Ihanaa huomata, että muutkin palstalaistoverit ovat yhtä innokkaita mokaajia kuin itsekin toisinaan..
Nyt jostain syystä tulee mieleen jo varsin varhaisessa vaiheessa elämää sattuneet "mokat" vaikka ihan varmasti uudempiakin olisi roppakaupalla, ehkä mieli vielä kiertää muistoja niistä häpeyksissään..
Kun pikku KisSandra oli ihan pienen pieni ja sairastui siinä sitten mahatautiin ja ilkeä äiti-ihminen ei antanut pikku Sandralle ruokaa niin pikku S toimeekkaana tyttösenä teki omat ratkaisunsa. Hän otti ja katosi. Löydettäessä keittiön pöydän alta, sieltä pöydän alla olevien tuolien ja pöydän välistä, pöytäliinan helman takaa, oli Sandra vetänyt jo hyvän matkaa HK:n blöötä naamariin ihan muovikuorineen kaikkineen. Nälkäinen täytyi olla pienen ihmisen ja erittäin terävähampainen myös
Toinen moga olikin sitten jo hiukkasen verran kohtalokkaampi. Pikku KisSandra oli tuolloin noin 4 vuotias ja oli aiemmin seurannut mielenkiinnolla äiti-ihmisen touhuiluja keittiössä. Tällöin oli havainnut, että perunoiden kypsyyttä koetellaan haarukala. Tuli sitten eräs kaunis päivä jolloin äiti ei keittänytkään perunoita vaan ihan vallan kanainmuneja, pikku Sandra kuitenkin arveli, että sama kypsyyden koittelemus pätisi myös muneloihin ja menikin kypsyyttä haarukalla tetsailemaan. Tuloksena 6 litraa kiehuvaa vettä jaloille joisa olleet muovikuitusukkikset paloivat niihin kiinni, pysyvästi. Seurauksena eräskin leikkaus, ihon siirto ja pitkäaikaiset hoitoprosessit. Arvet kkuuluvat edelleen, nyt jo vähän isomman KisSandran elämään.
..ja sitten olis vielä yksi tosi nolo kakkajuttu mutta sitä en taida viitsiä kirjottaa..
Ja vaikka olenkin ihan taitava nauramaan ihan itsellenikin niin muille on aina niin kiva nauraa niin kerrompa vielä yhden jutun joka tuli eteen tädin miehen toimesta. Täti oli meillä käymässä ja mies rukka oli jäänyt kauas kotiin moneksi päiväksi ilman mammansa hoivaa, oli siinä sitten astiat loppuneet vallan kaapista ja ukkopahus tietysti päättänyt, että pitää kone täyttää ja pyöräyttää asian korjaamiseksi. Ei vain ollut ihan hoksinut, että astianpesukoneeseen on ihan omat aineensa ja ihan perus fairy ei ole sinne tungettavaksi aivan sopivaista. Sitten se hädissään soittaa meille ja itkee tädille puhelimessa että koko vitun keittiö on astianpesuainevaahdossa, mitä mä nyt teen!!??
Pikku Myy veti henkeä nenän kautta ja puhalsi sen ulos hampaiden välistä hyvin keljulla tavalla, joka merkitsi:En-ole-eläissäni-kuullut-mitään-näin-hullua.
(T. Janson: Muumipappa ja meri)