Kitinä

Kuten aikaisemmissa keskusteluissa on miljoonaan kertaan todettu, potentiaalisen partnerin ammatti ja koulutus eivät ole useimmille mikään kriittinen parinvalinnan kriteeri. Jos kuitenkin pitäisi pelkästään ammatin/koulutuksen perusteella päättää kenestä on alustavasti kiinnostunut, mitkä ammatit/koulutukset herättäisivät eniten kiinnostusta?

Tuolla tavalla katsottuna olen itse viehättänyt minua fiksumpiin naisiin, jotka ymmärtävät tieteellisen ajattelun päälle, joten akateemisuus on aina hyvä merkki. Erityisesti jos opiskelee / on valmistunut jostain hyvästä yliopistosta / koulutusohjelmasta / pääainesta. Yhteiskuntatieteellinen (erityisesti kaupallinen) tai luonnontieteellinen (ml. insinööritieteet) painotus opiskeluissa on myös hyvä merkki, koska se on viite siitä, että ehkä vähän paremmin ymmärtää omaa tapaani hahmottaa maailmaa. Ammatilla ei niin väliä, kunhan se vastaa sitä mitä on opiskellut ja johtaa siihen, että vapaa-aikaakin on (esim. investointipankkiiri on aika nou-nou).

-sairaanhoitaja
-paljastava asuinen siivooja
-tiskaaja

- näyttelijä
- kirjailija
- kuvataiteilija
- muusikko
- tanssija

Chap kirjoitti:Jos kuitenkin pitäisi pelkästään ammatin/koulutuksen perusteella päättää kenestä on alustavasti kiinnostunut, mitkä ammatit/koulutukset herättäisivät eniten kiinnostusta?

En osaa arvottaa ihmisiä sen mukaan mitä he työkseen tekevät, kiinnostavamman ihmisestä tekee se, että on löytänyt alan/työn missä viihtyy. Motivaation täytyy tulla muustakin kun siitä, paljonko rahaa kolahtaa säännöllisesti tilille. Jonkinlaista kunnianhimoa tai kehittymishalua täytyy kuitenkin olla, paikalleen jämähtäminen tekee ihmisestä tylsän. En siis osaa sanoa mitään tiettyä ammattia tai alaa, mikä saisi mielenkiintoni erityisesti heräämään.

Tietynlaista ihastusta minussa herättää ns. kutsumusammatissa työskentelevät ihmiset, kuten hoitohenkilökunta, poliisit ja palomiehet. Pidän heitä alipalkattuina työtehtäviinsä nähden, joten uskon heidän motivaationsa tulevan suurelta osin jostain muusta.

Ja aiheeseen liittymättä, kyllähän iso, komea mies univormussa saa haarakiilan kostumaan...

Helppo! Tietty insinöörit.. Okei, kaikki kyl kelpaa paitsi poliisit.

Patzilla ei varmaan ole vielä omakohtaista kokemusta palomiehistä tai poliiseista?

McJanne kirjoitti:Surullista, mutta en näe ammattia mitenkään vaikuttavana tekijänä.

Surullista. Hyvin surullista.

McJanne kirjoitti:Surullista, mutta en näe ammattia mitenkään vaikuttavana tekijänä.

Ok, eli jos tarjottaisiin mahdollisuutta lähteä treffeille vaikkapa siivojaan tai sairaanhoitajan kanssa tai sitten opettajan tai professorin kanssa, niin sinulle olisi ihan yhdentekevää kenen valitsisit kustakin parista?

McJanne kirjoitti: Sitä en kyllä laita pahaseni jos pää toimii jotakuinkin normaalilla tavalla

Eikö ammatti tai opiskelu (tai niiden puute) voi olla jonkinlainen indikaattori siitä (vaikkakin kenties heikko)?

No tätä jouduin taas tänään pohtimaan.

Sanoisin, että olen aina viehättynyt ensinnäkin tietystä jännitteestä yhden ja saman neitopersoonan sisällä. Lahjakkuus kiehtoo mua, muodossa jos toisessakin, ja erityisen kiinnostavaa on jokin lahjakkuuteen liittyvä ristiriita (sanotaan vaikka kauppatieteilijä, joka on esteettisesti lahjakas; tai matemaatikko, joka on musikaalinen). Tavallisimmin kyse on paremminkin lahjakkuudesta kuin koulutuksesta, intohimosta kuin työstä; ja erityisesti minuun vetoavat alat, joita arvostan ja joista olen kiinnostunut mutta joissa en itse ole lahjakas.

Niinpä on hankala sanoa, millainen koulutustausta olisi jotenkin lähtökohtaisesti kiinnostavin. Monet akateemiset alat eivät ole itsessään kauhean jännittäviä, esimerkiksi kavahtaisin juristia, jollainen olen itse, enkä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että lyöttäytyisin yksiin esimerkiksi lääkärin tai perusinsinöörin kanssa. Arkkitehti, graafikko tai vaatesuunnittelija voisivat olla sikäli mieluisia kumppaneita, että he jakavat rakkauteni kauniisiin asioihin. Sen sijaan en ole varma, missä määrin jaksaisin analysoida asioita vaikkapa filosofin tai kirjallisuustieteilijän kanssa, vaikka pidänkin sekä filosofiasta että kirjallisuudesta. Filologiakaan ei varsinaisesti saa mua lämpenemään, vaikka olenkin jonkin sortin frankofiili; toisin on asianlaita historioitsijoiden ja valtsikalaisten kanssa.

En oikein tiedä, miten suhtautuisin esiintyviin taiteilijoihin, sillä mulla on jo nyt vaikeuksia katsella ystäviäni näyttämöllä ja/tai valkokankaalla, ja rakastetun kohdalla tilanne olisi ehkä vielä pahempi. Toisaalta näyttelijän ja balettitanssijan kohdalla ei ainakaan olisi vaikeuksia löytää yhteisiä harrasteita, koska pidän sekä teatterista että baletista; yhtä pianistia joskus vähän virittelinkin, mutta jotenkin puolipsykoottinen pimputtaminen noin niinkuin elämäntehtävänä tuntuu minusta jotenkin... riittämättömältä.

En oikein tiedä, mitä tästä pitäisi päätellä. Ehkä kyse on siitä, että kun teen duuniani kuitenkin aika karuissa olosuhteissa, haluaisin vaalia itsessäni sitä, mikä minussa on herkkää ja hyvää, ja sellaisena kaiketi pidän näitä ekspressiivisempiä puoliani.

Edit: lisättäköön, että mulla ei olisi mitään tohtoristyttöä vastaan, vaikka olen itse vaan maisterismies, päin vastoin musta se olis siistii!!!11

Pelkän ammatin perusteella - kysymys on sinänsä utopistinen - olisin kiinnostunut vain oman koulutustasoni naisesta, joka työskentelee samalla alalla tai ainakin on erittäin kiinnostunut työstäni. Voisin ainakin olla kohtuullisen varma saman aaltopituuden löytymisestä ja keskustelun molemminpuolisesta ymmärrettävyydestä.

Chap kirjoitti:

McJanne kirjoitti:Surullista, mutta en näe ammattia mitenkään vaikuttavana tekijänä.

Ok, eli jos tarjottaisiin mahdollisuutta lähteä treffeille vaikkapa siivojaan tai sairaanhoitajan kanssa tai sitten opettajan tai professorin kanssa, niin sinulle olisi ihan yhdentekevää kenen valitsisit kustakin parista?

Kysymyksenasettelussa on tässä se ongelma, että ainakin professoriksi pääsemiseen kuluu huomattavan paljon enemmän aikaa kuin hoitsuksi.
Näin ollen professorin on melkeinpä pakko olla joukon seniori, ainakin mielikuvissa.
Kyllähän sitä lähes eläkeikäisiä sairaanhoitajiakin on, tietty. Mutta jostain syystä mielleyhtymänä aina tulee se stereotyyppinen piukka parikymppinen. Samoin muistakin ammateista on stereotyyppiset mielikuvansa, johon tuo koko ammatin seksikkyys -ilmiö taitaa perustuakin. Se taas, mistä moiset käsitykset ovat peräisin, on toinen asia...

Elukka kirjoitti:Kysymyksenasettelussa on tässä se ongelma, että ainakin professoriksi pääsemiseen kuluu huomattavan paljon enemmän aikaa kuin hoitsuksi.
Näin ollen professorin on melkeinpä pakko olla joukon seniori, ainakin mielikuvissa.
Kyllähän sitä lähes eläkeikäisiä sairaanhoitajiakin on, tietty. Mutta jostain syystä mielleyhtymänä aina tulee se stereotyyppinen piukka parikymppinen. Samoin muistakin ammateista on stereotyyppiset mielikuvansa, johon tuo koko ammatin seksikkyys -ilmiö taitaa perustuakin. Se taas, mistä moiset käsitykset ovat peräisin, on toinen asia...

Eli siis ammatti indikoi tiettyjä asioita, kuten ikää. Mutta vaikka on huomioimatta sen iän, väitän että suurimalle osalle ammatti indikoi muitakin asioita.

Btw. yhdestä tutustani tuli proffa alle kolmenkymmenen ikävuoden.

Chap kirjoitti: Eli siis ammatti indikoi tiettyjä asioita, kuten ikää. Mutta vaikka on huomioimatta sen iän, väitän että suurimalle osalle ammatti indikoi muitakin asioita.

Ei vaan ihmisillä on tietty käsitys tietyn ammatin edustajista.
Käsityksen paikkansapitävyys taas sitten on toinen juttu.

Niin, ei sillä ammatilla todellakaan ole mitään väliä, mutta jos puhutaan vain mielikuvasta...

Voisin olettaa, että sellaiset alat ja koulutusmuodot, jotka vaativat taiteellisuutta tai musikaalisuutta viehättävät ajatustasolla eniten.

Elukka kirjoitti:

Chap kirjoitti: Eli siis ammatti indikoi tiettyjä asioita, kuten ikää.

Ei vaan ihmisillä on tietty käsitys tietyn ammatin edustajista.
Käsityksen paikkansapitävyys taas sitten on toinen juttu.

Öh, siis toki niinkin. Mutta kyllä ne myös indikoivat asioita. Esim, että investointipankkiirit ovat keskimääräistä urasuuntautuneisempia tai että intin leivissä olevat ovat keskimääräistä isänmaallisempia. Käsite indikoi ei tarkoita, että kaikkien investointipankkiirien/skappareiden pitäisi sitä olla, riittää että he keskimäärin ovat sitä.

Minä en pidä minkäänlaisista luokittelujärjestelmistä. Siksi minuun vetoavatkin poikkitieteelliset "ei_mitkään". Ihmiset joilla olisi tutkinto, jos he vain olisivat kyenneet rajoittamaan mielenkiintonsa yhteen alaan, mutta joilla sitä ei kuitenkaan ole.

Tuosta luokittelujärjestelmäinhostani johtuen en itse saanut aikaiseksi tutkintoa matematiikassa (alan valitsin siksi, että minulla on voimakas tarve saada ehdottoman oikeita vastauksia, joita ei voi kyseenalaistaa kaatamatta koko tieteenalaa). 1+1=2 on määritelmällisesti oikein. Haluaisin että kaikelle muullekin löytyisi määritelmällisesti oikeat vastaukset. Sitten tulin ahdistuneeksi siitä, että aina kun yritin kysyä jotain luennolla tai harjoituksissa, tuli vastaukseksi "tuo teille opetetaan neljäntenä vuonna". Ajatus siitä, että olisin vuositolkulla joutunut laskemaan säännöillä, joiden toiminta-ajatusta ei edes kerrottu, oli sietämätön. Joten menin töihin ja sille tielle jäin.

Koska oma kokemukseni koulutuksesta ja erityisesti sen sisällöstä on ollut suuri pettymys, uskon että jotta kumppanini voisi ymmärtää minun maailmaani ja ristiriitaista suhtautumistani akateemisuuteen, täytyisi kumppanilla olla ainakin jossain määrin vastaava historia. Kykeneviä akateemiseen tutkintoon älynsä puolesta, mutta ei halunsa.

Eiköhän sekin ole henkilökohtaista mitkä ammatit viehättää.
Lähinnähän kyse on siitä henkilöstä joka sitä harjoittaa.
Makuasioita taas joista ei voi kiistellä.

Patz kirjoitti:En osaa arvottaa ihmisiä sen mukaan mitä he työkseen tekevät, kiinnostavamman ihmisestä tekee se, että on löytänyt alan/työn missä viihtyy. Motivaation täytyy tulla muustakin kun siitä, paljonko rahaa kolahtaa säännöllisesti tilille. Jonkinlaista kunnianhimoa tai kehittymishalua täytyy kuitenkin olla, paikalleen jämähtäminen tekee ihmisestä tylsän. En siis osaa sanoa mitään tiettyä ammattia tai alaa, mikä saisi mielenkiintoni erityisesti heräämään.

Tietynlaista ihastusta minussa herättää ns. kutsumusammatissa työskentelevät ihmiset, kuten hoitohenkilökunta, poliisit ja palomiehet. Pidän heitä alipalkattuina työtehtäviinsä nähden, joten uskon heidän motivaationsa tulevan suurelta osin jostain muusta.

..listaan voisi lisätä ehkä myös, joko samoin tai aivan toisin perustein, ainakin kokit ja muusikot. Näiden lisäksi muillakin taiteellisuuteen taipuvaisilla ihmisillä on oma viehätyksensä.

McJanne kirjoitti: Keskimäärin suomalainen miesinsinööri valitsee puolisokseen (nais)sairaanhoitajan.

Keskimäärin suomalainen naisinsinööri valitsee puolisokseen (suomalaisen) miesinsinöörin.

Ei, koska naisinsinöörejä on vähemmän.

Fyysistä työtä, Mies käyttämässä käsiään... Kyllä siinä on sitä jotain. Hrrh. Rakastuin opiskelijapoppari-paskakuskiin, joka nyt kuuluu enempi "puku päällä joka säällä" -kerhoon. Käsien käyttöä pääsee yhä ihailemaan tarpeeksi vapaa-ajalla, raksakledjuissa hääräävän katseleminen tuo toisinaan isommat väristykset kuin aina-niin-ihana business-look.

Mutta jooh, enpä ole koskaan ollut tilanteessa, missä valita vaikkapa treffeille lähdöstä kahden täysin eri ammattikunnan tyypin kanssa. (En ole koskaan todella ihastunut opiskelujen / töiden lomassa, joten koulutuksesta ja duuneista on keskusteltu vasta kun yhteensopivuutta on jo testailtu muilla tavoin. )

McJanne kirjoitti: Ja seison edelleen jämerästi lausumani takana; valintakriteereihini ei mainittu asia kuulu.

Whatever you say Jack. Eli noissa teoreettisissa valintatilanteessa heittäisit sitten lanttia kenen kanssa lähtisit treffeille...

McJanne kirjoitti: Kohta b:
Et ole ilmeisesti vielä päätynyt itseäsi viisaammaan 'paskaduunarin' älyllisen jyrän alle?

Miten niin ilmeisesti? Olen kyllä tavannut monta fiksua "paskduunaria" ja monta dorkaa akateemista ja hyvin urallaan menestynyttä ihmistä.

EDIT: Ja kyllähän koulutus ja ammatinvalinta indikoi muitakin asioita kuin älyä.

McJanne kirjoitti: Täten muut olosuhteet huomioon ottaen sanoisin että todennäköisemmin arpa osuisi korkeammin koulutetulle, mutta tämä nyt on puhdasta spekulointia joka perustaa asuinympäristön ja työni vaikutukseen.

Hmm, no jos preferoit paremmin koulutettu ihmistä, eikö ammatti sun mielestä indikoi edes sitä?

Kaikki yritelmät oman alan edustajien kanssa ovat olleet jonkin sortin katastrofeja. Muut viritelmät ovat olleet joko insinöörien tai taiteen alan edustajien kanssa. Itseasiassa lähes kaikki ex-miehet, panot ja muut ovat olleet erinäinen yhdistelmä seuraavia:
-insinööri
-muusikko
-homo
-taiteilija (/töissä/koulussa jotenkin aiheeseen liittyen)
-urheilija

Ja tässä tietysti hauskinta on se, että jos mun taiteellista puolta pitäisi ilmaista numeroin, niin se olisi todennäköisesti miinusmerkkinen. Mua ärsyttää aivan äärettömästi sellaiset "Aidot, Oudot ja Erilaiset"-taiteilijasielut, jotka vaan ovat aah niin erilaisia ja halveksivat valtavirtaa. Tästä luontevana seurauksena mun molemmat suuret rakkaudet (siis entinen ja nykyinen) ovat valmistuneet jostain taidekouluista.

Mutta noin ulkopuolelta katsottuna seksikkäimpiä aloja ovat ne, joissa on valtaa. Valta on hyvästä.

Jos ottaa otsikon ihan vaan kevyeltä ja irrationaaliselta fiiliskantilta, millä ei ole tekemistä todellisen valinnan suhteen, minua miellyttävät poliisit ja palomiehet. Ehkä muutenkin enemmän duunarit kuin akateemiset. Minusta on seksikästä kun mies osaa ns. miesten työt ja minä saan leikkiä avutonta. Pikkuremppaa kotona, tauluja seinälle, lamput kattoon, huonekalujen kasaus ja painavien esineiden kantaminen. Uuuhhh...

Oikeasti sillä ammatilla ei niin kovasti tunnu olevan väliä. Tai sanoisin, että ammatti tai koulutus ei ole este.

No eikai sillä ole väliä. Nykyinen nyt vaan sattuu olemaan "pikkupomo" työpaikallaan, ehdottomasti kielletty kertomasta missä ja mikä ala

Muita ammatteja, joitten kanssa on tullut pyörittyä:

- huoltomies
- opiskelija
- insinööri
- ravintolatyöntekijä
- kirjapainaja
- tietokoneasentaja tai vastaava...

Lolita kirjoitti:Tai sanoisin, että ammatti tai koulutus ei ole este.

Hyvin sanottu .

Opettaja on aika rok. Olen aina ajatellut jostain syystä meneväni naimisiin opettajan kanssa. Puhtaasti seksuaalisessa mielessä tanssijat ja naisvoimistelijat ovat taas totaalisen rok. Notkea, hoikka, treenattu vartalo.. ah. Tunteeko kukaan yhtään naisvoimistelunopettajaa?