Kitinä

53 Dumpa Mig - Veronica Maggio

Kyllähän tälläisellä listalla pitää Ruotsalaistakin poppia olla. Vallankin kun mä tykkään niin paljon hyvästä pop musiikista. Niin hieno bändi kuin ABBA onkin ja erinlaisten best of listojen vakiovieras, niin silti mun listalle sen sijaan kiilaa Veronica Maggio erinomaisella debyyttilevyllään. Levyllä on ehkä pari heikompaa kappaletta, joten valinnan varaa hyvistä kappaleista oli reilusti, mutta Dumpa mig oli ensimmäinen ja mulle ikuisesti paras. Mun makuun tämä on parempi kuin yksikään ABBAn hiteistä.

52 La Maza - Silvio Rodrigues

Jos Ultra Bra flirttaili vasemmistolaisen lauluperinteen kanssa, niin tää on sitä ihteään suoraan Kuuban valtion hyväksymältä kansantaiteilijalta. No mä en osaa espanjaa, niin ihan sama mitä sanat tarkoittaa, mutta sävellys ja tulkinta on sillä tasolla, että Silvio Rodriguesin biisit toimii äärimmäisen minimalistisillakin sovituksilla.

Mä löysin Rodriguesin Dome Karukosken Kielletty hedelmä leffan kautta. Siinä soi pätkä Unicornio kappaleesta ja se kuulosti niin kiehtovalta, että piti alkaa selvittää mistä on kyse. Kyseinen kappale löytyy 1982 julkaistulta saman nimiseltä levyltä. Sen sijaan tähän kuitenkin laitan La Maza kappaleen joka ehkä paremmin edustaa Silvion vahvuuksia.



Sama biisi liveversiona vähän isommalla sovituksella. Ihan mielenkiintoinen, joskaan ei ehkä yhtä maaginen kuin minimalistinen levyversio.

51 Separate Ways - Gary Moore

Vanha heavy-mies ja kitarasankari Gary Moore oli parhaimmillaan kun vaihtoi Bluesin puolelle, vähensi nuottien määrää ja lisäsi niihin reilusti enemmän tunnetta. Näin vuosien mittaan tuotannosta mun suosikiksi on noussut vuoden -93 Blues Alive levyn versio Separate Ways kappaleesta. Tämä on tärkeää mainita, koska ainakin youtubesta löytyvä virallinen video on niin surkealla äänenlaadulla, ettei sitä kannata kuunnella. Valitettavasti sama koskee youtubesta löytyvää BluesAlive versiota. Ilmeisesti pakattu niin pieneksi, että menettänyt merkittävästi sävyjä, kun vertaa vaikka itse CDltä rippaamaani mp3 versioon tietokoneellani.

Tämä liveversio sen sijaan kuulostaa kelvolliselta, mutta poikkeaa alun pitkällä instrumenttaaliosiolla siitä mitä mä normaalisti kuuntelen. Muuten mä voisin postata tän ilman varausta, mutta alun rämpyttely menee välillä nopeaksi juoksutukseksi mitä mä just kehuin Garyn vähentäneen Bluesiin vaihdon myötä



Päivän kooste:

51 Separate Ways - Gary Moore
52 La Maza - Silvio Rodrigues
53 Dumpa Mig - Veronica Maggio
54 I'm Ready For Love - Martha And The Vandellas
55 Maailma On Tyly - Kolmas Nainen

Ensiviikolla sitten listan paremmalle puoliskolle.

50 Rajaton - Mariska

Kotimaista räppiäkin on päässyt listalle ja koska mä saan valita, niin se on Mariska kappaleella Rajaton. Mariskan toka levy on paras albumikokonaisuus ja siellä on useampi huomionarvoinen kappale, mutta tämä on sanoitukseltaan mulle tärkeä. Itsekin tuli tavoiteltua unelmia nuorena. Asiat ei toteutuneet ihan niin kuin oli toiveissa, mutta näin jälkikäteen olen tyytyväinen siihen mitä saavutin. Matka on kuitenkin tärkeämpi kuin määränpää.

Mariska on räppärinä merkittävän hyvä sanoittaja. Siinä missä moni muu paikkaa tekniikalla liian ahtaita rivejä, Mariskalla tavut napsuu kohdilleen ja flow tulee tasaisesti ilman pakottamista.

49 Penny Lane - The Beatles

Joo, ei minunkaan lista voinut välttyä Beatlesiltä. Kappalevalinta vaan poikkeaa HSn listasta. Penny lane on mun mielestä bändin hienoimpia sävellyksiä ja melodia rullaa nätisti alusta loppuun. Valintaan vaikuttaa myös se miten kivasti tää on käännetty Suomeksi.

48 Just A Girl - No Doubt

Vaihteeksi vähän kiukkua ja kapinaa kehiin. Just a girl kolahti kovaa silloin kun ilmestyi, eikä tähän ole kyllästynyt. Gwen Stefani oli raikas tuulahdus rock maailmaan.

47 Cornflake Girl - Tori Amos

Cornflake girl nousee selvästi esiin Tori Amosin muusta tuotannos. Äärimmäisen kiehtova ja persoonallinen kappale. Tää jaksaa innostaa vuosikymmenestä toiseen, vaikka mä en edelleenkään oikein ymmärrä mistä tässä lauletaan.

46 Careless Whisper - George Michael

Tää on silleen poikkeuksellinen valinta listalle, että mulla ei ole ainuttakaan George Michaelin levyä tai edes Whamin levyjä. En ole edes pahemmin kumpaakaan kuunnellut. Tämä siitä huolimatta, että mä tykkään tästä kappaleesta todella paljon. Tää on vaan niin kaunis. Mä olen kuitenkin vuosien mittaan rämpytellyt tätä kitaralla vaikka meinaakin olla liian vaikea mun taidoille Erityismaininta kolmannelle säkeistölle joka kulkee samalla sointukululla, mutta aivan omalla melodialla. Mielettömän hienosti tehty ja yksi asioista mitkä nostaa tän niin merkittäväksi sävellykseksi.



Postmodern Jukebox on myös tehnyt tästä loistavan version.



Kertaus:

46 Careless Whisper - George Michael
47 Cornflake Girl - Tori Amos
48 Just A Girl - No Doubt
49 Penny Lane - The Beatles
50 Rajaton - Mariska

Vagabondo kirjoitti: ↑31.01.2022 20:06 47 Cornflake Girl - Tori Amos

Yläpeukku

45 Somebody Told Me - The Killers

Tekisi mieli sanoa, että lisää brittipoppia, mutta ryökäleet ovat jenkkilästä kotoisin. Tää toimii aina eikä missään vaiheessa ole ollut havaittavissa merkkiäkään kyllästymisestä.

44 A Hazy Shade Of Winter - Simon & Garfunkel

Simon & Garfunkel oli vahvasti HSn listalla ja takuuvarmasti mukana minunkin listalla. Aikoinaan löysin yhtyeen isäni levyhyllyä selaamalla ja koekuuntelemalla. Sittemmin tullut hankittua itselle complete works kokoelma, jossa kaikki studiolevyt. Olisihan yhtyeellä nippu isoja tunnettuja klassikoita joista valita ja Bridge over troubled water on vaikea ohittaa, mutta henkilökohtaisesti tykkään eniten muutamasta ei ihan niin paljon soitetusta kappaleesta. A hazy shade of winter on yksi niistä. Menevä ja iloisesti soiva kappale. Tää tullaa hienosti varioiden eteenpäin. Nykyaikana tämä olisi varmaan viisiminuuttinen kappale, mutta Simon & Garfunkel on pakannut tuon kaiken materiaalin reiluun kahteen minuuttiin. Tämä onkin yksi niistä aivan liian lyhyistä kappaleista jotka on yleensä pakko kuunnella useampaan kertaan ennen kuin voi edetä seuraavaan.

43 Question - Korpi Ensemble

Kotimaista Jazzia. Vallankin Puu on mielettömän hieno levy Korpi Ensembleltä josta on jälleen vaikea nostaa yhtä kappaletta muiden yläpuolelle. Question on mukavan reippaasti eteenpäin hölkkäävä tekele, niin koitetaan mennä sillä. Erityisen merkillepantavaa on hieno haitarisoitanto. Jos se soisi aina näin kauniisti, niin soisin haitaria käytettävän enemmänkin populaarimusiikissa.

42 Billie Jean - Michael Jackson

Hieman yllättävää, että maailman myydyimmältä levyltä ei ollut päässyt yhtään kappaletta HSn listalle. Vallankin kun levyllä on oikeasti hyviä kappaleita. Kokonaisuutena levy ei ehkä ole ihan niin hyvä kuin 130 miljoonaa myytyä kopiota antaa ymmärtää, mutta Thriller, Beat it ja Billie Jean on varsin kova kolmikko. Kyllähän tää edelleen saa tanssijalan vipattamaan. Siltikin juuri levyn epätasaisuuden takia minulla ei tätä ole omissa kokoelmissa.

41 Katso Tähtiä - Sir Elwoodin Hiljaiset Värit

Keskiolutjazzia niin kuin bändi itse musiikkinsa määrittelee. Sir Elwood on yksi niistä yhtyeistä joita on tullut seurattua alusta lähtien ja levyjä kertynyt iso nippu hyllyyn vuosien mittaan.

Bändiin liittyy myös yksi vaikuttavimmista keikkakokemuksista, kun olivat kauan sitten viimeisenä esiintyjänä kaivarin ilmaiskonsertissa. Kun keikkasetti päättyi marssikappaleeseen, ei yksikään ääni tai käsipari vaatinut lisää, vaan kaikki ymmärsivät kaiken tärkeän olleen sanottu ja oli täydellinen aika hiipiä kesäyössä kohti kotia.

Kuitenkin se tärkein kappale mulle on elämää kauniimman huilumelodian omaava Katso tähtiä. Tässä on niin paljon tunnetta, että tälläinen romantikko on ihan sulaa vahaa



41 Katso Tähtiä - Sir Elwoodin Hiljaiset Värit
42 Billie Jean - Michael Jackson
43 Question - Korpi Ensemble
44 A Hazy Shade Of Winter - Simon & Garfunkel
45 Somebody Told Me - The Killers

Vagabondo kirjoitti: ↑01.02.2022 16:53 Keskiolutjazzia

Mä kuuntelin 90-luvun ensimmäisellä puoliskolla aika paljon tätä. En ymmärrä, miten tästä ei tullut kuitenkaan isompaa juttua. Tosin itseltänikin jotenkin katosi havaintopiiristä joskus 1995-96, enkä ole kuunnellut sitä uudempaa tuotantoa oikeastaan ollenkaan.

urpiainen kirjoitti: ↑02.02.2022 9:33

Vagabondo kirjoitti: ↑01.02.2022 16:53 Keskiolutjazzia

Mä kuuntelin 90-luvun ensimmäisellä puoliskolla aika paljon tätä. En ymmärrä, miten tästä ei tullut kuitenkaan isompaa juttua. Tosin itseltänikin jotenkin katosi havaintopiiristä joskus 1995-96, enkä ole kuunnellut sitä uudempaa tuotantoa oikeastaan ollenkaan.

Eikö Elwood muka ollut iso juttu? Mun tuttujen joukossa hyvinkin suosittu.

Mä hankin levyjä sitä mukaa kuin ilmestyi kunnes se yksi alkuperäisjäsen kuoli ja bändi oli vähän aikaa telakalla. Wikipedia tietää kertoa, että kyseessä oli basisti vuonna 2004. Sen jälkeen on tainnut tulla 2 studiolevyä uutta musiikkia, joista ensimmäinen ei oikein myynyt. 2020 julkaistua en ole kuunnellut, mutta kaveri väitti sen olevan ihan hyvä. En kuitenkaan tiedä haluanko lähteä siihen vai haluanko pitää kiinni näiden vanhojen tuttujen levyjen nostalgiasta.

Vagabondo kirjoitti: ↑02.02.2022 9:57

urpiainen kirjoitti: ↑02.02.2022 9:33

Vagabondo kirjoitti: ↑01.02.2022 16:53 Keskiolutjazzia

Mä kuuntelin 90-luvun ensimmäisellä puoliskolla aika paljon tätä. En ymmärrä, miten tästä ei tullut kuitenkaan isompaa juttua. Tosin itseltänikin jotenkin katosi havaintopiiristä joskus 1995-96, enkä ole kuunnellut sitä uudempaa tuotantoa oikeastaan ollenkaan.

Eikö Elwood muka ollut iso juttu? Mun tuttujen joukossa hyvinkin suosittu.

Mä hankin levyjä sitä mukaa kuin ilmestyi kunnes se yksi alkuperäisjäsen kuoli ja bändi oli vähän aikaa telakalla. Wikipedia tietää kertoa, että kyseessä oli basisti vuonna 2004. Sen jälkeen on tainnut tulla 2 studiolevyä uutta musiikkia, joista ensimmäinen ei oikein myynyt. 2020 julkaistua en ole kuunnellut, mutta kaveri väitti sen olevan ihan hyvä. En kuitenkaan tiedä haluanko lähteä siihen vai haluanko pitää kiinni näiden vanhojen tuttujen levyjen nostalgiasta.

Joo, voi olla, että mun käsitys näiden suosiosta ja merkittävyydestä on vääristynyt. Mutta siis mun piireissä oikeastaan kukaan ei kuunnellut tätä - paitsi yksi harrastuspiireistä tuttu joitain vuosia vuotta vanhempi jamppa, joka oli vanhastaan just ton basistin kaveri. Hänen kauttaan innostuin musiikista.

Vagabondo kirjoitti: ↑01.02.2022 16:15 45 Somebody Told Me - The Killers

Tekisi mieli sanoa, että lisää brittipoppia, mutta ryökäleet ovat jenkkilästä kotoisin. Tää toimii aina eikä missään vaiheessa ole ollut havaittavissa merkkiäkään kyllästymisestä.

Erittäin hyvä biisi, mutta ei tämä mielestäni poppia ole.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑02.02.2022 10:05

Vagabondo kirjoitti: ↑01.02.2022 16:15 45 Somebody Told Me - The Killers

Tekisi mieli sanoa, että lisää brittipoppia, mutta ryökäleet ovat jenkkilästä kotoisin.

Erittäin hyvä biisi, mutta ei tämä mielestäni poppia ole.

Mä sanoin brittipop. En pop. Kaksi eri asiaa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Brittipop

urpiainen kirjoitti: ↑02.02.2022 10:00 Joo, voi olla, että mun käsitys näiden suosiosta ja merkittävyydestä on vääristynyt. Mutta siis mun piireissä oikeastaan kukaan ei kuunnellut tätä - paitsi yksi harrastuspiireistä tuttu joitain vuosia vuotta vanhempi jamppa, joka oli vanhastaan just ton basistin kaveri. Hänen kauttaan innostuin musiikista.

Yllättävää kahdella tapaa. Ilmeisesti sun koluamat kuppilat ei ole sitten niitä samoja joissa herra Lehti juttujensa perusteella viityy ja mielenkiintoinen kontakti itse bändiin.

Vagabondo kirjoitti: ↑02.02.2022 10:38

James Potkukelkka kirjoitti: ↑02.02.2022 10:05

Vagabondo kirjoitti: ↑01.02.2022 16:15 45 Somebody Told Me - The Killers

Tekisi mieli sanoa, että lisää brittipoppia, mutta ryökäleet ovat jenkkilästä kotoisin.

Erittäin hyvä biisi, mutta ei tämä mielestäni poppia ole.

Mä sanoin brittipop. En pop. Kaksi eri asiaa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Brittipop

Okei

En ole genre-asiantuntija. WIkipedia sanoo Killersin tyylilajeiksi
Alternative rock, indie rock, post-punk revival, new wave, heartland rock, pop rock

Mutta ehkä jos bändi olisi brittiläinen, mukana olisi britpop

James Potkukelkka kirjoitti: ↑02.02.2022 11:01 Okei

En ole genre-asiantuntija. WIkipedia sanoo Killersin tyylilajeiksi
Alternative rock, indie rock, post-punk revival, new wave, heartland rock, pop rock

Mutta ehkä jos bändi olisi brittiläinen, mukana olisi britpop

Mä en oikein ymmärrä miksi britit kutsuu kitaravetoista melodista rockia popiksi, mutta näin tekevät. Tiedä sitten ovatko he vai muu maailma oikeassa.

Mä olen aina olettanut the Killersiä brittiläiseksi bändiksi koska kuulostaa niin vahvasti brittipopilta, mutta googlasin ennen postausta ja yllätyksekseni olivatkin siis jenkeistä kotoisin. Siksi viittaus brittipoppiin alkuperäisessä viestissä.

Vagabondo kirjoitti: ↑02.02.2022 12:38 Mä en oikein ymmärrä miksi britit kutsuu kitaravetoista melodista rockia popiksi, mutta näin tekevät. Tiedä sitten ovatko he vai muu maailma oikeassa.

Mä olen kyllä varmaan viimeinen ihminen osallistumaan jotenkin tietopohjaisesti tähän keskusteluun, mutta sanottakoon nyt kuitenkin, että mä olen jotenkin ajatellut, että kun 1990-luvulla rock-puolella trendikästä oli amerikkalainen, erityisesti Seattle-vetoinen grunge, joka ei ollut erityisen melodisen kepeää, niin britit alkoivat kutsua itseironisesti (tai sitten amerikkalaiset alkoivat kutsua pilkkaavasti) omaa erilaista rock-muotiaan popiksi.

40 Thunderstruck - AC/DC

AC/DC teki pitkän menestyksekkään uran aika perinteisellä raskaalla rockilla. Tätä jättisuosiota ei voi oikein selittää muuten kuin, että kirjoittivat paljon hyviä kappaleita uransa aikana. Mulle se ikonisin on Thunderstruck. Monilla varmaan joku muu laajasta tuotannosta.



Ja kun Thunderstruck mainitaan, niin ei voi myöskään ohittaa maailman parasta bluegrass yhtyettä suoraan Suomen maaseudulta.

39 Child In Time - Deep Purple

Hard rockista heavy klassikkoon. Deep Purple on se mun klassisen heavyn suosikki. Paljolti varmaan yhtyeen instrumentaalisoitannan takia. Proge on vähän sellaista, että jotkut kuulostaa itsetarkoitukselliselta kikkailulta ja toisilla taas siinä taustalla on loistava melodian taju ja homma toimii. Deep Purple on sitä hyvää kamaa.

Jälleen aika arpominen biisivalinnan kanssa, kun vaikea nimetä sitä parasta, mutta mennään Child in timellä.