Kitinä

Hei, kaikki äidit ja isät ja kummitädit ja -sedät keskuudessamme! Kertokaapa, mitä nykyään on tapana kummilahjaksi ostella? Kummityttöni kastejuhlaa vietetään ensi lauantaina ja minulta todennäköisesti odotetaan läsnäoloni ja luvassa olevan hengellisen ohjastuksen yms. lisäksi myös jotakin materiallista muistamista. Ei huvittaisi viedä mitään perinteistä mutta täysin hyödytöntä hopealusikkaa. Pelkät kukkasetkaan tuskin riittäisivät ja vaatekappeleen olen jo ensi tapaamisellani tälle uudelle ihmiselle vienyt.

Mun mielestä kummitädiltä kuuluu saada lusikka. Oma vaavi sai lusikkansa lisäks mielikuvituksettomasti myös rahaa ja leluja. Aika paljon ihmiset halusivat laittaa rahaa suoraan tilille, luulen että pieni ihminen arvostaa tuotakin sitten vuosien päästä.

Veljeni aloitti muumien astiasarjan keräilyn ristiäisissä omalle kummitytölleen, sarja oli suunniteltu 1-6 vuoteen. Sarja on ollut suuri suosikki kummitytön ja pikkusiskon keskuudessa, tuntevat olonsa niin tärkeiksi kun on omat spesiaalit syömä välineet Sarjaa voi sitten täydentää syntymäpäivillä ja nimipäivillä, riippuen kuinka läheisissä suhteissa on. Sitten kun sarja on täynnä voi taas aloittaa vaikka uuden keräily aiheen iälle sopivammaksi.

Itsekkin suosin ns. sarja lahjoja, ei tarvitse joka vuosi esimerkiksi syntymäpäivillä pohtia mitä ostaa.

Kossupullo. Oppiipahan tavoille heti pienestä

QuarterDot kirjoitti:Kossupullo. Oppiipahan tavoille heti pienestä

No hyi!!!

Meijän tytölle avattiin tili, sai tolkuttomasti pehmoleluja, hopealusikan ja posliinilautasen johon oli maalattu neitokaisen nimi...niin ja hauskin oli ehkä minikokoinen "vauvansormus"

QuarterDot kirjoitti:Kossupullo. Oppiipahan tavoille heti pienestä

Aika huono..

kyllä meillä suositaan vauvan omaa tiliä, jolle sitten aina synttäreinä, jouluna ja silleen laitetaan rahaa säästöön, että sitten joskus kun lapsi haluaa alkaa vaikka harrastamaan ratsastusta eikä vanhemmilla ole siihen varaa niin tilillä on sellasta varten pesämuna. tms siis.
lapset saavat ihan liikaa krääsää muutenkin, joten tulevaisuuteen satsaaminen on mielestäni järkevintä, tukee jotain hyödyllistä harrastusta sitten joskus. ja toisaalta ei tartte miettiä että mitä antaa taas lahjaksi
tilin perustamisesta on valitettavasti tehty viime aikoina niin hankalaa, että siihen tarttee vanhemmat mukaan, ja yllätys menee pilalle, mutta onhan sitten hyvä pankin tätien kanssa laittaa ehdot sellasiksi että rahaa menisi hyvään eikä vanhempien turhuuksiin

Tuossa mietin, että olisi niin helppoa jos ristiäislahjoihin saisi toivelistan vähän niinkuin häihinkin.

Tuossa mitä on tuttujen kummilapsien lahjoja katsonut niin perheessä usein enmmän kuin yksi lapsi ja lapsilla eri kummit, lahjoja on näin pyritty antamaan samansuuntaisesti. Lähinnä on kai pyritty välttämään konflikteja. Tarkoitan lähinnä sitä, että jos ensimmäiselle lapselle ovat kummit hankkineet tilin johon laittavat tasaisin välein rahaa lapselle säästöön ja toiset kummit taas harvemmin edes lahjoja ostavat. On se kyllä omalla tavallaan ikävää katsottavaa kun toinen lapsista saa kummeiltaan kasapäin lahjoja synttäreillään kun taas toinen lapsi ei kummeiltaan mitään saa. Mitäs mieltä muut? Oisko iso perheisen kummilapsi lahjoissa teidän mielestä hyvä olla samansuuntainen kaava?

Ostin kummilleni muinoin tiimarista joululahjaksi muovisen koiranpaskan. Ei tykännyt. Toimii. Suosittelen.

Tiesithän, että alunperin kummin tehtävä oli vastata lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta? Se oli sitä aikaa kun kihlauskin kumma kyllä käsitettiin avioliittolupaukseksi eikä oltu 5 vuotta kihloissa ilman hääaikeita.

Gattaca kirjoitti:Tiesithän, että alunperin kummin tehtävä oli vastata lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta? Se oli sitä aikaa kun kihlauskin kumma kyllä käsitettiin avioliittolupaukseksi eikä oltu 5 vuotta kihloissa ilman hääaikeita.

Niin nykyäänkin. Pappi kyllä mainitsee tuon puheessa useammin kuin kerran.

Geetzu kirjoitti:

Gattaca kirjoitti:Tiesithän, että alunperin kummin tehtävä oli vastata lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta? Se oli sitä aikaa kun kihlauskin kumma kyllä käsitettiin avioliittolupaukseksi eikä oltu 5 vuotta kihloissa ilman hääaikeita.

Niin nykyäänkin. Pappi kyllä mainitsee tuon puheessa useammin kuin kerran.

Onneksi viisas ihminen erosi jo aikaa sitten kyseisestä hullutuksesta.

SingleMalt kirjoitti: Onneksi viisas ihminen erosi jo aikaa sitten kyseisestä hullutuksesta.

Miten sä jaksat ihan jatkuvasti, on varmaan todella rankkaa.

SingleMalt kirjoitti:Onneksi viisas ihminen erosi jo aikaa sitten kyseisestä hullutuksesta.

Kirkosta, kummeudesta vai mistä? Mä en oo muuten kummi kellekään.

Näin jälkikäteen olisi ollut mukavaa jos kummit olisivat aikoinaan ottaneet asiakseen koota elämäni "kohokohdat" jonkinsortin koosteeksi. Sellainen eräänlainen lapsuus- ja nuoruusvuosien "vauvakirja", jota voisi sitten aikuisena selailla.

Vauvallehan se nyt on aika se ja sama mitä vanhempien käteen tyrkätään.., eli lusikkaa kehiin.

Geetzu kirjoitti:Kirkosta, kummeudesta vai mistä? Mä en oo muuten kummi kellekään.

Kirkosta. Se nääs estää kummiksi joutumisen.

Lusikalla aloitin ja lapsien vanhetessa juuri siihen hetkeen jotain lapselle sopivaa käyttötavaraa joulu- ja synttärilahjaksi. Viimeiset olivat tytölle kengät sitten kun oppii kävelemään ja pojalle lompakko joka jo 14 v.

kirkkoon kuulun mutten ole kumminkaan mikään kiihkohihhuli...
musta tulee sitten joskus toivon mukaan kummi kun serkut alkaa seurustelee/menee naimisiin..vai miten se menee

Onneks ehin kummiks ennen q erosin kirkosta. Kovin kristillistä kasvatusta en siis oo tarjonnu, mut noin muutenhan mä olen aivan loistava roolimalli.

Gattaca kirjoitti:Tiesithän, että alunperin kummin tehtävä oli vastata lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta?

No, johan mä tossa ekassa viestissäni lupasinkin kersaparalle hengellistä ohjastusta.

Mutta lähinnä tässä se hyödykepuoli on ollut ongelmana. Vinkeistä kuitenkin kiitoksia, voisin huomenna tosiaan katsella erilaisia astiavaihtoehtoja.

Sellanen joku "säästölipas" esim. keinuheppa, kuplawolkka, helikopteri tms. ja sinne pieni "pesämunan" alku.

Edith kirjoitti: Mutta lähinnä tässä se hyödykepuoli on ollut ongelmana. Vinkeistä kuitenkin kiitoksia, voisin huomenna tosiaan katsella erilaisia astiavaihtoehtoja.

Älä vain ostan pyjamia, tai ainakin varmistu siitä, että kummilapsesi toisaan käyttää pyjamaa.
Nimimerkillä: 10 vuoden ajan, joka vuosi uusi pyjama joululahjaksi.

En muuten ikinä ole eläissäni käyttänyt pyjamaa..

Kummisetä sentään osti viskipullon, kun pääsin armeijasta. Hän tiesi mitä mies tarvitsee.

Ostin jonkinlaisen hopeisen muutaman kuvan kehyksen.

Episodi oli kun pappi kysyi mihin kikkeliskokkeliskirkollispiiriin kuuluun, en tiennyt ja heitin jonkun hatustavedetyn.

SingleMalt kirjoitti:Kirkosta. Se nääs estää kummiksi joutumisen.

Zori pulu, to-del-la ikävää torpedoida sun ilos, mutta kirkkoon kuulumaton voi olla "erityinen ystävä" , sitä paitsi ei kummiksi jouduta. Pyynnöstähän voi kieltäytyä, jos kehtoovehtoo.

brona kirjoitti:Zori pulu, to-del-la ikävää torpedoida sun ilos, mutta kirkkoon kuulumaton voi olla "erityinen ystävä" , sitä paitsi ei kummiksi jouduta. Pyynnöstähän voi kieltäytyä, jos kehtoovehtoo.

Erityinen ystävähän voi olla ilman mitään erillistä valintaa ja niin mielläni tapaan ollakin, ilman mitään typerää kirkollista kummikäsitettä. Useinmiten kun kavereillani poikkean, kulkeentuu mukanani jotain kakaroille. Viimeksi kaverini tytär sai pyöräilykypärän.
Mukavaahan tuo pikkulahjojen antamainen on, mutta silloin kun siitä tehdään kalenteriin ja kirkkoon nojautuvaa pakollisuutta, katoaa hommasta minun kohdallani mielenkiinto.

Voihan se olla ettei kummiksi jouduta ja että se on vapaaehtoista, mutta kenellä on pokkaa kieltäytyä kysymyksestä?
3 kuukautta takaperin olisin kummiksi joutunut, jos olisin kirkkoon kuulunut. Tai näin sanoin lapsen isä..