Kitinä

Minulla se on tällainen:
- Luen etupäässä kaunokirjallisuutta, vähän ns. asiaproosaa
- En lue mitään kirjaa kahteen kertaan
- Lukeminen on osittain pakkopullaa, omatunto (tai psykologinen yliminä) sanoo että pitää lukea muutakin kuin korkkareita ja Tex Willeriä
- Luen enemmän kirjoja kuin kirjailijoita,tsekkaan takakannen esittelyä tms.
- 2000-luvun alussa harrastin roskakirjallisuutta, sitten päätin että sarjikset ja elokuvat ovat riittävää eskapismia

Luen paljon ja melko lailla kaikenlaista (miinus romantiikka, koska sillä harvemmin on nykyään minulle mitään tarjottavaa: nuorempana luin sitäkin ja sille oli silloin paikkansa eli en väheksy sitäkään kirjallisuuden lajia). Fiilis ratkaisee, mitä päätyy lukuun.

Tykkään tietokirjoista, muistelmista, kaunokirjallisuudesta (toki aihe/teema ratkaisee), eri kulttuureja käsittelevästä kirjallisuudesta jne. Luen myös trillereitä ja dekkareitakin joskus.

Luen pääasiassa siksi, koska haluan tutustua erilaisiin näkökulmiin ja oppiakin jotain, ja joskus vain kaipaan viihdyttävää tarinaa. Telkkaria en katso ollenkaan ns. perinteisessä mielessä eli meillä ei edes näy televisiokanavat. Netflixistä katson lähinnä aasialaisia sarjoja, mutta tahti on maltillinen koska en jaksa istua toosan ääressä kovin kauan. Nyt ei ole mitään kesken.

Lisäys: unehtui mainita, että japanilainen kirjallisuus on eritysen lähellä sydäntäni. Sitä on tarjolla enkunkielellä ihan mukavasti. Luen sekä vanhempaa että modernia japanilaista kirjallisuutta (modernilla en tarkoita Haruki Murakamia, jolta olen lukenut yhden romaanin joskin enemmänkin voisin lukea).

Mä luen kanssa aika paljon. Vähän laidasta laitaan.

Lapsuudessa luin kaikenlaista pöhköä tusinatrillereistä dekkareihin. Joskus nuorena ylioppilaana olin sitten elitistisempi fiktion puolella, ja faktapuolella ahmin yliopistolla pienen kirjastollisen pääasiassa angloamerikkalaista humanistis-yhteiskuntatieteellistä teoriaa.

Nykyisin menee enemmän sellaista aika valtavirran bestselleriä sekä fiktion että faktan puolella. Koetan seurata jotenkin kotimaista, ruotsalaista ja englanninkielistä nykykirjallisuutta (luen vain noita kolmea kieltä), mutta erityisen valikoiva ei lukulistani nykyisin ole. Aika best-seller-listoilla mennään, tosin kuitenkin enemmän sellaisen varsinaisen romaanikirjallisuuden puolella kuin jännitystä tai romantiikkaa hakien. Vaikka kyllä dekkareitakin menee. Faktapuolella en myöskään ole ihan vielä keski-ikäistynyt elämäkertojen tai muistelmien pariin.

Välillä koetan myös paikkailla ammottavia aukkoja sivistyksessäni erityisesti Manner-Euroopan kirjallisuudessa, kesällä olen esim. nyt varta vasten lukenut Mannia ja Stendhalia, ja nyt on menossa Osmo Pekosen hulvaton käännös Nibelungeinlaulusta.

Faktapuolella koetan just nyt ottaa kriittistä perspektiiviä outoon hallituskoalitioon lukemalla Acemoglua ja kotimaista raamatun historiaa. Ensi viikolla sitten jotain muuta, koetan vähentää kaikialle nousevien kirjapinojen kasvua ostamalla vähemmän kirjoja, mutta tämän kääntöpuolena sitten kirjaston varauspalvelun tuottama hyökyaalto on aika huima.

Vaikka luen ns. kunnollista kirjallisuutta, en halua lukea (venäläiset klassikot tms.) liian raskasta kamaa. Sopivan kevyttä.
Mielikirjailijoitani ovat ainakin Veikko Huovinen, Simo Hämäläinen, Graham Greene ja John Steinbeck.

Lähinnä vakuutusmatematiikan, vakuutuslain ja projektinjohtamisen opuksia. Plus keittokirjoja.


Muuten lukeminen ollut aika vähäistä viime aikoina. Elämä on ihan kakkaa, joten en halua lukea mitään raskasta. Vakoilujuttuja, fantasiaa ja sellaista.

Mutta jostain syystä kuitenkin muistelmia tulee luettua. Lähinnä 'jännien' persoonien.

En ole lukenut, enkä lue juuri ollenkaan kaunokirjallisuutta. Liian tylsää. Omasta mielestäni olen kuitenkin kiinnostunut erilaisista asioista ja muutoin luen kaikenlaista, joten älkää suotta huolestuko tai antako side eyeta.

Luen innolla viihdyttävää hömppää. Niihin uppoudun täysin.

Kaikenlainen asiateksti taas saa aivot off asentoon ja nukahdan heti. En vaan kykene.

Tykkään myös selailla kirjoja (asiaproosaa, varsinkin musiikkikirjoja). Eilen otin vaihdossa tämän: Philip Norman: Mick Jagger täältä: www.kampinkirjakauppa.fi

Kouluikäisenä luin paljon kaunokirjallisuutta. Lähinnä sci-fiä. Sittemmin lukeminen on vähentynyt todella paljon.

Nykyään suurimman osan lukuajasta selaan uutisia ja twitteriä. Välissä useampi vuosi sitten oli vaihe, että luin paljon wikipediaa. Nyt taas olen hiukan aktivoitunut sen suhteen.

Muutama kaunokirja menee vuodessa nykyään. Scifiä ja Stephen Kingiä.

Kirjaston kierrätyshyllystä löytyi Risto Rasan kootut runot, joten päätin ruveta lukemaan myös runoja. RR:n runot ovat aika pikkusieviä mutta pidän niistä silti.

Luen ja kuuntelen kirjoja paljon. Yleensä vaiheessa muutama eri tyylinen yhtä aikaa. Äänikirjat avasivat uutta aikaa "lukemiselle", koska nyt sitä voi harrastaa myös työmatkalla, autoa ajaessa, koiralenkillä ja kotitöitä tehdessä.

Tykkään: ruotsalaisista ja suomalaisista dekkareista, elämänkerroista, luontoaiheisista kirjoista, ja satunnaisesta chic litistä. Työpuolella kuuntelen vähän kaikkea, tällä hetkellä listalla Working backwards ja Sanojen voima.

exsu kirjoitti: ↑28.08.2023 13:40 satunnaisesta chic litistä.

Olenko muuten koskaan maininnut, että mua on usein luultu Fabio Lanzoniksi?

Tällä hetkellä minulla on kaksi kirjaa kesken niin kuin yleensä. Joskus on kolmekin, mutta silloin pidän huolen että ovat aiheiltaan ja genreltään erilaiset. Nyt luvussa on Andrea Levyn Small Island ja Jevhenija Kuznjetsovan Kysykää Mialta. Olen mukana Helmet-lukuhaasteessa ja Kuznjetsovan kirjan luen kohtaan, jossa luetaan ukrainalaisen kirjailijan teos.

En tiedä onko Kitinäraati huomannut tätä kustantamojen temppua naiskirjailijoiden sukupuolen salaamiseksi: käytetään etunimistä vain alkukirjaimia. Vrt. S.E. Hinton, J.K. Rowling jne.
Moni (?) ilmeisesti vierastaa naiskirjailijoita.

Homeboy65 kirjoitti: ↑27.09.2023 13:59 En tiedä onko Kitinäraati huomannut tätä kustantamojen temppua naiskirjailijoiden sukupuolen salaamiseksi: käytetään etunimistä vain alkukirjaimia. Vrt. S.E. Hinton, J.K. Rowling jne.
Moni (?) ilmeisesti vierastaa naiskirjailijoita.

Keskustelin asiasta T.S. Elliotin, J.D. Salingerin, D.H. Lawrencen ja V.S. Naipaulin kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että naiskirjalijoita on sorsittu noin aina Jane Austenista Virginia Woolfiin asti, eikä niin että kirjalijat itse valitsevat kirjailijanimensä. Olet jäljillä!

So Hard kirjoitti: ↑27.09.2023 14:09

Homeboy65 kirjoitti: ↑27.09.2023 13:59 En tiedä onko Kitinäraati huomannut tätä kustantamojen temppua naiskirjailijoiden sukupuolen salaamiseksi: käytetään etunimistä vain alkukirjaimia. Vrt. S.E. Hinton, J.K. Rowling jne.
Moni (?) ilmeisesti vierastaa naiskirjailijoita.

Keskustelin asiasta T.S. Elliotin, J.D. Salingerin, D.H. Lawrencen ja V.S. Naipaulin kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että naiskirjalijoita on sorsittu noin aina Jane Austenista Virginia Woolfiin asti, eikä niin että kirjalijat itse valitsevat kirjailijanimensä. Olet jäljillä!

Mm. Mun käsittääkseni J. K. Rowlingin Viralliseen Tarinaan kuuluu, että kustantaja tosiaan halusi häivyttää pojan kasvukertomusta kirjoittavan kirjailijan naissukupuolta. Mutta tosiaan ihan yhtä uskottava selitys lienee aika perinteinen englantilainen tapa käyttää alkukirjaimia, fantasiagenressä tietysti J. R. R. Tolkienin tapaan.

edit. Wikipedian mukaan S. E. Hintonilla sama juttu kuin Rowlingilla: kustantajan ehdotus nimenomaan sukupuolen häivyttämiseksi. Vaikea kuitenkaan sanoa, kuinka yleinen tämä käytäntö on.

urpiainen kirjoitti: ↑27.09.2023 14:14

So Hard kirjoitti: ↑27.09.2023 14:09

Homeboy65 kirjoitti: ↑27.09.2023 13:59 En tiedä onko Kitinäraati huomannut tätä kustantamojen temppua naiskirjailijoiden sukupuolen salaamiseksi: käytetään etunimistä vain alkukirjaimia. Vrt. S.E. Hinton, J.K. Rowling jne.
Moni (?) ilmeisesti vierastaa naiskirjailijoita.

Keskustelin asiasta T.S. Elliotin, J.D. Salingerin, D.H. Lawrencen ja V.S. Naipaulin kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että naiskirjalijoita on sorsittu noin aina Jane Austenista Virginia Woolfiin asti, eikä niin että kirjalijat itse valitsevat kirjailijanimensä. Olet jäljillä!

Mm. Mun käsittääkseni J. K. Rowlingin Viralliseen Tarinaan kuuluu, että kustantaja tosiaan halusi häivyttää pojan kasvukertomusta kirjoittavan kirjailijan naissukupuolta. Mutta tosiaan ihan yhtä uskottava selitys lienee aika perinteinen englantilainen tapa käyttää alkukirjaimia, fantasiagenressä tietysti J. R. R. Tolkienin tapaan.

Rowlingin tarinaan se kuuluu, mutta kyse oli kustantajan suosituksesta ja Joanne Katherine Rowling teki sen päätöksen itse.

Huvittaa miten uskikset ovat kritisoineet Harry Potter-kirjoja. "Harry Potter books are evil sorcery and occultism."

Homeboy65 kirjoitti: ↑27.09.2023 14:25 Huvittaa miten uskikset ovat kritisoineet Harry Potter-kirjoja. "Harry Potter books are evil sorcery and occultism."

Tsekkaa siis PetriFB:n aloittama ketju täällä 12.3.2009

Periaatteeni on lukea vain "kunnollista" kirjallisuutta mutta kai jotkut dekkaritkin on sitä? Esim. Agatha Christie tms.