Jurnutan jurnuttamisen ilosta vaikka teesini rakoilevatkin!
Ja sitäpaitsi useimmat Kityssä ovat YLI 20-vuotiaita, joten voisivat yhtyä kaksikymppisten pilkkaamiseen
Herra Manala kirjoitti:
Tuntumalla ja tuntumalla. Miksi sinä saat käyttää "tuntumaa" mutta muun ajan nuoret eivät? Kyllä minä koin ja tunsin GSM-kännykän varsin uutena ja mullistavana juttuna siitäkin huolimatta, että NMT-tekniikka oli ollut käytössä jo vuosia. .
Kännyköiden yleistymisen OLEN pitkin hampain hyväksynyt nykykakskymppistenkin elinkaaren kovana juttuna. Kyllä NMT:stäkin jurputtaen..
Herra Manala kirjoitti:
Samoin koin ensimmäisen C-kasetteja soittavan Sony Walkmanini tosi mullistavana juttuna..
Juu, mutta eikös sellaiset ole olleet saatavilla jo nykykakskymppisten varhaislapsuudesta lähtien?
Herra Manala kirjoitti:
Sen lisäksi omat ensimmäiset stereoni eivät olleet mitään muuta kuin mullistava juttu, se ei yhtään vähentänyt niiden mullistavuusarvoa, että ne sisälsivät 6:n levyn cd-makasiinin, mitä ei tietenkään ollut saatavilla sinun varhaisnuoruudessasi. ..
Ei ollut saatavilla, mutta eikös jo 1986, jolloin nykykakskymppiset vasta syntyivät? Itse tosin ostin ekan CD-soittimeni vasta 1989 tai 1990.
Herra Manala kirjoitti:
Joka tapauksessa pointtini on, että kaikki uusi ja ennenkokematon on mullistavaa ja tärkeää omalla TUNTUMALLA koettuna. Ainoastaan nykynuorille on paljon enemmän teknisesti kehittyneitä laitteita saatavilla. Se ei kuitenkaan ainakaan vähennä tuntuman voimakkuutta. Ainakin minä olen aina ollut sitä tyyppiä, joka on osannut arvostaa uusia teknisiä innovaatioita, KÄYTÄNNÖN tasolla. Et kai itsekään väitä, etteikö mikrotietokone omalla pöydällä olisi mullistavampi juttu kuin uutinen mikrotietokoneesta kympin uutisissa?..
Olihan mikrotietokoneita suomitavisten pöydillä jo ennen 1986. Tietty jokaiselle yksilölle kova juttu kun vempeleen itse saa.
Herra Manala kirjoitti:
Tämä kyllä lienee enemmänkin subjektiivinen mielipideasia kuin yleinen fakta. Nimittäin minun mielestäni 80-luvulla valmistettiin ylivoimaisesti tyylittömimmät ja kamalimmat, eniten kirveellä veistetyt perheautot koko autoteollisuuden maailmanhistoriassa. Ja tiedän, että varsin moni on kanssani samaa mieltä asian suhteen. Kyllä kai joku vielä jaksaa 80-luvun koslienkin perään ikävöidä, mutta näissä tapauksissa on yleensä kyllä oma lehmä, vai sanoisinko ennemmin japskiromu ojassa...?..
Subjektiivista joo. Minä haikailenkin 70-luvun autojen karismaa, 80-lukulaisia en nykyautoista juuri erota. Vähän kulmikkaampia kuin nykyään, ja ei elektronista sytytystä?
Herra Manala kirjoitti:
Jos vertaat sen ajan Honda Accordeja, Mazda 626:ia ja Toyota Camryjä toisiinsa, niin eivät ne sen enempää toisistaan eronneet kuin tämänkään päivän sukulaisensa. ...?..
Jos nyt puhutaankin alkuperäisestä Honda Accordista, joka tuli kai 1978 (?) EDIT tarkistin: 1976, niin sehän oli aika mullistavaksi kehuttu. Etuveto, urheiluautomaisen näköinen, hatchback, pikkuvimpaimia täynnä. Kyllä erottui muista.
http://www.edmunds.com/insideline/do/Fe ... Id=46009#3
Herra Manala kirjoitti:
Jos et, niin ehkä se johtuu ainoastaan poikamaisen mielenkiintosi katoamisesta autoja kohtaan.
Totta että olen menettänyt poikamaisen mielenkiintoni autoja kohtaan. Tekniikan paraneminen ja tasapäistyminen, sinänsä hyvä juttu, saa minut kyllä miettimään että mistäs ne pikkupojat nykyään innostuu?
70-luvulla oli vielä liikenteessä jänniä kolmipyörä-autoja, oli kaverin isällä rättisitikka, oli Volgaa ja Angliaa, oli kuplavolkkareita, Mersut ja Volvot tietysti, ihmeiden ihme nähdä läheltä jenkkiauto Plymouth Fury, isä osti silloin futuristisen Citroen GS:n . Tai ah.. nähdä Esa Pakarisen
metallinhohtoinen Citroen CX lipumassa katuja kuin avaruusalus!
Kaikki jotenkin selvemmin toisistaan erottuvia kuin nykyautot.
Nykyään Citikatkin smanlaisia kuin muut, jenkkiautot melkein samanlaisia kuin eurooppalaiset ym...
Herra Manala kirjoitti:
No älä sitten laske. Minä lasken. Sen lisäksi että 20 gigatavun MP3-soittimeni on pienempi kuin Walkman, ja että sen voi kytkeä autostereoihin, ja että siinä on radio josta se nauhottaa MP3:ksi lennossa, ja että sille voi kopsata kaverin levyjä ja nauhottaa omia bändiyritelmiä, sille voi myös kopioida mitä tahansa dataa kaverin tietokoneesta tai vaikkapa kokonaisia DVD-levyjä! Sitä voi käyttää sanelukoneena ja line-inin kautta sillä voi digitoida MP3:ksi mitä tahansa äänilähdettä. Sitä voi käyttää ulkoisena USB-kovalevynä ja sillä voi tuoda vaikkapa leffoja kaverille illanviettoon. Ja kaikki tämä mullistus kokoon, joka on 1/3 walkmanista. Jaksaa mullistaa vielä 27-vuotiastakin pikkupoikaa..
No vittu joo sitten
Minä lasken turhaksi juppileluksi niinkuin kännykät ja mieleni muuttui kun itse kännykän sain! Mitä sitä niin paljon musiikkia mukana kantamaan tai edes koko ajan kuuntelemaan. Ulkoinen-kovalevy-juttu kyllä himottava!
Herra Manala kirjoitti:
(hätäisesti netistä tarkastaen)
Apple MacIntosh graafisine käyttöliittymiineen tuli kyllä jälkeen 1982, mutta ennen 1986, vuonna 1984! jne jne.
Joo, mutta kuten sanoin, merkityksellisempää on se, että sellaisen sai omalle pöydälleen, kuin että sellainen oli uutisissa. Ja harvoinpa sellaisesta edes uutisissa kerrottiin. Mikrobitin sivuilla lähinnä..
Laitoin jo tuon linkin:
http://www.ntrautanen.fi/computers/other/taulukko1.htm
Ja siinä siis vuosiluvut ovat SUOMEN markkinoille tulovuosia, kuten alalaidassa stondaa. Alkaen 1979. Minä huomasin niitä jo 1979-1982, koska tilasin Jenkkiläistä Science Digest-lehteä (yleispopulaaritasoa, kuin Tieteen Kuvalehti) , joka oli täynnä Sinclairien, Atarien ym. mainoksia. Oli niistä Tekniikan Maailmassakin. Ja sitten tiedän montakin KOLMEkymppistä, jotka LAPSENA kertovat pelanneensa joillain Amstradilla tms..
Herra Manala kirjoitti:
Ja yksinkertaisesti sanottuna vuonna 1986-2006 sellainen on ollut mahdollista saada pöydälleen jossain muodossa, mutta 1962-1982 ei.
Sillä ei ole mitään väliä että joku Windows on tullut 1990, ja että joku on ollut vasta nelivuotias juuri silloin. Sillä on väliä, että kun nelivuotiaasta on tullut 14-vuotias, hänellä on ollut käytettävissään niitä työkaluja ja leikkikaluja, mitä sinulla ei samanikäisenä ollut. .
No kähkäh, tuohan just ON se pointtini, että niitä vempeleitä ON ollut saavilla koko nykykakskymppisten eliniän, ja se oikea uutuusarvo niillä oli jo ennen heidän syntymäänsä!
Herra Manala kirjoitti:
Ja tottakai paljon vuotta 1990 kehittyneempinä versioina. Siitähän sinä itse asiassa taidat vähän katkera ollakin? .
En ole katkera, koska onhan tämäkin "minun aikaani". Teknologiaintoilija olen minäkin. Ja sitäpaitsi minulla on isompi ja uudempi PC kuin sinulla!
Sukupolvien kokemaa muutostahtia tässä mietin.
Herra Manala kirjoitti:
Siis sinä pidät ihan oikeasti elämättömälle kivenlohkareelle laskeutumista tärkeämpänä asiana kuin kirjapainotaitoa?
Vertaisin sitä kyllä lähinnä jollekin Ayers Rockille kiipeämiseen, kuin elämän nousemiseen merestä maalle. Aletaan puhumaan siitä elämän nousemisesta yhtään mihinkään vasta sen jälkeen, kun päästään käymään edes oman aurinkokuntamme ulkopuolella muutenkin kuin droideilla.
Ilman kirjapainotaitoa tämä apinalaji ei olisi vielä lentänyt yhdellekään taivaankappaleelle. Vielä vähemmän se olisi lentänyt edes omassa ilmakehässään. Mitä näistä kuukävelyistä jäi käteen järjettömien velkojen lisäksi? Huima rakettitekniikan kehitys? Valitettavasti kyseisellä propulsiotekniikalla ei tehdä vielä yhtään mitään tähtienvälisessä matkailussa, joka alkaa olemaan oikeasti merkityksellinen asia avaruuden tutkimisessa. Paljon enemmän hyötyä avaruuden tutkimisen suhteen on esimerkiksi jo mainitusta Hubblesta..
Kirjapainotaito, netti ja aikaisemmat kommunikaation kehitykset, kuten kieli itse saati kirjoitettu teksti ovat kovista kovimpia juttuja ja edellytys muulle tekniikan kehitykselle.
Mutta kyllä jumalauta se, että ihminen on käynyt tämän planeetan biosfäärin ULKOpuolella tai peräti vieraalla taivaankappaleella, on yhtä iso juttu tai isompi kuin elämän siirtyminen merestä maalle.
Siitähän aina kiistellään, onko miehitetystä avaruuslennoista hyötyä muuhun tutkimukseen verrattuna. No, minä seuraan molempia.
Mutta vielä 60-luvulla voitiin häpeilemättä perustella miehittettyjä avaruuslentoja löytöretkien jatkeena ja ihmisen pyrkimyksenä seikkailuun uusissa maailmoissa. Ehkä jos nykyiselle sci-fi -nörtille tarjottaisiin matkaa Kuuhun, hän sanoisi: "EI kiinnosta. Katselen kotona KUVIA. Samalla pelaan 3d-kiihdytettyä avaruuspeliäni ja opettelen Star Trek Next Generationin aluksia"? Jotain on KUOLLUT!!
Se ilo Bushin paskahallinnosta on, että käynnisti kuulento-ohjelman uudestaan. Kuulemma 18 (!) vuoden sisällä, ja melko tarkkaan 60-luvun Apollo-ohjelman tyyppisin vempaimin!
Herra Manala kirjoitti:
Eihän ole. Mikään musiikkilaji ei ole sinäänsä paskaa, paitsi neekeriräppi! Mutta sitä ei lasketa, koska se on jo oikeasti paskaa...
ASIAA! Räppi on paskaa.
Mutta niin on teknokin. Tiedän, koska luin Soundista, että tekno on paska ilmiö!
Lisäksi mm. AC/DC, Kiss ja Meatloaf lauluissaan kertovat rockin tulevan Jumalalta. Teknoa ei Jumalan luomaksi mainita! Tekno on Saatanasta!
Herra Manala kirjoitti:
Onko se mielestäsi käytännön mahdottomuus olla fakkiutumatta fanittamaan ainoastaan yhden aikakauden ja tyylilajin tuotantoa?...
Ei toki. Diggailenhan minäkin salaa Elvistä ja jotain teknoakin
Sukupolvien uutuusasioista on puhe.
Herra Manala kirjoitti:
Ai vasta 20 vuotta Rockin "keksimisen" jälkeen?
Paskan marjat. Kyllä omat vanhempani rokkasivat jo ihan täysillä 50-60 -luvuilla Bill Haleyn, Elvis Presleyn, Buddy Hollyn, Little Richardin, Ritchie Valensin, Ivy Leaguen, Walker Brothersien, Swinging Blue Jeansien, Spencer Davis Groupin, The Animalsin ja The Rolling Stonesien kanssa
ennenkuin sinä olit vielä edes syntynytkään paria poikkeusta lukuunottamatta. ?
Häh? Minkä ikäisiä vanhempasi ovat?
MINUN vanhempieni ankarin biletyskausi oli 1952-1962 Tampereella, kunnes saivat näin ihanan lapsen! Ja heiltä olen moneen kertaan kuullut, että ei tanssipaikoissa mitään ROKKIA tuolloin soitettu. Lähinnä tangoa tanssivat. Ärsyttävää oli bändien taipumus soittaa alkuilta JAZZIA, joka oli valveutunemman nuorison trendi silloin. Eihän joku Jussi Raittinenkaan saanut 50-luvulla rock-levyjä kuin merimiehiltä.
Jos sitten Hesassa oli joku pieni "rock-mellakka" 1956 sen Bill Haleyn leffan jälkeen, se oli muun nuorison mielestä pikku kuriositeetti. Se mitä nykyään nostalgoidaan "50-lukuna" kuin "Onnen päivissä" oli amerikkalaisen nuorison 50-lukua, ei suomalaisen.
(punkista)
Herra Manala kirjoitti:
Muistan kyllä, mutta minusta se oli paskaa. Diggasin paljon enemmän Tohtori Sykerön tunnarista.
Nyt en muista kuka vanha suomalainen punkkari Soundissa sanoi nykyajasta: "Tangomarkkinat ovat RAPPION huippu. Rivoa kun nuoret tytöt laulavat tangoa vanhoille sedille!"
Punk-arvot petetty ja unohdettu, joo..