Kitinä

Mieitin tuota otsikkoa. Esim. Seura-säie voisi johtaa ajatukset johonkin lehteen joka on ehkä edelleen olemassa (?)

Useimmat palstalla ovat varmaan turvallisessa suhteessa ja toiset parisuhdeneuvottelussa (ja Homie vanhainkodissa.)

Ei siis löytynyt oikeaa alustaa keskustella: näemmä liikuttuneessa mielentilassa olen littynyt viime viikonloppuna FB:bn ryhmään "Sinkku ryhmä" (lähtökohtaisesti haluaisin korjata nimen.)

Mutta siellä voi havaita, että ihmiset haluavat ihan itsenään tavata muita. Tavallisen näköiset naiset kirjoittavat ilman isoja vaatimuksia. Ja miehet ovat dorkia. Nuoret miehet kirjoittavat sellaisia kommentteja että ilmiannoinkin ("nolaa" jonkun kieltämättä haasteellisen näköisen naisen tapaamishalunsa jälkeen.)

Ja siis tuolla näyttää olevan ihan tavallisia kauniita naisiakin. Kommenttehin tulee jotain 40v vanhempien ukkojen tervehdyksiä.

Ja heti kommentti: pari vuotta nuorempi haluaisi chttailla facebookissa kun ensin keskusteltiin asia uutisista. Pitää antaa varmaan pakkasta.

Pariterapiaa ollaan aloittamassa. En tiedä. Oonko vaan niin saatanan tyhmä etten osaa luovuttaa ajoissa.

Huomaa että menneisyydestä pulpahtelee tunnemuistoja pintaan. Ylivirittyneisyys, stressi, hätä.

Halu selvittää asiat on kova. Ehkä liiankin. Huomaan että kun tietää että oma kello tikittää nopeammin kuin terveillä - vaikka yleisvointi on olosuhteisiin nähden hyvä tällä hetkellä niin on koko ajan semmoinen olo, että ei tätä ikuisuuksia jaksa. Eka vuosi C-vihulaisen aktivoiduttua meni jonkinlaisessa lamaantuneessa tilassa, väsyneenä, laihtuvana, oksennellen. Nyt on saanut pikkuisen tarmoa takaisin ja haluaisi toimia niin kauan kuin paukkuja riittää.

Ei mulla suuria harhaluuloja ole omasta mahdollisesta vaihtoarvostani parisuhdemarkkinoilla, mutta en toivo mitään muuta niin paljon kuin että saisin, ehtisin olla edes hetken rakastettu ja haluttu toisen ihmisen silmissä ennen kuin syövänpaska pakottaa minut lopullisesti polvilleni.

Kaikki kuolee joskus. Mutta ajatus siitä että viettäisin loppuelämäni yksinäisenä hylkiönä jota kukaan ei halua pitkällä tikullakaan koskea, on yksinkertaisesti liian musertava ajateltavaksi.

Pariterapia on hyödyllistä myös silloin, kun yhteistä tietä ei enää löydy. Saa puhua asiat läpi, hahmottaa mitä tapahtui ja luoda pohjaa uudenlaiselle ihmissuhteelle yhteisvanhempina, mutta ei parina.

Toki siis toivon, että löytyy teille sopiva tapa jatkaa yhdessä, mutta en usko että juttelu hukkaan menee, oli lopputulos mikä tahansa.

^tiedän, nyt, että noin asia juurikin on. Ekalla kerralla jäi erosemmat käymättä mutta sain sen kirjan jostain ja raahasin itseni sen läpi. Auttoi se kyllä ja opetti käsittelemään tunteitaan.

En voi lausua mitään toisen motiiveista, mutta omalta kohdalta tiedän nyt aika tarkkaan miksi ollaan tässä. Tavatessamme kumpikin oli täysin kyllästynyt treffailuun. Vaikkei kumpikaan herättänyt toisessa mitään hillittömiä tunnejuttuja, siihen päädyttiin jäämään. Se sopi minulle siksikin että sain jatkaa rauhassa päihdeharrastuksia.

Sit tuli syöpä ja oli kohdattava tosiasia että tää saattoi olla tässä. Sitten käräjäoikeuden tuomio kääntyikin hovissa 180 astetta ja ping, sain elää taas. Ensimmäistä kertaa aikuisiässäni oli hyvä olla, viina ei enää sotkenut kuvioita mitenkään. Olin valmis antamaan ja vastaanottamaan rakkautta. Kun tähän asti oli riittänyt "ihan ok" -suhde, nyt janosin ns aitoa tunnetta.

Toinen osapuoli oli sitten elämässään ihan eri vaiheessa ja paikassa eikä leiskuvaa yhteyttä syntynyt. Naivia minun puolesta ajatella että olisi voinutkaan.

Tästä sitten leikkaus tähän päivään. Omalta osaltani ongelman korjausyritykset ovat kääntyneet 100% itseään vastaan.

Varjona edelleen täydellinen tukiverkkojen puute eli arjella on aika tiukka niskalenkki ajankäytöstämme eikä kotoa voi molemmat pitkäksi aikaa yhdessä mihinkään kadota.

Nyt sitten pitää katsoa mihin kummankin tahto ja resurssit riittävät. Sekin tietysti vaikuttaa onko iso C stabiilissa tilassa vai lähteekö leviämään

Voisin puhua naisen tavatessa ympäristöasioista (kouluaikainen yhdistys, jonka valitetavasti silloinen biologian opettaja tappoi kalliian historiikkinsä kanssa), ihmisoikeuksista (olen Amnestyn täysjäsen), politiikasta, kvanttifysiikasta, ohjelmoinnista.

Ihan sama naisia kiinnostaisi vain päästä pan... eikun siis löytää joku jota kohtaan tuntevat myös intohimoa. Molemmilta sukupuolilta olen kuullut että vastaavan ikäisillä naisilla on haku päällä. Miehet haluavat vain seksiä, tai ovat muuten vain dorkia.

I have a cunning plan.

^Edit: siis kuulostan autistiselta vaikka en ole, elämän traketia