Kitinä

Miksi et sovi työhösi?

En halua keskustella tuntemattomien ihmisten kanssa.

- en oikeastaan ymmärrä mistään mitään
- en jaksa inkkareita
- ei kiinnosta jatkuva uuden opiskelu
- silmät ei tykkää näyttöpäätetyöskentelystä
- niska ei tykkää näyttöpäätetyöskentelystä

Mä kyllä lähtökohtaisesti sovin aika hyvin työhöni, mutta tämä pätee vain, jos onnistun pitämään työnkuvani juuri minulle sopivana. Jotenkin siihen kuitenkin koko ajan tunkee tai uhkaa tunkea elementtejä, joihin sovellun huonommin:
- olen paskanpuhuja, en toteuttaja. Olen kiinnostunut ymmärtämään asioita ja muotoilemaan minusta hyviä argumentteja. Mutta tämän vaiheen jälkeen en ole kovin kiinnostunut ajamaan asioita läpi, tappelemaan määrärahoista tai muuten harrastamaan organisaation sisäistä tai ulkoista valtapolitiikkaa. Ymmärrys on tärkeämpää kuin tekeminen ja tapahtuminen.
- edelliseen liittyen, olen vastahakoinen verkottuja. Erityisesti välttelen kaikkia edustustilaisuuksia, verkottumislounaita, minglingiä sisältäviä seminaareja jne.
- olen identiteetiltäni asiantuntija ja enemmän sellainen yksin puurtaja. Virkaiän karttuessa on kuitenkin painetta olla asioiden käsittelyä yhteisöllistävä, asioita organisaatioon jalkauttava ja ties mitä. En myöskään ole kiinnostunut johtamisesta vaan asioista. Voin juuri ja juuri toimia itseohjautuvien ja suhteellisen itsenäisten asiantuntijoiden esihenkilönä, mutta siinäkin kaikki varsinainen esihenkilötyö on minusta epämiellyttävää. En myöskään oikein jaksa budjetointia, hr-suunnitelmia, tiimin yhteisöllisyyden rakentamista ja sellaista.
- olen laiska ja mukavuudenhaluinen, mukavuusalueelta ehdoin tahdoin poistuminen on minusta hulluutta.

Työni on tosi nopeatahtista. Olen enemmän luonteeltani laatu korvaa määrän hahmo, eikä vasurilla nopeasti tekeminen tuo työlle merkitystä.

Olen tosi huono opettelemaan asioita, joita en koe merkitykselliseksi työssäni.

urpiainen kirjoitti: ↑17.01.2024 9:02
- edelliseen liittyen, olen vastahakoinen verkottuja. Erityisesti välttelen kaikkia edustustilaisuuksia, verkottumislounaita, minglingiä sisältäviä seminaareja jne.
-

Nuo olisi mulle kyllä valtava kauhistus.

^
kissannistiäisten määrä oli vahvassa laskussa jo ennen koronaa ja korona sitten tappoi loputkin. On livetapahtumissakin edelleen jengiä, mutta sanoisin, että osallistuminen keskittyy isoihin alalle tärkeisiin tapahtumiin.

Itse olen hommiini vähän liian laska ja vitkuttelen tylsien hommien tekemistä. Toisaalta nuo ovat haittoja lähes kaikissa töissä. Arvoa tuhoavalle byrokraatille olisi varmaan eduksi, jos ei koskaan saisi elämää hankaloittavaa pykälää villattua valmiiksi. Mutta kun tykkään tehdä uusia juttuja.

Kävisin mielelläni jossain tapahtumissa työn puolesta. Nyt ei ole ollut moneen vuoteen mitään.

- Minulla ei ole kovin kummoista osaamista tai tietoa myynnistä ja markkinoinnista, vaikka johdan sitä
- Ylipäätään ymmärrykseni liiketoiminnan johtamisesta on melko alkeellista
- Minulla on kapeat ammatilliset verkostot, ja suurin osa niistä on työhön nähden hyödyttömiä. Lisäksi olen kankea verkostoituja, eli tilanne on stabiili.
- Puhun ujosti ja kakellellen keskinkertaista englantia, vaikka meillä on kansainvälisiä asiakkaita
- Olen huono delegoimaan
- Olen hyvin suurpiirteinen lähes kaikissa asioissa
- En osaa piirtää enkä ole muutenkaan erityisen visuaalinen

Lähtökohtaisesti vihaan ihmisiä.

Vesper kirjoitti: ↑24.01.2024 19:10 Lähtökohtaisesti vihaan ihmisiä.

Mulla on ehkä toi sama oire, mut yritän työstää omaa asennetta. Nykyään pystyn juttelemaan toisten ihmisten kanssa... No ainakin niin, ettei ensimmäinen lause ala Kummelimaisesti; 'Vitun apina, kun et mitään mistään tajua'.

Olisin ommimellani ratkaisemssa ongelmia itsenäisesti. Yleensä on kuitenkin jokin akuutti kriisi päällä ja pitää tehdä jotain epämukavuusalueella.

Sinänsä hyvä kuitenkin että jatko-opiskelu aikoinaan törmäsi seinään. Vihasin opetushommia assarina (eikä sitä auttanut, että kurssien pitäjät saivat palautearvioksi itse 1/5 itse, ihan syystä.)