HIMin paria kappaletta diggailen vaikka en liiemmin 'halua' Himiin tykästyä - "kuolo korjaa rakkautemme.."-mantrasta ei kauaksi aikaa jää pureksittavaa. Kukaan meistä ei ole vielä kuollut, joten.. se siitä.
Joka tapauksessa, Wicked Game ja Poison Girl..
Tykkäilen myös Madonnan muutamasta vanhemmasta kappaleesta kuten myös Michael Jacksoninkin. Tietystikään nyt ei ole mitenkään cool olla etenkään Jacksonin(minkäänmoisen) musiikin kannatuslinjalla. Siitä kakit nakkaan.
En minä mitään komerossa suostu kuuntelemaan, mutta kyllä yleensä kaikki muut pakenevat vähintäänkin sinne komeroon, kun laitan levylautaselle Simon & Garfunkelia. Tämän olen tainnut tunnustaa ennenkin, joten mitäpä sitä enää pidättelemään.
Mikä pääsi käänsi? Eksää vasta pari kuukautta sitten teilannut bändin musiikilliset ansiot?
No joo no .. Disasterpieces-livepätkä oli kyllä 1,30h sellaista murhaa että siinä ei juuri joku dj:n läsnäolo haitannut.
Tulee lähinnä slayer-sepultura-pantera-osasto mieleen, ei "nu" - metallista tietoakaan. Eka levy nyt oli mitä oli, mutta Iowa ja varsinkin live-vedot ovat kyllä ykköskamaa.
Ei maailman katu-uskottavin bändi tykätä mutta ei se minuu oo ennenkään haitannut.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Rakastan kaikkea pop pop pop pop-musiikkia, enkä häpeä tunnustaa kuuntelevani Whitesnakea, Rainbowta ja Thin Lizzyä.
Mutta se häpeän aihe tulee tässä: Mun mielestä muutamat Anna Erikssonin biisit ovat tosi ihQuja eli Kun katsoit minuun ja sitten se kesä-aiheinen viisu, joka soi yhdessä vaiheessa tosi useasti maikkarilla. IhQuu
Mylwin kirjoitti:Eka levy nyt oli mitä oli, mutta Iowa ja varsinkin live-vedot ovat kyllä ykköskamaa.
Jännää että näin päin. Minusta Iowa oli bändin heikoin esitys, tasaista keskivertojunttausta alusta loppuun. Ekalla virallisella täyspitkällä oli sentään kolmen tappavan avausraidan ketju ja sillä omakustanteellakin omat hetkensä. Mutta tuo Vol 3 oli bändiltä ensimmäinen kokonaisuus, jonka kuunteli alusta loppuun asti putkeen. Ja vieläpä niin mielellään, että jäi ihan säännölliseen kuunteluunkin.
bedlam kirjoitti:Mä voisin heittää kans Britneyn biisin, mutta en muista sen nimeä. No se lentokoneviisu, siitä tykkäsin.
Siis Britneyllä on vaikka kuinka monta hyvää biisiä ja varmasti vaikka kuinka monta paskaa biisiä. Hyvistä mainitsisin Slave for U, Boys ja Do somethin' ja kaikkein paskin ever on tietty I'm not a girl, not yet a woman *oksu*
bedlam kirjoitti:Jännää että näin päin. Minusta Iowa oli bändin heikoin esitys, tasaista keskivertojunttausta alusta loppuun. Ekalla virallisella täyspitkällä oli sentään kolmen tappavan avausraidan ketju ja sillä omakustanteellakin omat hetkensä. Mutta tuo Vol 3 oli bändiltä ensimmäinen kokonaisuus, jonka kuunteli alusta loppuun asti putkeen. Ja vieläpä niin mielellään, että jäi ihan säännölliseen kuunteluunkin.
Vol. 3 on jäänyt vielä toistaiseksi hankkimatta mutta kai sekin pitää ..
Iowassa oli tuulahdus vanhaa kunnon rässipaahtoa, siksi se varmaan miellytti korvaa. Aikaisempi levy kärsi vähän ohkaisista saundeista, kyllä hevin pitää jytistä, vaikka se saattoi olla vähän monipuolisempi, myönnettäköön.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Mulla jäi Kaarlesta soimaan päähän se saakelin "Were did you come from, where did you go". Löytyykö Aasin kätköistä mitään Rednex-kokoelmaa, kuunnellaan torstai-ilta sitä! Ja urheiluruutu-tunnaria!
Minä en oikeastaan juurikaan häpeile kuuntelemaani musiikkia. Ja tuo HD:n mainitsema Art&Paul ainakin uppoaa ihan kympillä, ja olen jopa tavallaan ylpea siitä, että olen tutustunut heidän tuotantoonsa.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
Jean-Michel Jarre, Vangelis, Tangerine Dream, ynnä muut 80-luvun syntikka-artistit. Jouduin häpeämään niitä ja nielemään kuraa jo yläasteella, kun minun olisi pitänyt kuunnella teinisukkahousuheviä kuten kaikki muutkin.
Musiikkiharrastukseni on vain katkera kosto niille saatanan paskapäille jotka musiikkimakuani ivasivat.
.
