]

68 Return To Oz - Scissor Sisters

Noin iloisesti mä suosin meneviä biisejä listalla, mutta jossain kohtaa täytyy sortua tälläiseen kauniiseen slovariin. Tavallaan aika perusrockia, mutta tää vaan toimii mulle. Kivat melodiat ja silleen. Jotenkin sen tyyppinen kappale joita HSn listalla oli paljon Neil Youngilta ja muilta vastaavilta.

[Vagabondo]

67 Miehen täytyy - Aki Sirkesalo

Sirkesalon debyytti oli mielettömän hyvä levy. Kuten monesti näiden loistavien debyyttien kanssa, niin se myös jäi Sirkesalon parhaaksi levyksi. Omassa tyylissään parasta mitä Suomessa on koskaan tehty. Monta hyvää biisiä levyllä, joten taas todella vaikea nimetä yhtä. Kertsin sanoituksella voittoon

"Miehen täytyy tehdä mitä miehen täytyy tehdä. Jos ei se tee, mitä sillä tekee."

[Vagabondo]

66 Freestyler - Bomfunk MC's

Tähän päivään osui kotimaista taas aimo satsi. Kyllä ne tästä kohta vähenee. Pakkohan tää on tänne laittaa, vaikka en niin tän koneellisen musiikin perään olekaan. Siihen on kuitenkin syynsä miksi tästä tuli musiikkigenret ylittävä crossoverhitti. Lisäksi mulla on tähän tunneside, kun tää soi paljon kisoissa maailmalla, silloin kun vietin kiertue-elämää. Tästä tuli vähän niinkuin kansallislaulu



Kertaus päivän kappaleista:

66 Freestyler - Bomfunk MC's
67 Miehen täytyy - Aki Sirkesalo
68 Return To Oz - Scissor Sisters
69 Kaunis Painajainen - Don Huonot
70 Mala Vida - Mano Negra

[James Potkukelkka]

^tuo biisi on ilmeisesti merkittävä sukupolvikokemus, koska meemisaiteilla aika usein tulee vastaan

esim.

[Vagabondo]

^tuo biisi on ilmeisesti merkittävä sukupolvikokemus, koska meemisaiteilla aika usein tulee vastaan

Tänhän voisi tutkia kitinägallupilla
Me ollaan suunnilleen oikeaa sukupolvea kaikki. Toki pieni otanta, mutta helposti yleistettävissä koskemaan koko kansaa. Mä äänestän sukupolvikokemuksen puolesta.

[James Potkukelkka]

Mulla tuo biisi liittyy sellaiseen hienoon vaiheeseeen Suomessa, kun yht'äkkiä Nokia oli maailman valtias ja Freestyler ja HIM listoilla. Tuntui, että mehän ollaan jotain. Muistan kun biisi soi jossain asiaohjelmassa taustalla, jossa kerrottiin samaan aikaan, miten Nokia voitti Ericssonin kännykuninkuudesta kamppailtaessa.

Pian palattiin normaaliin päiväjärjestykseen

[Bluntly]

Aiheeseen liittyen:

Ihmetyttää edelleen kuinka usein Sandstorm tulee jenkkien urheilulähetysten aikana. Pitäisi varmaan itsekkin säveltää joku pimputus, että rojaltit juoksisi.

[urpiainen]

Freestyler edustaa kai (riittävällä tarkkuudella) jonkinlaista hip hop -kulttuuria ja musiikkityyliä. Nämä ovat mulle aivan vieraita. Koin jotenkin oleeni liian vanha niihin, vaikka se lienee väärä analyysi, kun esimerkiksi nämä heput ovat kuitenkin kai samanikäisiä tai jopa vanhempia kuin minä.

Vaikka se taas edustaa toista musiikkityyliä, niin jotenkin pistän tämän mielessäni vähän samaan laatikkoon Daruden Sandstormin kanssa (julkaistiin kai molemmat 1999). Kumpikaan ei ole ollenkaan mun juttuni, mutta silti ymmärrän, että näissä oli heti ensikuulemalta jotain, joka perustelee maailmansuosion eri tavalla kuin mitä vaikka jossain UMK-biiseissä on.

Ja tavoitan osin myös tuon Vagiksen kansallislaulu-idean (ja Daven vastaavan). Olin kevään 1999 ulkomailla, ja jotenkin tuntui absurdilta edes ajatella, että törmäisi jossain suomalaiseen musiikkiin. Palasin kesällä kotimaahan, mutta lähdin taas 2000, ja yhtäkkiä oli ihan normaalia, että missä tahansa saattoi soida jompi kumpi näistä biiseistä.

Mut ei silti merkittävä sukupolvikokemus, vaan nostalginen mutta vähämerkityksinen anekdootti

[sivustahuutaja]

^tuo biisi on ilmeisesti merkittävä sukupolvikokemus, koska meemisaiteilla aika usein tulee vastaan

Tänhän voisi tutkia kitinägallupilla
Me ollaan suunnilleen oikeaa sukupolvea kaikki. Toki pieni otanta, mutta helposti yleistettävissä koskemaan koko kansaa. Mä äänestän sukupolvikokemuksen puolesta.

Erittäin kova biisi. Minulle tämä ja ATV edustivat uutta kirkasta tulevaisuutta. Biisi on edelleen kova, video mainio, mutta suomi hoppi kehittyi enemmänkin puhutuksi suomi popiksi. ATV:n korvasi Youtube, ihan vaan teknologisista syistä. Konsepti kuitenkin on tavallaan sama: tervetuloa tekemään ilmaiseksi sisältöä ilmaiseksi katsottavaksi, ehkä tienaat joskus jotain.

[Vagabondo]

Freestyler edustaa kai (riittävällä tarkkuudella) jonkinlaista hip hop -kulttuuria ja musiikkityyliä. Nämä ovat mulle aivan vieraita. Koin jotenkin oleeni liian vanha niihin, vaikka se lienee väärä analyysi, kun esimerkiksi nämä heput ovat kuitenkin kai samanikäisiä tai jopa vanhempia kuin minä.

Muistelisin kuunnelleen Radio Helsingistä pitkän haastattelun In Stereo levyn julkaisun aikoihin ja siinä artistit olisi määritelleet tyylisuunnan electrojoksikin. Google vihjailee, että kyseessä olisi electrobeat. Hämärämiestä ei ole näkynyt pitkään aikaan, mutta nyt olisi tarvetta, kun tämä on lähempänä hänen musiikillista erikoistumisaluetta. Mä olisin henkilökohtaisesti sillä linjalla, että ei tämä hiphoppia ole, vaikka vähän räpätäänkin. Väärä poljento biitissä. Mutta nämä musiikilliset raja-aidat on aina vähän häilyviä ja pääosin tarpeettomia. Ei tyylisuunta tee kappaleesta hyvää tai huonoa.

Mutta sun suhde urbaaniin musiikkiin on hieman tahra sun taiteilijakuvaan. Eikö tää nyt just ole sitä pöhinää sieltä loputtoman ruutukaavan kaupunkighetoista, missä ihmiset luovat elämää ja kulttuuri keskelle asfalttiviidakkoa. Kyllä sun pitäisi ainakin joku hiphopin lyhyt oppimäärä suorittaa, että pystyt uskottavasti esitelmöimään aiheesta

[Vagabondo]

Ja tavoitan osin myös tuon Vagiksen kansallislaulu-idean (ja Daven vastaavan). Olin kevään 1999 ulkomailla, ja jotenkin tuntui absurdilta edes ajatella, että törmäisi jossain suomalaiseen musiikkiin. Palasin kesällä kotimaahan, mutta lähdin taas 2000, ja yhtäkkiä oli ihan normaalia, että missä tahansa saattoi soida jompi kumpi näistä biiseistä.

Wikipedia tiesi kertoa, että Freestyler oli vuonna 2000 euroopan myydyin single. Enpä tiennyt tuota.

[Bhven]

että ei tämä hiphoppia ole, vaikka vähän räpätäänkin. Väärä poljento biitissä.

Onhan tämä eri genrejen sekametelisoppa. Biisi ei kelpaa drum'n'bass -puristeille, koska liian mainstriimiä. Omasta mielestäni aivan saatanan hyvä ralli.

[sivustahuutaja]

^ Freestyler oli vielä 2019 suomalaisten biisien 9. soitetuin ulkomailla:
https://www.teosto.fi/ajankohtaista/tut ... freestyler

Edelle kiilasivat vain Sibelius ja Rasmuksen In The Shadows. Toivottavasti 20v päästä Teoston ulkomaisen soiton listalla on muutakin kuin Sibeliusta ja Freestyler.