Melnais kirjoitti:
voi henkinen tyhjyys olla se kovin paikka.
Henkinen tyhjyys kun on jatkunut jo hetken ja sen paikkaustoimet epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen, niin en usko tästä muodustuvat sitä suurinta ongelmaa. Tähän alkaa tottua ja erakkoluonne nostaa päätään. Mutta se vietti, se ei tunnu tukahtuvan.
Heti seuraavana tietysti ihon ikävä...
Aivan totta. Tuon kun lukee, tuntuu kuin puukkoa käännettäisiin haavassa. Siihenkin on kaiketi tottuminen siinä tapauksessa, että sitä soveltuvaa vastakappaletta loppuelämäksi ei löydykkään. Jos kohta sitä koskaan lähtee edes määrätietoisesti hakemaankaan. Tiedä näitä.
kampittaa sänkyynsä mallikelpoisen yksilön jota ei kuitenkaan pidä.
Täsmennän sen verran; kun sanoin että tulen sallimaan itselleni irtoseksin, niin ei se tarkoita sitä että juoksisin ympäri maakuntaa kulli pystyssa ja yrittäisin tunkea sitä joka hameenhelmasta ylöspäin. Ei toki. Mutta tilanteen sattuessa kohdalle en tule juoksemaan kädet viuhtoen karkuun huutaen 'ei irtoseksiä, ei irtoseksiä'. Asia täytyy käsitellä omassa päässä siten että siitä ei tule lommoja. Paineventtiili auki ja paineventtiili kiinni.
Nyt tässä tietenkin liikutaan rajamaastossa. Missä kohtaa ikinä loppuukaan reboundina heiluminen ja missä kohtaa ollaan puhtaasti oman onnensa seppiä. Sitä minä en tiedä, sillä prosessi on minulle ensimmäinen laatuaan. Enkä toki tiedä tuon irtoseksin toimivuudesta omalla kohdallani, siitä huolimatta sallin itselleni mahdollisuuden siihen. Siis kyllä, itse on saatava koettaa ja oppia ikä kaikki. Niin. Olen amatööri näissä asioissa ja todennäköisesti karvan verran viisaampi parin vuoden päästä. Ehkä.
Seuraa kevennys: Johan sen näkee jo katolilaisista papeista mitä seuraa, kun yrittää olla ilman.